Korotkan piiri
.svg)
Korotkan piiri eli Kirovskin piiri (ven. Ки́ровский райо́н, Kirovski raion) on paikallinen itsehallintoalue Leningradin alueella Venäjällä. Piiri on perustettu vuonna 1977 ja sen pinta-ala on 2 590 neliökilometriä. Asukkaita on 95 500 henkeä (vuonna 2006). Hallinnollinen keskus on Korotkan eli Kirovskin kaupunki.
Sijainti ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirovskin piiri rajoittuu pohjoisessa Laatokkaan, Nevaan ja sen toisella puolella sijaitsevaan Leningradin alueen Seuloskoin piiriin, idässä Olhavan piiriin, kaakossa Kirišin piirin, lounaassa Tusinan piiriin sekä lännessä Pietarin kaupunkiin.
Piirin läpi virtaavat Laatokkaan laskevat Kobona, Lava ja Naasianjoki sekä Nevan eteläiset sivujoet Muikka, Muja ja Tusina. Länsi- ja eteläosissa on laajoja suo- ja metsäalueita.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paikannimistön perusteella Kirovskin piiri on vanhaa itämerensuomalaisten asuinseutua. Novgorodin valta alueella lujittui vuonna 1323, jolloin Nevan niskalla sijaitsevalle Pähkinäsaarelle perustettiin Pähkinälinnan linnoitus. 1400–1500 luvulla seutu kuului Novgorodin Vatjan viidenneksen Pähkinälinnan läänin Järvisaaren, Lopen ja Spasskin pogostoihin sekä idässä Laatokankaupungin lääniin.
1600-luvun alussa Ruotsi valtasi Inkerin, ja seudun alkuperäisväestö vaihtui lähes täydellisesti Suomesta muuttaneisiin inkerinsuomalaisiin uudisasukkaisiin. Nykyisen piirin itäisin, Lavajoen takana sijaitseva alue jäi kuitenkin Venäjälle. Seudun luterilaiset kuuluivat Järvisaaren, Lopen (myöhemmän Markkovan) ja Pähkinälinnan seurakuntiin.
1700-luvun alussa Venäjä valtasi alueen takaisin. Seudulle siirrettiin venäläisiä talonpoikia, ja sodan hävityksistä kärsinyt Järvisaaren ja Markkovan suomalaisasutus jäi pieneksi vähemmistöksi. 1700-luvulla rakennettiin tärkeä liikenneväylä Laatokan kanava ja alueelle perustettiin lukuisia aateliskartanoita.
1900-luvulla rakennettiin teollisuuslaitoksia ja taajamia, jotka liittyivät varsinkin turpeen hyödyntämiseen. Kirovskin turvevoimala valmistui 1930-luvun alussa. Toisessa maailmansodassa Nevan vasemmalla rannalla ja Vahriselän tienoilla käytiin rajuja taisteluja piiritetyn Leningradin vapauttamiseksi. Kobonasta Laatokan jäätä pitkin kulki ”Elämän tieksi” kutsuttu Leningradin huoltotie. Seudun inkeriläisasutus tuhoutui sodan ja sen aikaisten väestönsiirtojen seurauksena.
Toisen maailmansodan jälkeen turvetuotannosta on pääosin luovuttu, ja seudulle on syntynyt suuria pietarilaisten huvila- ja puutarha-alueita.
Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirovskin lisäksi piiriin kuuluvat Pähkinälinnan ja Pellan kaupungit, Naasian, Namkun, Paulovan, Priladožskin ja Vahriselän taajamat sekä Puttilan, Suhojen ja Šumin maalaiskunnat.
Piirin päämies on Sergei Baranov, piirihallinnon päämies Gennadi Šerestijev.
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirovskin piirissä on energia-, konepaja-, rakennustarvike- ja elintarviketeollisuutta. Maatalous tuottaa perunaa, maitoa, lihaa ja munia Pietarin kaupungin tarpeisiin. Suuri merkitys on pietarilaisten kesäasutuksella ja monet seudun asukkaista käyvät päivittäin työssä Pietarissa.
Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piirin nähtävyyksiä ovat keskiaikainen Pähkinälinnan linnoitussaari, vanhat ortodoksikirkot, joita on mm. Verolan, Kobonan ja Puttilan kylissä, sekä 1700–1800-luvulla rakennetut Laatokan kanavat. Seudulla on lukuisia toisen maailmansodan tapahtumille omistettuja muistomerkkejä ja museoita.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kirovskin piiri Leningradin alueen kulttuuri –tietosanakirjassa (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- Kirovskin piirin sivusto (venäjäksi)
- Kirovskin piiri Leningradin alueen sivustolla (venäjäksi)
| ||||||||
