Jabiru
| Jabiru | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Jabiru mycteria (Lichtenstein, 1819) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Jabiru (Jabiru mycteria) on suurikokoinen amerikkalainen haikara. Sen nimi tulee guaranin kielen turvonnutta niskaa tarkoittavasta sanasta. Myös afrikansatulahaikaraa (Ephippiorhynchus senegalensis) sekä aasialaista mustaniskahaikaraa (Ephippiorhynchus asiaticus) on kutsuttu yhdennäköisyyden takia jabiruksi. Ne kuuluvat kuitenkin eri sukuun. Varsinainen jabiru on sukunsa ainoa laji.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Jabiru on aikuisena 120-140 cm korkea, siipien kärkiväli 2.5 m ja painoa voi olla jopa kahdeksan kiloa. Nokka on noin 30 cm pitkä, teräväkärkinen, musta ja leveä, kaareutuu hieman ylöspäin. Höyhenpeite on pääosin valkoinen, pää ja niska ovat paljaat ja mustat.
Levinneisyys [muokkaa]
Jabiruita on Meksikosta Argentiinaan ulottuvalla alueella paitsi ei Andien länsipuolella. Suurin osa Jabiruista elää Brasiliassa ja Paraguayssa. Joskus niitä on havaittu pesivän Yhdysvalloissa sekä Kanadan eteläosissa
Ravinto [muokkaa]
Jabirujen ravintoon kuuluu pikkukalat, pikkunisäkkäät, sekä pienet linnut. Jabirut ovat joskus hyvin pirullisia, koska ne ovat hyökänneet kotieläinten kimppuun.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Jabiru mycteria IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
Sivulta puuttuu