Tulkkaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tulkkaus on puhetilanteissa tapahtuvaa käännösviestintää, jonka tavoitteena on mahdollistaa kahden tai useamman eri kieliä ja kulttuureita edustavan henkilön välinen suullinen kommunikaatio. Tulkkaus ei siis ole kääntämisen synonyymi, vaan sillä on aivan omat erityispiirteensä.

Tulkkaustilanteen osapuolina on aina vähintään yksi tulkattava puhuja, yksi tulkki ja yksi kuulija. Kun tulkattava puhuu, tulkki kuuntelee tarkasti ja tarvittaessa tekee muistiinpanoja. Samalla tulkki työstää kuulemaansa mielessään ja miettii sopivia käännösratkaisuja. Lopuksi tulkki välittää kuulemansa viestin mahdollisimman täsmällisesti ja tarkoituksenmukaisesti kuulijalle tämän omalla kielellä. Tästä tulkkausprosessin lopputuotteesta käytetään nimeä tulke.

Tulkkauksen erityispiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisin kuin useimmat muut kääntämisen muodot, tulkkaus on erittäin tilannesidonnaista. Siksi tulkkaukseen liittyy monia haasteita ja mahdollisuuksia, joita kirjallisessa kääntämisessä ei tavallisesti tarvitse huomioida. Koska viesti on välitettävä kuulijalle heti, ei tulkilla yleensä ole mahdollisuutta sanakirjan käyttöön tai pitkään pohdiskeluun. Toisaalta tulkilla voi joskus olla mahdollisuus esittää tulkattavalle tarkentavia kysymyksiä, jos viesti on epäselvä.

Tulkin on myös kiinnitettävä erityistä huomiota omaan esiintymiseensä. Riittävän kuuluva, selkeä ja miellyttävä puheääni on luonnollisesti tärkeä tulkatessa, mutta myös äänensävy ja oikea intonaatio ovat viestin välittymisen kannalta olennaisia. Jos tulkki on tulkkaustilanteessa näkyvillä, tulee myös hänen elekielensä myötäillä tulkattavan elekieltä ja tulkkeen sisältöä. Jos taas tulkkauksen vastaanottava kuulija kuulee myös tulkattavan puhujan, on tulkin syytä huomioida kuulijan mahdollinen oma kielitaito sekä kansainväliset sanat: jos kuulija ymmärtää tulkattavan puheesta tai eleistä jotain sellaista, mitä tulkki ei mainitse, syntyy helposti se vaikutelma, että jotain jäi tulkkaamatta. Koska tulkki ei tulkkaa ainoastaan kielten, vaan myös kulttuurien välillä, ovat hyvä kulttuurintuntemus ja tilannetaju myös tärkeitä tulkin työssä.

Suuri osa tulkin työstä tapahtuu kuitenkin tulkkaustilanteen ulkopuolella, sillä riittävä valmistautuminen on välttämätöntä menestyksekkäälle tulkkaukselle. Vaikka erinomainen kielitaito ja tulkkauskoulutus luovat hyvän lähtökohdan tulkin työlle, ammattimainen tulkki valmistautuu silti erikseen kuhunkin toimeksiantoon tulkkaustilanteesta ennalta saamiensa tietojen perusteella. Valmistautua voi esimerkiksi tutustumalla tulkattavaan aiheeseen, opettelemalla kyseisen aihepiirin sanastoa tai tutustumalla tulkkaustilanteessa läsnä olevien henkilöiden taustoihin.

Erilaisiin tulkkaustilanteisiin sovelletaan erilaisia tulkkausmenetelmiä, joihin kaikkiin liittyy omat erityispiirteensä ja ongelmansa. Siksi tulkin täytyy voida tietää ennalta myös se, minkälaisessa ympäristössä ja kuinka suurelle yleisölle hänen odotetaan tulkkaavan. Koska monet tulkkaustilanteet ovat liian vaativia yhden tulkin hoidettaviksi, tehdään tulkkausta usein parin kanssa tai tiimityönä.

Tulkkausmenetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsekutiivitulkkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsekutiivitulkkaus on peräkkäistulkkausta, jossa tulkki puhuu lähtökielen puhujan lopetettua puhumisen. Tulkki voi työskennellä puhujan vieressä tai hänelle erikseen osoitetussa työpisteessä. Puhe jaetaan osioihin, joiden aikana tulkki tekee muistiinpanoja. Kun puhuja pitää taukoa tai lopettaa puheensa, tulkki sanoo viestin tai osia siitä kohdekielellä.

Konsekutiivitulkkaus jaetaan epävirallisesti kahteen muotoon, lyhyeen ja pitkään (engl. short interpreting [SI] ja long interpreting [LI]). SI:ssa tulkattava osio on niin lyhyt, että tulkki pystyy kääntämään sen pelkästään muistinsa varassa. LI:ssa tulkki tekee muistiinpanoja helpottaakseen puheen muistamista. Asiakas ja tulkki sopivat ennen tulkkauksen aloittamista kumpaa muotoa käytetään. Valinta riippuu tulkkauksen aiheesta, vaikeustasosta ja tarkoituksesta.

