Saksanpihta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksanpihta
Abies alba Beskid Żywiecki 4.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Pihdat Abies
Laji: alba
Kaksiosainen nimi
Abies alba
Miller, 1768
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Saksanpihta Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Saksanpihta Commonsissa

Saksanpihta (Abies alba, syn. A. pectinata) on ainavihanta, paljassiemeninen havupuu. Lajista on käytetty myös nimityksiä saksanjalokuusi[1] ja saksankuusi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksanpihdan oksa.
Saksanpihdan käpyjä.
Saksanpihta kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).

Saksanpihta kasvaa alkuperäisellä levinneisyysalueellaan yleensä 30–50 metriä korkeaksi, mutta Suomessa laji jää yleensä 10–15 metrin pituiseksi. Latvus on leveähkön kartiomainen. Runko on väriltään harmaa ja sen kuoressa on pihkarakkuloita. Nuorena rungon kuori on sileä, mutta vanhana matalaan pitkittäisuurteinen. Kuluvan kesän kasvainranka on lyhyt- ja pystykarvainen, talvisilmut ovat ruskeita, pihkattomia, muodoltaan munanmuotoisia. Litteät, kiiltävän tummanvihreät neulaset eli lehdet ovat pituudeltaan 15–30 mm ja leveydeltään 1,5–2,5 mm. Lehdet siirottavat kampamaisesti sivuille ja yläviistoon, ja jättävät haararangan paljaaksi. Lehtien yläpinta on ilmaraoton, alapinnalla on kaksi kapeaa ja harmaata 7–9-jonoista ilmarakojuovaa. Pihkatiehyet ovat lehtien pinnan lähellä.[2][3]

Saksanpihdan kukinto on käpy. Hedekukat ovat riippuvia kun taas emikukat ovat pystyjä. Kukat ovat yksineuvoisia, kehättömiä ja pieniä. Suomessa saksanpihta kukkii kesäkuussa. Pysty, pitkänomainen käpy on hyvin lyhytperäinen ja suippo- tai tylppäkärkinen. Kävyn peitinsuomujen kärjet ovat pitkät ja taakäänteiset. Kooltaan käpy on 9–17 x 2–4 cm. Kävyt kypsyvät kukintavuoden syksyllä, jolloin käpysuomut irtoavat, mutta pysty käpyranka jää kiinni haaraan. Siemen on ohutkuorinen ja siivekäs.[2][4]

Suurin mitattu saksanpihta on ollut 68 metriä korkea, ja halkaisijaltaan 3,8 metriä. Puu kasvoi Saksan Schwarzwaldissa.[5]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksanpihta on alun perin peräisin Etelä- ja Keski-Euroopasta alueelta Pohjois-Espanjasta Keski-Ranskaan, Etelä-Italiaan ja Pohjois-Kreikkaan, sekä edelleen Romaniaan, Etelä-Puolaan ja -Saksaan. Erityisesti lajia tavataan ylänkö- ja vuoristoalueilta Pyreneillä, Alpeilla, Apenniineilla, Balkanilla ja Karpaateilla.[3][6] Suomessa saksanpihta on harvinainen viljelykarkulainen Ahvenanmaalla ja aivan eteläisimmässä Suomessa.[6][7]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksanpihta kasvaa tuoreissa, keski- ja runsasravinteisissa metsissä valtapuuna yksinään tai yhdessä euroopanpyökin (Fagus sylvatica).[6] Laji viihtyy 140–2 100 metrin korkeudessa, parhaiten alueilla joilla sataa 1 000–2 500 millimetriä vuodessa.[5]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksanpihta on laji, jota käytettiin ensimmäisenä joulukuusena.[8] Nykyään kaukasianpihta (A. nordmanniana) ja metsäkuusi (Picea abies) ja muut lajit ovat suurilta osin syrjäyttäneet saksanpihdan käytön joulukuusena.

Saksanpihdan puuaines on pehmeää, joustavaa ja vaaleaa. Sitä käytetään yleisesti rakennuksien, huonekalujen ja paperin raaka-aineena.[9] Puuaines soveltuu hyvin myös soitinten rakentamiseen ja lahonkestävyytensä ansiosta myös vesirakentamiseen ja kattopäreisiin. Aikaisemmin saksanpihtaa käytettiin erityisesti kaivoskäytävien tukemiseen. Tämä johtui siitä, että saksanpihdan puuaines natisi kovaäänisesti joutuessaan liiallisen paineen alle ja varoitti näin kaivostunnelien romahtamisvaarasta.[5]

Saksanpihta on levinneisyysalueensa ulkopuolella yleinen koristepuu, joskus myös viljelymetsäpuu.[10]. Suomessa saksanpihta menestyy viljeltynä sisämaassa Keski-Suomen korkeuksille, rannikolla Oulun korkeudelle saakka.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Euroopan puuopas. Toim. Mitchell, Alan & Wilkinson, John. Viiden painos. Otava, Helsinki 2009 (1989).
  • Hyötykasvit värikuvina. Toim. Rautavaara, Toivo & Tuomola, Pirkkoliisa. 5. painos. WSOY, Helsinki 2002.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • L. Hämet-Ahti, A. Palmén, P. Alanko, P. M. A. Tigerstedt, M. Koistinen: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hyötykasvit värikuvina 2002, s. 191.
  2. a b Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 57, 61.
  3. a b Euroopan puuopas 2009, s. 63.
  4. Den virtuella floran: Silvergran (ruots.) Viitattu 15.2.2012.
  5. a b c Botany Cz: Abies alba (englanniksi) Viitattu 15.2.2012.
  6. a b c d Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 61.
  7. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Saksanpihdan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.2.2012.
  8. LuontoPortti verkkolehti: Kuusi Viitattu 15.2.2012.
  9. Plants for a Future: Abies alba Viitattu 15.2.2012.
  10. Retkeilykasvio 1998, s. 59.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]