Sadri Maksudi Arsal

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sadrí Maqsudí

Sadri Maksudi Arsal (18801957), jonka nimi alun perin oli Sadreddīn b. Nizāmeddin al-Maqsūdī, oli 1900-luvun alussa tapahtuneen Venäjän tataarien kansallisen heräämisen johtomiehiä. Ollessaan Venäjän duumassa kansanedustajana hänen nimekseen pantiin matrikkeliin venäläistetty muoto Sadrutdin Nisamutdinovitš Maksudov (Садретдин Низаметдинович Максудов). Eläessään Turkissa hän käytti vuodesta 1935 lähtien nimeä Sadri Maksudi Arsal; hänen vaimonsa nimi oli Kamile Arsal.[1]

Maksudi syntyi 1880 (vanhan ajanlaskun mukaan 1879) Tašsun ("Kiviveden") kylässä lähellä Kazania. Juuri täältä ovat lähteneet myös useimmat Suomessa asuvista tataareista, mikä saattaa selittää Maksudin mielenkiinnon Suomea kohtaan. Perheen kotikielenä oli "turkki" (nykytermein kyseessä on tataari). Sadri Maksudin isä Nisamutdin lienee ollut opillisesti sivistynyt. Isänsä johdolla poika sai varhaisimmat opinalkeet.[2]

Maksudi toimi monipuolisesti kirjailijana, lakimiehenä, kansanedustajana sekä Venäjän duumassa että Turkissa, presidenttinä, oikeushistorian professorina, turkkilaisuuden tutkijana ja Kansainliiton valtuutettuna. Hän oli myös läheisessä kosketuksessa Suomen ja suomalaisten kanssa.[1]

Viisitoistavuotiaana Maksudi matkusti vanhimman veljensä kanssa Krimille Bahtšisaraihin, missä hän perehtyi islamilaisen lainopin alkeisiin ja arabian kieleen. Myöhemmin hän oleskeli jonkin aikaa Pietarissa ja myös Jasnaja Poljanassa Leo Tolstoin luona. Sieltä Maksudi elokuussa 1901 matkusti Konstantinopolin kautta Pariisiin. Vuoden 1902 lopulla hänet otettiin Pariisin yliopiston lainopilliseen tiedekuntaan, missä hän suoritti lakitieteen kandidaatin tutkinnon. Samaan aikaan hän opiskeli Sorbonnessa filosofiaa, kirjallisuutta ja sosiologiaa. Viimeisellä kurssilla hän toimi jo lehtorina ja selvitteli Venäjän islamilaisten kansojen olosuhteita opiskelijoille.[2]

Elokuun alussa 1906 Maksudi palasi Berliinin kautta Venäjälle. Nižni Novgorodissa hän liittyi islamilaiseen perustuslailliseen puolueeseen ja toimi tehokkaasti puolueen järjestämiseksi. Puolue valitsi hänet piirikunnan edustajaksi, mutta pian hän sai tärkeämmän luottamustoimen, sillä hänet valittiin 1907 Kazanin kuvernementin turkkilaisten edustajaksi toiseen valtakunnanduumaan.[2]

Duuman edustajaksi tultuaan Maksudi sai huomattavan luottamustoimen, sillä duuma valitsi keskuudestaan sihteerin ja viisi apulaissihteeriä; turkkilaisten edustajan osaksi tulivat ensimmäisen apulaissihteerin tehtävät. Kun toinen valtakunnanduuma hajotettiin, Maksudi valittiin jälleen entisen vaalipiirinsä edustajaksi kolmanteen duumaan 1908. Duuman jäsenenä hän hyvin puolusti erityisesti Venäjän turkkilaisten oikeuksia. Kolmannessa duumassa Maksudi puolusti myös Suomen oikeuksia kiihkovenäläisten Suomen itsehallintoon ja hallitusmuotoon suunnattuja hyökkäyksiä vastaan. Hän esitti eräässä tapauksessa jopa vastalauseen Suomen puolesta.[2]

Vuonna 1917 bolševikkien julistettua kaikkien kansallisuuksien itsemääräämisoikeutta kokoontui Ufaan Idel-Uralin valtuuskunta, eräänlainen eduskunta, jonka puheenjohtajaksi valittiin Maksudi. Hänen aloitteestaan perustettiin myös Sisä-Venäjällä ja Siperiassa asuvien islamilaisten Kansallis-sivistyksellinen vapausliike -niminen järjestö. Maksudi tuli myös sen järjestön puheenjohtajaksi. Bolševismin saatua kyllin lujan otteen hajotettiin islamilaisten kansallinen liike, ja sen puheenjohtaja joutui 1918 pakenemaan Suomeen.[2]

Suomesta Maksudi jatkoi matkaansa 1919 Pariisin rauhankonferenssiin, jossa hän vetosi Sisä-Venäjällä ja Siperiassa asuvien turkkilaisten poliittisten oikeuksien puolesta. Ensimmäisen maailmansodan voittajavaltiot eivät kuitenkaan osoittaneet myötätuntoa. Maksudi nimitettiin kuitenkin Sorbonnen yliopiston yhteydessä toimineeseen laitokseen turkkilais-tataarilaisten kansojen historian professoriksi.[2]

Muutaman vuoden kuluttua uusi Turkin valtio kutsui hänet Ankaran yliopistoon lakitieteen professoriksi. Turkissa Maksudi toimi myös kansanedustajana kolmen vaalikauden ajan. Turkin uudistusten yhteydessä hän joutui usein neuvottelemaan, varsinkin vuosien 1928 ja 1938 sivistyksellisistä, kielellisistä ja yhteiskunnallisista muutoksista. Myöhemmin hän sai myös Istanbulin yliopiston kunniaprofessorin arvon.[2]

Maksudin Turkissa julkaisemia teoksia:[2]

  • Oikeustieteen perusopit (Hakukun Umumi Esasları), Ankara 1937.
  • Oikeushistorian opit (Hukuk Tarihi Dersleri), Ankara 1941.
  • Yleinen oikeushistoria (Umumi Hukuk Tarihi), Ankara 1942.
  • Turkin historia ja oikeus (Türk Tarihi ve Hukuk), Istanbul 1947.
  • Kansallisuus ja sen sosiologiset perusteet, Istanbul 1955.

Maksudi tunsi hyvin myös Suomen historian, Kalevalan ja suomen kielen nousun sivistyskieleksi. Hän olisi vielä vanhoilla päivillään halunnut vierailla Suomessa, mutta aie ei toteutunut, sillä Sadri Maksudi Arsal kuoli helmikuussa 1957 Istanbulissa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Anon. 1932: Suomalaisilla tutkijoilla suuri osuus turkkilaisten kansojen historian ja kielen tutkimisessa. – Kirjassa Tugan tel. Kirjoituksia Suomen tataareista. Toim. Kadriye Bedretdin. Suomen Itämainen Seura. Helsinki 2011. S. 155–157. Viittaussivu: 155. (Julk. ens. kerran Uudessa Suomessa 24.9.1932.)
  2. a b c d e f g h i Raevuori, Yrjö 1966: Turkkilainen lakimies Suomen ystävänä. – Kirjassa Tugan tel. Kirjoituksia Suomen tataareista. Toim. Kadriye Bedretdin. Suomen Itämainen Seura. Helsinki 2011. S. 159–167. Viittaussivut: 160–162, 164–165, 167.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Halén, Harry 1970: Sadri Maksudi Arsal – tataarilainen valtiomies ja kirjailija. Helsingin yliopiston altailaisen kielentutkimuksen pro gradu -tutkielma.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]