Magnitogorsk

Magnitogorsk
vaakuna lippu
Sijainti	53°23′00″N, 59°02′00″E
Valtio	Venäjä
Perustamisvuosi	1929
Väkiluku	409 417 (2009)
Pinta-ala	376 km²
Väestötiheys	1 088 as./km²
Kaupunginjohtaja	Jevgeni Karpov
Sivusto	Administratsija goroda Magnitogorska

Magnitogorsk (ven. Магнитого́рск) on kaivos- ja teollisuuskaupunki Uraljoen rannalla, Venäjän Tšeljabinskin alueella. Siellä sijaitsevat maan suurimmat rauta- ja terästehtaat. Vuonna 2009 kaupungissa oli noin 409 000 asukasta. Kaupunki perustettiin tyhjästä Stalinin ensimmäisen viisivuotissuunnitelman myötä vuonna 1929. Se on samanlainen sosialistinen mallikaupunki kuin 1940- ja 1950-luvuilla rakennetut Puolan Nowa Huta ja Itä-Saksan Eisenhüttenstadt.

Alueella toimiva yhtiö Magnitogorski metallurgitšeski kombinat on yksi Venäjän suurimmista teräsyhtiöistä. Urheilussa menestystä on tuonut Venäjän jääkiekon pääsarjassa pelaava HK Metallurg Magnitogorsk.

Historiaa

Magnitogorsk perustettiin paitsi taloudellisesta tarpeesta myös toimimaan propagandakaupunkina, jossa esitellään neuvostovallan saavutuksia. Alueen valtavat malmivarat mahdollistivat sen tehtaan kilpailun vastaavan kokoisten läntisten tehtaiden kanssa. Kaupunkia suunnittelemaan kutsuttiin saksalainen arkkitehti Ernst May (1886–1970).

Uuden kaupungin suunnittelun malliksi otettiin terästeollisuuskaupunki Pittsburgh Yhdysvaltain Pennsylvaniassa. Kaupunkiin kaavailtiin pitkiä rivejä asuinkortteleista, jotka olisi erotettu tehdasalueesta vihervyöhykkeellä.

Kun May saapui alueelle, oli kaupungin rakentaminen jo aloitettu, ja suunnitelmaa piti muuttaa. Teollisuus tuli Uraljoen vasemmalle rannalle ja asutus oikealle. Tarkoituksena oli erottaa teollisuus ja asuminen toisistaan, kuitenkin niin että työmatkat pysyisivät lyhyinä.

Uusi kaupunki oli "sosialistinen" ja tarkoitettu "sosialistiselle ihmiselle". Kaupungin asukkaat asuisivat nykyaikaisissa asunnoissa ja tekisivät työtä uudenaikaisessa tuotantolaitoksessa, joka vastaisi myös työntekijöidensä lasten päivähoidosta. Vapaa-aikaa vietettäisiin joko kulttuurin tai urheilun parissa. Uuden kaupungin väestöksi siirrettiin syrjäkylien asukkaita, joilla ei juurikaan ollut kokemusta nykyaikaisista kaupungeista tai tehdastyöstä.

Magnitogorskin terästehdas vuoden 1930 tienoilla.

Koska Neuvostoliitosta ei vielä tuolloin löytynyt riittävästi asiantuntijoita näin valtavaa projektia hoitamaan, oli turvauduttava ulkomaalaisiin suunnittelijoihin. Vuonna 1937 kaikkien ulkomaalaisten käskettiin poistua, ja Magnitogorsk julistettiin suljetuksi kaupungiksi.

Toisen maailmansodan aikana Magnitogorskilla oli merkittävä osa Neuvostoliiton sotaponnistuksissa. Väitetään, että kaikki puna-armeijan panssarivaunuissa käytetty teräs olisi tehty nimenomaan Magnitogorskissa.^{kenen mukaan?} Sodan jälkeen terästeollisuustyöläisiä kunnioitettiin kaupunkiin pystytetyllä valtavalla sosialistista realismia edustavalla monumentilla.

Josef Stalinin valtakauden jälkeen kaupunki eli eräänlaista pysähtyneisyyden aikaa. On vaikeaa saada luotettavaa tietoa sen elämästä, sillä kaupunki oli suljettu kaikilta ulkomaalaisilta. Nikita Hruštšovin ja Leonid Brežnevin valtakausina 1950–1970-luvuilla kaupunkiin rakennettiin uusia neuvostotyylisiä lähiöitä. Asuntopulasta ei kuitenkaan päästy eroon, ja kulutustavaroista oli puutetta.

1980-luvun lopulla Mihail Gorbatšov aloitti perestroikaksi kutsutun Neuvostoliiton uudistamiseen tähdänneen ohjelman. Se poisti Magnitogorskilta suljetun kaupungin aseman vuonna 1989, minkä jälkeen kaupungissa ovat saaneet vierailla myös ulkomaalaiset. Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 Magnitogorsk on kokenut muun Venäjän lailla monia yhteiskunnallisia muutoksia.

Ympäristöongelmat

Magnitogorskia vaivaavat erilaiset ympäristöongelmat. Blacksmith Instituten mukaan se kuuluu maailman 25 saastuneimman kaupungin joukkoon. Lyijy ja raskasmetallit ovat saastuttaneet ilmaa ja maaperää aina 1930-luvulta lähtien. Paikallisen sairaalan tietojen mukaan vain 1 % kaupungin lapsista on terveitä. Sanomalehti Nezavisimaja gazeta on kirjoituksissaan vuonna 1992 väittänyt, että 72 % lapsista on sairaita ja äideistä on terveitä vain 27%.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Magnitogorsk Wikimedia Commonsissa
• Aaron Ritz (2000) Magninogorsk, Russia. Kurssityö, AMacalester College, St. Paul, Minnesota.

Tšeljabinskin alueen kaupungit