Gagauzit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gagauzit
Gagauzien epävirallinen lippu.
Gagauzien epävirallinen lippu.
Merkittävät asuinalueet
Moldovan lippu Moldova 147 500
Ukrainan lippu Ukraina 32 000
Venäjän lippu Venäjä 12 000
Romanian lippu Romania 2 500-3 000
Bulgarian lippu Bulgaria 1 400-5 000
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 2 000
Kazakstan
Uzbekistanin lippu Uzbekistan
Kielet Gagauzi
Uskonnot ortodoksisuus

Gagauzit ovat turkkilaista gagauzin kieltä puhuva kansa pääasiassa Moldovan Gagausiassa, sekä Ukrainan Odessan ja Zaporižžjan alueella. Uskonnoltaan he ovat ortodokseja.

Asuinalue ja lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gagausia Moldovan kartalla.

Moldovassa gagauzit asuttavat Gagausian aluetta maan eteläosassa, jolla on itsehallinto Moldovan yhteydessä. Yhteensä heitä oli maassa vuoden 2004 väestönlaskennan mukaan 147 500. Ukrainan Odessan ja Zaporižžjan alueilla gagauzeja asuu noin 32 000. Venäjällä asuu noin 12 000 gagauzia esimerkiksi Rostovin alueella, Moskovassa ja Pietarissa. Heitä muutti aikanaan myös Keski-Aasian Kazakstaniin ja Uzbekistaniin. Etelä-Romanian Dobrogeassa heitä asuu noin 2 500-3 000. Pohjois-Bulgariassa heitä on 1 400-5 000. Noin 2 000 asuu lisäksi Yhdysvalloissa ja muita maahanmuuttajayhteisöjä on myös Brasiliassa ja Kanadassa.[1]

Gagauzeiksi itseään kutsuvia asuu myös Kreikan Makedoniassa ja Euroopan puoleisessa Turkissa, mutta heidän yhteytensä Moldovan, Ukrainan ja Bulgarian gagauzeihin ei ole selvä.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gagauzien alkuperästä on useita eri teorioita, joita ovat värittäneet erillaiset nationalistiset mielipiteet. Esimerkiksi Bulgariassa heitä on pidetty turkkilaistuneinta bulgarialaisina ja Kreikassa vastaavasti turkkilaistuneina kreikkalaisina. Yhden teorian mukaan gagauzit ovat Anatolialaista alkuperää. Tämän niin sanotun seljukkihypoteesin mukaan seljukkiturkkilaisia muutti Balkanille, jossa heitä kääntyi ortodoksiseen kristinuskoon 1200-luvulla. Tasankohypoteesin mukaan he ovat puolestaan kumaaneja tai alkuperäisiä bulgaareja. Geneettisellä tutkimuksella on löydetty seljukkihypoteesia tuevaa aineistoa.[1]

Gagauzeja alkoi muuttamaan Ottomaanien hallitsemalta Balkanilta silloisen Venäjän keisarikunnan puolelle 1700-luvun puolivälin sotien aikana. He asettuivat sitten Tonavan suiston pohjoispuolelle Benderin ja Ismaïlin kaupunkien ympäristöön. Bessarabian päädyttyä Venäjälle vuonna 1812 gagauzeja rohkaistiin geopoliittisista syistä muuttamaan tälle alueelle. Muuttovirta Balkanilta jatkui, kunnes suurin osa oli lähtenyt alkuperäisiltä kotisijoiltaan.[1]

1900-luvun alun maatalousuudistuksen aikoihin gagauzeja muutti Kazakstaniin ja 1930-luvulla Uzbekistaniin. Moldovasta tuli osa Neuvostoliittoa vuonna 1940. 1960-luvun alussa gagauzin kieltä käytettiin kouluissa, mutta sen käyttö lopetettiin jonkin ajan jälkeen. Gagauzien kansallinen herääminen alkoi tästä huolimatta 1980-luvun paikkeilla ja pyrkimykset kansalliseen itsehallintoon alkoivat jo ennen neuvostoliiton romahdusta.[1]

Syksyllä 1990 gagauzit yrittivät irtautua Moldovasta ja perustaa oman erillisen neuvostotasavaltansa. Sepataristeja johti Stepan Topal. Liike ei kuitenkaan onnistunut tavoitteessaan ja alue jäi osaksi Moldovaa sen itsenäistyttyä. Tämä siitä huolimatta että vuonna 1991 järjestetyssä kansanäänestyksessä 95 % gagauzeista äänesti itsenäisyyden puolesta. Moldova julisti äänestyksen laittomaksi.[1] Vuosina 1992-3 gagauzien puolisotilalliset joukot taistelivat moldovan hallinnon joukkoja vastan, mutta gagauzit eivät ottaneet laajemmin osaa Transnistrian konfliktiin. Transnistrialaisten sepataristien kanssa keskusteltiin Moldovan kehittämisestä kolmen alueen federatioksi, mutta gagauzit luopuivat ajatusesta myöhemmin ja alkoivat kannattaa ajatusta autonomisesta alueesta.[2] Gagausian autonominen alue perustettiin vuonna 1994.[1]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorempia ja vanhempia gagauzeja valokuvassa.

Gagauzien perinteinen elinkeino on ollut karjanhoito ja erityisesti lampaiden kasvattaminen. Tämän lisäksi on harjoitettu maanviljelyä ja esimerkiksi viinintuotantoa. Uskonnoltaan gagauzit ovat ortodoksikristittyjä. Historiallisesti tämä on saattanut olla melko ylimalkaista, sillä Raamattua ei pitkään ollut saatavilla turkin kielellä.[3] Gagauzeilla on nykyisin omia teatteri-, kansanperinne- ja musiikkiryhmiään. Bešelman kylässä on gagauzien etninen museo.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Jeffrey E. Cole: Ethnic groups of Europe : an encyclopedia, s. 159-162. ABC-CLIO, 2011. ISBN 978-1-59884-302-6. (englanniksi)
  2. Gagauz World Directory of Minorities and Indigenous Peoples. Viitattu 11.11.2012. (englanniksi)
  3. Paul Friedrich ja Norma Diamond: Encyclopedia of World Cultures – Volume VI. G.K. Hall & Co., 1994. ISBN 0-8161-1810-8. (englanniksi)