Kalastajalepakko
| Kalastajalepakko | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Noctilio leporinus (Linnaeus, 1758)[1] |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Kalastajalepakko Wikispeciesissä |
Kalastajalepakko (Noctilio leporinus) on toinen kalastajalepakoiden heimon lajeista. Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin "isokalastajalepakko".[2]
Sisällysluettelo |
Levinneisyys ja elinympäristö [muokkaa]
Kalastajalepakoita esiintyy Amerikan mantereella Meksikosta Pohjois-Argentiinaan ja monilla saarilla. Laji viihtyy luolissa, ontoissa puissa ja kallionkoloissa,[3] asuinympäristö sijaitsee trooppisessa ja subtrooppisessa metsässä lähellä vettä.[4]
Anatomia [muokkaa]
Kalastajanlepakko on kooltaan suuri, sen massa on 40–79 g, ruumiin pituus 10 cm ja kyynärvarsi 8 cm. Sen korvat ovat teräväkärkiset ja ovat taipuneena eteenpäin. Lajille on tyypillistä myös jäniksen ristihuulta muistuttava ihopoimu kasvoissa.[4]
Sen turkki on lyhyt ja karvat ohuet.[3] Jalat kalastajalepakolla ovat suuret ja sen varpaissa on pitkät kynnet.[4]
Elintavat [muokkaa]
Kalastajalepakot voivat elää usean sadan yksilön ryhmissä, joissa on kumpaakin sukupuolta. Naaraat muodostavat pieniä ryhmiä, joissa on lisäksi yksi uros ja muut urokset muodostavat omat erilliset ryhmänsä.[3]
Naaraan raskaus saattaa kestää yhdeksän kuukautta, mihin sisältyy viivästetty hedelmöitys.[3]
Ravinto [muokkaa]
Laji pystyy pyydystämään kaloja jaloillaan ja saalistus tapahtuu kaikuluotauksen avulla tavallisesti myöhään iltapäivällä. Lisäksi kalastajalepakoille kelpaavaa ravinnoksi myös vesihyönteiset ja äyriäiset.[4]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Noctilio leporinus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta 2008. Luettu 20.11.2010.
- ↑ a b c d Anthony Michael Hutson: Microchiropteran bats, s. 145. IUCN, 2001. ISBN 9782831705958. (englanniksi)
- ↑ a b c d Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 90-91. suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
