Komissaari

Wikipedia

Komissaari tarkoittaa nykyään yleisimmin Euroopan unionin komission jäsentä, joita on jokaisella 27 jäsenmaalla. Komissaari on sananmukaisesti komissioon eli tehtävään sitoutunut.

Komissaareja on myös muissa kansainvälisissä organisaatioissa, kuten Yhdistyneiden kansankuntien erityisjärjestöissä, esimerkiksi pakolaiskomissaari.

[muokkaa] Komissaarit Neuvostoliitossa

Neuvostoliiton poliittinen upseeri talvisodassa

Neuvostoliitossa komissaarit olivat Neuvostoliiton kommunistisen puolueen tai sen jäsenpuolueen jäseniä, jotka valvoivat puolueen määräysten ja ohjeiden toimeenpanoa muun muassa armeijassa sen eri yksiköiden johtajien, päälliköiden tai komentajien rinnalla.

Sotilasyksikössä nimike ei tosin ole komissaari vaan poliittinen upseeri; yleisin poliittisen upseerin arvo oli majuri tai laivastossa 3. arvoluokan kapteeni (komentajakapteeni). Poliittisella upseerilla oli aina viimeinen sana toimenpiteistä päätettäessä. Ehkä parhaan kuvan poliittisen upseerin asemasta piirtää kuuluisa neuvostoliittolainen sotaromaani Volokolamskin valtatie ja sen jatko-osa Kenraali Panfilovin reservi.

Miehistöllä oli omat vastaavat poliittiset valvojansa joita kutsuttiin nimellä poliittinen ohjaaja. Nämä olivat yleensä ylikorpraaleja tai laivastossa ylimatruuseja. Esimerkiksi suomalaisten upottaman sukellusvene S-7:n (3. arvoluokan kapteeni (komentajakapteeni) Sergei Prokojevitš Lisin) vähälukuisten henkiinjääneiden joukossa oli sattumoisin kannella tupakoimassa ollut miehistön poliittinen ohjaaja, ylimatruusi Valentin Kunitsa. Kirjassa Meririntama on kuva hänestä vapaavahdin poliittisen tunnin ohjaajana.

Eräs kuuluisimpia poliittisia upseereita oli kenraaliluutnantin arvoisena Stalingradin taisteluihin osaa ottanut myöhempi NKP:n pääsihteeri Nikita Hruštšov.

Kirjallisuudessa monet venäläiset ammattiupseerit tuovat julki inhonsa poliittisia upseereita kohtaan; mm. kirjassa Myrsky nousee venäläinen kenraalieversti ajaa everstin arvoisen poliittisen upseerin edestään; hän pohtii ettei hänkään sentään voi näitä täysin syrjäyttää - mutta ainakaan ei tarvitse välittää kenraalia alemmista miehistä!

Vaikka kysymys onkin fiktiosta, tämä suhtautuminen saattaa pitää todellisuudessakin paikkansa; esimerkiksi toisen maailmansodan aikana Neuvostoliiton Sankarin arvon sai mm. Kronstadtin johtavan poliittisen upseerin poika. 2. arvoluokan kapteeni (komentaja) Ivan Vasiljevitš Travkin, jonka ampumat torpedot menivät pääasiassa ohi - mutta joka ilmoitti joka matkaltaan 200 % upotustuloksen; näiden ilmoitettujen tulosten johdosta hänen sukellusveneensä ЩТЩ (ŠTŠ) - 303 sai äärimmäisen arvostetun "Kaartinsukellusvene" -arvon.

Travkinin isän vaikutusvaltaisen aseman johdosta tätä petosta ei kukaan uskaltanut kyseenalaistaa - ennen kuin yksi Travkinin miehistä, pumppumestari Galkin, pakeni veneestä keskellä Suomenlahtea; paikalla ollut sukellusveneverkkoa vartioinut saksalainen alus poimi Galkinin merestä ja tämä joutui saksalaisten sotavangiksi.

Kun kuulustelussa paljastui se millaisesta ja millaisen upseerin komentamasta aluksesta vanki oli paennut, niin tietenkin natsien kärkäs propaganda toitotti asian koko maailmalle - ja petos paljastui.

Travkin katoaa Neuvostoliiton laivaston historiasta kuin leikattuna tämän jälkeen; kun tieto petoksella saaduista kunniamerkeistä meni itse Stalinin korviin, seuraukset voi kuvitella: eritoten arvonimi "Kaartin yksikkö" jonka hän myönsi vain poikkeuksellisen ansiokkaista saavutuksista, oli yleensä tarkassa valvonnassa - ja saman arvon saaneet rynnäkkölentäjät, joilla oli todellista näyttöä saavutuksistaan, nostivat metelin siitä että Travkinin petos halvensi heidänkin asemaansa.^[1]