Harjasusi
Sivulta puuttuu | Harjasusi | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Chrysocyon brachyurus (Illiger, 1815) |
||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Harjasuden levinneisyysalue | ||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Harjasusi Wikispeciesissä |
Harjasusi (Chrysocyon brachyurus) on Etelä-Amerikan kookkain koiraeläin. (Vanha rinnakkaisnimi harjakoira (Chrysocyon jubatus)).
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö [muokkaa]
Harjasudella on punaruskea turkki, pitkä ja kapea kuono, suuret korvat, valkea hännänpää ja mustat, pitkät jalat, sekä lähes valkea kurkku. Paino on 20-23 kg ja on säkäkorkeudeltaan vähintään 90 cm korkea. Nimestään huolimatta harjasusi muistuttaa enemmän kettua kuin sutta, mutta ei ole kuitenkaan läheistä sukua kummallekaan.
Levinneisyys ja elinympäristö [muokkaa]
Harjasuden elinaluetta on Etelä-Amerikan keski- ja itäosa. Tätä uhanalaista eläinlajia tavataan luonnosta enää hieman yli 2 000 yksilöä. Harjasusi on Etelä-Amerikan kookkain koiraeläin. Lajin harventuminen johtuu pääasiassa elinympäristön tuhoutumisesta, kun ruhotasangot raivataan pois ja tilalle laitetaan soijaviljelmiä.[2]
Ravinto [muokkaa]
Harjasusi on kaikkiruokainen syöden pieniä nisäkkäitä, kalaa, lintuja ja niiden munia. Myös hedelmiä kuten banaaneja ja tomaatinkaltaisia hedelmiä, joita tuottaa koisokasvi nimeltään lobeira, (Solanum lycocarpum). Lobeira on tomaatin sukulainen ja sen hedelmät muistuttavat jättiläistomaatteja. Harjasuden ravintoon kuuluu myös vihanneksia ja niiden juuria. Harjasusi saalistaa enimmäkseen öiseen aikaan.
Lisääntyminen [muokkaa]
Harjasusi on yksiavioinen, eikä muilla susilla ole asiaa pariskunnan elinpiirille. Harjasusiuros ja -narttu muodostavat parin, mutta elelevät tietyllä alueella erillään ja yksikseen ja ovat toistensa kanssa tekemisissä lähinnä vain paritteluaikana. Toisin kuin monet muut koiraeläimet, harjasudet eivät kaiva pesäluolaa, vaan pesä voi olla tiuhassa heinikossa tai kallionhalkeamassa. Kantoaika on suunnilleen 65 vuorokautta. Pentuja syntyy 1–5, enimmillään jopa 7. Vanhemmat vahtivat jälkikasvuaan vuorotellen, eikä pentuja jätetä juuri koskaan yksin. Myös uros osallistuu pentujen hoitoon ja oksentaa niille ruokaa. Harjasusiuros vie myös pesällä olevalle naaraalle ruokaa. Vuoden iässä harjasusi on saavuttanut aikuisen harjasuden mitat.
Kommunikointi [muokkaa]
Harjasudet viestivät toisilleen haukkumalla kuin koirat ja jättämällä hajumerkkejä elinpiirilleen.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Chrysocyon brachyurus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Villiluonto : Maailman eläimet ja elinympäristöt, s.11
Aiheesta muualla [muokkaa]
