Sherman Antitrust Act

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sherman Antitrust Act on Yhdysvalloissa vuodesta 1890 voimassa ollut kilpailulaki, joka antaa liittovaltion viranomaisille oikeudet puuttua talouselämän kilpailua rajoittavaan liiketoimintaan trustien muodostumisen estämiseksi. Se muodostaa Yhdysvaltojen antitrustilakien pohjan.

Sherman Antitrust Act kieltää kaikki yritysten tekemät järjestelyt, jotka rajoittavat osavaltioiden välistä kauppaa tai Yhdysvaltain ulkomaankauppaa. Näihin katsotaan kuuluvan erilaiset muodolliset ja epämuodolliset kartellit, kuten yritysten keskenään sopimat hinnat tai tuotantorajat. Se kieltää myös yritykset monopolisoida jotain liiketoiminnan alaa Yhdysvalloissa yksittäiselle toimijalle. Laki antaa liittovaltion oikeusistuimelle valtuudet määrätä hajotettaviksi sellaiset yritykset, joiden todetaan rikkovan näitä määräyksiä. Rikkomuksiin syyllistyneitä henkilöitä voidaan rankaista sakoilla tai vankeudella. Vahinkoja kärsineillä osapuolilla on oikeus vaatia kolminkertaisia korvauksia menetyksiinsä nähden.[1]

Sherman Antitrust Act oli ensimmäinen Yhdysvaltain kongressin säätämä laki, jonka tarkoituksena oli estää kilpailua haittaava taloudellisen vallan keskittyminen. Laki on nimetty senaattori John Shermanin mukaan, joka oli erikoistunut talouden sääntelyyn. Vuonna 1890 säädettyä lakia ei sen alkuvuosina juuri sovellettu suuriin monopoliyrityksiin, koska lain kirjainta tulkittiin kapeasti. Sen sijaan sitä käytettiin ammattiliittoja vastaan, sillä ne olivat monien oikeusistuimien mielestä laissa kiellettyjä kilpailua rajoittavia yhtymiä. Theodore Rooseveltin presidenttikaudella (1901–1909) lakia alettiin soveltaa tarmokkaammin myös suuryrityksiä vastaan.[1] Eräs kuuluisa tapaus oli Standard Oil -öljy-yhtiön hajottaminen oikeuden päätöksellä 34:ksi erilliseksi yritykseksi vuonna 1911.[2] Sherman Actia täydennettiin vuonna 1914 Clayton Antitrust Actilla, joka tarkensi sen sisältöä ja jossa nimettiin useita monopolien muodostumiseen liittyviä laittomia käytäntöjä. Samassa yhteydessä perustettiin liittovaltion kauppakomissio (Federal Trade Commission) eli virasto, jonka tehtävänä on tutkia mahdollisia antitrustilakien vastaisia rikoksia sekä antaa määräyksiä erilaisten kilpailua rajoittavien käytäntöjen kieltämisestä. Sherman Antitrust Actin soveltamista rajoitti korkeimman oikeuden vuonna 1920 tekemä ennakkopäätös, jonka mukaan lainvastaisia eivät olletkaan kaikki kilpailua rajoittavat järjestelyt, vaan ainoastaan ”kohtuuttomat” sellaiset. Oikeus kuitenkin kumosi tämän linjauksen vuonna 1945 alumiininvalmistaja Alcoaa koskeneessa päätöksessään.[1]

Tunnettu esimerkki Sherman Antitrust Actin soveltamisesta viime vuosikymmeninä oli vuonna 1984 toimeenpantu oikeuden päätös, jolla puhelinyhtiö AT&T hajotettiin ja emoyrityksekselle jätettiin vain valtakunnallisten palveluiden tarjoaminen. Useat hajottamisen yhteydessä luoduista paikallisista puhelinyhtiöistä ovat tosin sittemmin yhdistyneet keskenään suuremmiksi. Vuonna 1999 myös ohjelmistoyhtiö Microsoft määrättiin hajotettavaksi, koska sen katsottiin tavoitelleen monopolia internet-selain-alalla, mutta valitusoikeus kumosi päätöksen kaksi vuotta myöhemmin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Sherman Antitrust Act (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 13.2.2014.
  2. Standard Oil Company and Trust (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 13.2.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]