Nagaibakit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nagaibaksotilaita 1900-luvun alussa.

Nagaibakit (tataariksi нагайбәкләр, nağaybäklär) ovat Venäjällä Tšeljabinskin alueella asuva tataariryhmä. He puhuvat tataarin kielen keskimurretta. Perinteinen uskonto on ortodoksisuus.

Ryhmän muodostavat Volgan keskijuoksulta Uralin alueelle 1600-luvun loppupuolella muuttaneet kristityt tataarit. Baškiirikapinoiden aikana Venäjän tsaarille uskollisena pysynyt tataariryhmä määrättiin kasakkapalvelukseen Menzelinskiin ja muihin Ikjoen yläjuoksulle rakennettuihin linnoituksiin. 1700-luvun lopulla he asuivat Nagaibakin piirikunnassa, jossa heihin sulautui teptjaareja ja muita äskettäin kristinuskoon kääntyneitä tataareja. Vuonna 1842 nagaibakit siirrettiin Orenburgin läänin kasakkakyliin, joissa he asuivat venäläisten, tataarien ja kristittyjen kalmukkien naapureina. Vähitellen nagaibakeista muodostui erillinen kristittyjen tataarien etninen ryhmä, johon 1900-luvun alussa kuului noin 9 000 henkeä.[1]

Nykyään nagaibakit asuvat Tšeljabinskin alueen Nagaibakin ja Tšebarkulin piireissä. Perinteisiä elinkeinoja ovat maatalous, karjanhoito ja erilaiset käsityöammatit. Neuvostoaikana nagaibakeja pidettiin tataareina, mutta he ovat säilyttäneet myös oman identiteettinsä.[2] Venäjän hallituksen vuonna 2000 tekemällä päätöksellä nagaibakit tunnustettiin Venäjän vähälukuiseksi alkuperäiskansaksi.[3] Vuoden 2002 väestönlaskennassa heitä oli 9 600 henkeä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 238. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  2. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 238–239. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  3. O jedinom peretšne korennyh malotšislennyh narodov RF Viitattu 7.6.2009. (venäjäksi)
  4. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. Viitattu 7.6.2009. (venäjäksi)