Sarvipöllö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sarvipöllö
Waldohreule in freier Wildbahn.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pöllölinnut Strigiformes
Heimo: Pöllöt Strigidae
Suku: Sarvipöllöt Asio
Laji: otus
Kaksiosainen nimi
Asio otus
Carolus Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
Sarvipöllön levinneisyys
Sarvipöllön levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sarvipöllö Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sarvipöllö Commonsissa

Sarvipöllö (Asio otus) on pienen huuhkajan näköinen, Suomessa rauhoitettu pöllölaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pystyt "sarvet" eli kaksi pään päällä sijaitsevaa höyhentupsua ovat erinomainen tuntomerkki. Joskus se kuitenkin taivuttaa sarvensa päätä vasten. Samannäköiseen suopöllöön ovat eroina mm. punaiset silmät, lennossa viirukas vatsapuoli, siiven takareunasta puuttuu valkoinen reunus ja pyrstön tummat juovat ovat kapeita. Sarvipöllön pituus on noin 31–37 cm, siipiväli 90–100 cm ja paino: 250–400 grammaa.

Sen ääni on noin kolmen sekunnin tasaisin välein toistuva matala ”huu”-ääni. Varoitusääniä ovat nokan naputtelu ja erilaiset käheät vinkunat sekä haukkumiset. Kesällä poikueet on helppo löytää, sillä ne kerjäävät öisin kimeästi vinkuen.

Vanhin suomalainen rengastettu sarvipöllö on ollut 17 vuotta 8 kuukautta ja 24 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin sarvipöllö.

Ääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiraan ääni on heikko, nenäsointinen toistettu "peh-uv". Varoitusääni on kiihkeä, nasaali "vräk, vräk-vräk". Sarvipöllön laulu sarja on yksiosaista, hyvin matalia "uh" huhuiluja, jotka toistuvat 2½ sekunnin välein. Aluksi hiljaa, sitten hieman täyteläisempänä. Ääni kuuluu ½-1 km päähän (hiljainen osuus vain 200 m). Toisinaan pariskunta esiintyy duettona.

Poikasten kerjuuääni on hyvin voimakas, "sydäntäsärkevä", kaksiosainen ja lopussa laskeva, venytetty, valittava "pii-eh", joka kuuluu yli 1 km päähän.

Vanhat sarvipöllöt ovat suhteellisen äänettömiä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesii TornioKuusamo-linjalle saakka. Pesivien lintujen määrä vaihtelee vuosittain hyvin paljon. Hyvänä myyrävuotena meillä pesii n. 10 000 paria, huonona vain n. 2 000. Euroopassa pesii noin 200 000 paria, joista 2 000 – 7 000 Britteinsaarilla. Sarvipöllö pesii laajalla alueella: Länsi-Euroopasta Kiinaan ja Pohjois-Amerikassa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarvipöllön poikaset
Sarvipöllön pää

Havupuuvaltaisen metsänreunan tai metsäsaaren pesimälintu. Hyvänä vuotena pesii kaikenlaisissa metsissä peltojen ja rantojen äärellä. Vanha variksen pesä on sille mieleinen pesäpaikka.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesii tavallisesti vanhassa variksen tai harakan pesässä. Muninta alkaa usein jo maaliskuussa, pääosa aloittaa huhtikuun puolimaissa. Naaras munii yleensä 4–6 valkoista munaa, joita se hautoo n. 4 viikkoa. Koiras ruokkii naarasta haudonnan aikana. Poikasia ruokkivat molemmat emot. Ne lähtevät kiipeilemään pesäpuun oksille 3-viikkoisina, ennen kuin ovat lentokykyisiä, ja oppivat lentämään 4-viikkoisina.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarvipöllö syö lähes pelkästään pikkujyrsijöitä, pääasiassa peltomyyriä ja metsähiiriä. Lintuja ravinnosta on vain pieni osa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Asio otus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 19.5.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]