Tulkattavat puheet tai osiot ovat yleensä lyhyitä. Vielä viisikymmentä vuotta sitten konsekutiivitulkki käänsi 20–30 minuuttia pitkiä puheita kerrallaan, mutta nykyään jo 10–15 minuutin pituisia osioita pidetään liian pitkinä. Tämä johtuu siitä, että yleisö ei jaksa kuunnella montaa kymmentä minuuttia puhetta, jota ei ymmärrä.

Jos lähtökielen puhujaa ei ole toisin neuvottu, hän saattaa puhua useita virkkeitä ennen kuin hänen puheensa tulkataan. Riippuen tilanteesta ja puheenaiheesta sekä tulkin muistikyvystä, tulkki voi pyytää puhujaa pitämään tauon jokaisen virkkeen jälkeen.

Virke virkkeeltä tulkkaaminen vaatii vähemmän muistamista, jolloin yksityiskohtien poisjäänti tulkkeesta vähenee. Metodin huonona puolena on se, ettei tulkkaaja ole kuullut puhetta kokonaisuutena. Metodia käytetään usein esimerkiksi puheiden, valaehtoisten todistusten sekä todistajanlausuntojen tulkkaamisessa.

Kokonaisten ajatusten tulkkaaminen mahdollistaa sen, että tulkki ymmärtää viestin koko merkityksen, ennen kuin hän tulkkaa sen kohdekielelle. Tämän takia konsekutiivitulkkaus on tarkempaa kuin simultaanitulkkaus.

Simultaanitulkkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simultaanitulkkaus tarkoittaa viestin samanaikaista vastaanottamista ja tuottamista. Simultaanitulkkaus on yleensä/aina yhden puheen aikana yksisuuntainen, eli koko puhe tulkataan puhujan kielestä vastaanottajan kieleen. Simultaanitulkkauksen tarkoitus on tulkata lähdekielestä kohdekieleen puhujan jatkaessa puhumista. Teknisiä laitteita käyttäen simultaanitulkkausta käytetään esimerkiksi konferensseissa, kirjoitustulkkauksessa ja mobiilitulkkauksessa. Ilman teknisiä laitteita simultaanitulkkausta on mm. kuiskaustulkkaus tai viittomakielitulkkaus.

Simultaanitulkkauksessa tulkki käyttää pitkäkestoista muistia, jonka avulla tulkataan puhe. Tässä tulkkauksessa on myös aikarajoite, mikä ehdottomasti tekee tästä tulkkauslajista vaikeamman. Tulkin on pysyttävä jatkuvasti mukana tulkattavan puheen mukana. Simulttaanitulkkauksessa pyritään mahdollisimman lyhyeen tulkkausviiveeseen, eli 3-4 sanaa myöhemmin puhujan jälkeen. Mikäli tulkki jää jälkeen enemmän, voi tämä vaikeuttaa tulkkaamista erittäin paljon ja jotain tulkattavan puheesta voi jäädä kokonaan pois. Simultaanitulkkaus voi tulla myös Rele-tulkkauksen (Relay) kautta, erittäin tärkeää on, että ensimmäinen tulke on riittävän laadukasta ja nopeaa, koska muut tulkit ovat siitä täysin riippuvaisia.

Simultaanitulkki työskentelee esimerkiksi äänieristetyssä kopissa, josta hän näkee puhujan ja kuulee hänet kuulokkeiden kautta. Kohdeyleisö puolestaan kuulee tulkkauksen kuulokkeidensa avulla.

Simultaanitulkkausta käytettiin ensimmäisen kerran Nürnbergin oikeudenkäynneissä. Nürnbergissä oli käytössä neljä virallista kieltä.

Kuiskaustulkkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuiskaustulkkauksessa tulkki työskentelee pienen kohdekielisen yleisön vieressä ja tulkkaa kuiskaten. Kuiskaustulkkauksessa voidaan käyttää mikrofonia ja kuulokkeita, mutta välineet eivät ole välttämättömiä. Kuiskaustulkkausta käytetään, kun vain pieni osa yleisöstä tarvitsee tulkkausta.

Relay-tulkkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reletulkkaus on tulkkausta välikielen kautta, jossa kohdekieleen tulkataan kolmannen kielen eli pivot-kielen kautta. Relay-tulkkauksessa kohdekieliä on useita. Se on tulkkausta kielestä toiseen kolmannen kielen kautta. Tulkki tulkkaa lähdekielen viestin muiden tulkkien ymmärtämälle kielelle, jonka jälkeen nämä välittävät sen omalle kohdekielelleen. Esimerkiksi japaninkielistä puhetta tulkataan ensin englanniksi muille tulkeille, jotka välittävät viestin omille kielilleen arabiaksi, ranskaksi tai venäjäksi. Relay-tulkkausta käytetään useimmiten monikielisissä EU-kokuksissa.

Prima vista -tulkkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joskus tulkilta odotetaan tulkkauksen yhteydessä myös ns. prima vista -käännöstä, jossa yhdistyvät tulkkaus ja perinteinen kääntäminen. Tulkki kertoo lähtökielisen kirjallisen aineiston sisällön kohdekielellä joko suullisesti tai viittoen. Prima vista -tulkkaus on kääntämistä ”ensinäkemältä”. Prima vistaus on kirjallisesta asiakirjasta suullisesti tehty valmistelematon käännös. Useimmiten prima vista – käännöstä käytetään juridisissa ja lääketieteellisissä käännöstehtävissä. Toisinaan prima vista- tulkkaus on tarpeen myös konsekutiivitulkkauksessa.

Tulkkaustilanteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konferenssitulkkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konferenssitulkkaus on tulkkausta kansainvälisissä seminaareissa, konferensseissa ja kokouksissa. Yleensä konferenssitulkkaus toteutuu simultaanitulkkauksena tai konsekutiivitulkkauksena. Kansainvälisissä laitoksissa (esim. EU, YK) tulkit tulkkaavat useimmiten yhdestä tai useammasta vieraasta kielestä äidinkieleensä tai äidinkielestä yhteen vieraaseen kieleen.

Kansainvälinen konferenssitulkkien liitto (International Association of Conference Interpreters AIIC) on konferenssitulkkien ainoa maailmanlaajuinen liitto, joka on perustettu vuonna 1953 ja johon kuuluu yli 2 800 ammattikonferenssitulkkia yli 90 maasta.

Suomessa Turun yliopisto on tällä hetkellä ainoa pitkäaikainen konferenssitulkkien kouluttaja.

Neuvottelutulkkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvottelutulkkausta käytetään erilaisissa liike-elämän tilanteissa. Tulkkausmenetelmistä käytössä ovat yleensä konsekutiivi- ja kuiskaustulkkaus.

Asioimistulkkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asioimistulkkauksessa tulkataan tavallisesti viranomaisen (esimerkiksi sosiaali- tai terveydenhuoltoviranomaisen) ja asiakkaan välistä vuoropuhelua. Kyseessä voi olla vaikkapa haastattelu, kuulustelu tai neuvottelu. Asioimistulkkausta saatetaan myös tarvita muussa kuin viranomaisen kanssa tapahtuvassa asioinnissa.

Tavallisesti asioimistulkkaustilanteessa käytetään konsekutiivi- tai kuiskaustulkkausta. Tulkkaus voidaan toteuttaa joko lähitulkkauksena eli kasvokkain tai etätulkkauksena, jolloin tulkkaaminen tapahtuu puhelin- tai videoyhteyden välityksellä. Etätulkkauksen etuna ovat esimerkiksi säästöt matkakuluissa, mutta toisaalta tulkkaustilanteen vuorovaikutus voi kärsiä, kun tulkki ei ole fyysisesti läsnä. Myös tekniset puutteet käytettävässä laitteistossa voivat heikentää tulkkauksen laatua.

Tulkin tehtävänä on asioimistilanteessa tulkata käytetyt puheenvuorot kattavasti ja puolueettomasti. Asioimistulkki ei koskaan toimi asiakkaan avustajana tai asiamiehenä. Asioimistulkit noudattavat työssään asioimistulkin ammattisäännöstöä ja asioimistulkkausohjeita.

Oikeustulkkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeustulkkausta käytetään rikos-, riita-, hakemus- ja hallinto-asioiden yhteydessä. Yleensä tulkkaus tapahtuu konsekutiivi- ja kuiskaustulkkauksena, mutta myös muita tulkkausmuotoja kuten prima vista-tulkkausta voidaan käyttää.

Oikeustulkin käyttö perustuu kansainvälisissä sopimuksissa ja kansallisissa säädöksissä määriteltyihin yksilön oikeuksiin. Suomen kielilain mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon kielestä riippumatta.

Suomessa ei vielä järjestetä varsinaista oikeustulkin pätevyyteen johtavaa koulutusta, eikä tulkin pätevyydestä ole myöskään virallisia säännöksiä. Käytännössä siis kuka tahansa voidaan ottaa tehtävään, mistä johtuen tulkkauksen riittävän hyvän laadun takaaminen on ongelmallista. Opetus- ja kulttuuriministeriö on kuitenkin antanut asetuksen oikeustulkin erikoisammattitutkinnon järjestämisestä, eli tulevaisuudessa oikeustulkkien pätevyydelle tulee olemaan konkreettinen arviointiperuste.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto Viitattu 5.10.2011. (suomeksi)

Tulkkaus - Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto Viitattu 5.10.2011. (suomeksi)

Tulkin välityksellä - Tietoa viranomaisille asioimistulkkauksesta Viitattu 5.10.2011. (suomeksi)

SCIC Viitattu 5.10.2011. (suomeksi)

Käännöstoimisto Scriba Viitattu 5.10.2011. (suomeksi)

Oikeustulkkauksen selvityshanke Asiantuntijaryhmän raportti 2008 Viitattu 5.10.2011. (suomeksi)

Kielilaki 6.6.2003/423 Viitattu 5.10.2011. (suomeksi)

Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetusta tutkintorakenteesta Viitattu 5.10.2011. (suomeksi)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/64/EU Viitattu 5.10.2011. (suomeksi)