Wirtschaftswunder

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Wirtschaftswunder monesti myös Saksan talousihme, tarkoittaa Länsi-Saksan ja Itävallan nopeaa taloudellista toipumista ja vaurastumista toisen maailmansodan jälkeen. Nopea talouskasvu alkoi niin Länsi-Saksassa kuin Itävallassakin 1950-luvun alussa.

Länsi-Saksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2 ja 5 D-markkaa vuodelta 1951
Volkswagen Kupla vuodelta 1949 oli suosittu vientiauto

Vastoin yleistä käsitystä, tärkein taustavoima Länsi-Saksan talousihmeelle ei ollut Länsi-Euroopan taloudellinen avustusohjelma, joka tunnetaan nimellä Marshallin suunnitelma. Mikäli näin olisi ollut, olisivat apua huomattavasti enemmän saaneet maat, kuten Iso-Britannia ja Ranska, kokeneet vastaavan talousihmeen. Saksan taloutta rasittivat myös pitkään liittoutuneille maksettavat sotakorvaukset ja miehityksestä aiheutuvat kustannukset (vuotuisesti n. 2,4 miljardia dollaria), jotka ylittivät huomattavasti Saksan saaman Marshal-avun (n. 1,4 miljardia dollaria). Vuonna 1953 päätettiin, että Saksa maksaisi tästä summastaselvennä takaisin 1,1 miljardia dollaria.

Sodan jälkeisiä vaikeuksia lisäsivät sodan loputtua alkanut Saksan teollisuuden alasajo ja teollisuuslaitteiden takavarikointi eli Morgenthau-suunnitelma. Alkuperäiset sodanjälkeistä Saksaa koskeneet suunnitelmat tähtäsivät Saksan teollisuuskapasiteetin vähentämistä 50 prosenttiin vuoden 1938 tasosta tuhoamalla noin 1500 tuotantolaitosta. Terästuotanto oli määrä supistaa 25 prosenttiin vuoden 1938 tasosta ja tuhota kaikki telakat ja lentokoneteollisuus. Sotaa seuranneina kahtena vuotena Yhdysvallat toteutti suunnitelmaa takavarikoida teknologinen tietotaito ja patentit Saksasta. Kaikki saksalaiset patentit takavarikoitiin liittoutuneiden teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi. John Gimbel esittää kirjassaan "Science Technology and Reparations: Exploitation and Plunder in Postwar Germany", että Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian ottamat "aineettomat korvaukset" olivat arvoltaan lähellä kymmentä miljardia dollaria (vrt. Yhdysvaltojen bruttokansantuote vuonna 1948 oli 248 mrd. USD).

Talouskasvu lähti liikkeelle niin kutsutun D-markan liikkeellepanolla, joka korvasi aikaisemman Reichsmarkin. Saksan markan aliarvostettu arvo pitikin saksalaiset tuotteet seuraavina vuosina pitkään edullisina ja kilpailukykyisinä. Erityisen piristysruiskeen Saksan taloudelle antoi Korean sota (1950–1953), koska se lisäsi monien tuotteiden kysyntää. Korean sota toimi piristysruiskeena myös toiselle "talousihmeelle", eli samaan aikaan tapahtuvalle Japanin talousihmeelle. Talousihmeen ansiosta maahan kutsuttiin nk. vierastyöläisiä eli Gastarbeiter, muun muassa turkkilaisia, italialaisia, portugalilaisia, kreikkalaisia ja jugoslaaveja, jotka olivat yksi talousihmeen toteutumisen edellytys.

Saksan talousihmeen "luojana" pidetään yleisesti Ludwig Erhardia, talousihmeen aikaisen Konrad Adenauerin hallituksen talousministeriä. Erhard nimitti talousoppejaan "sosiaaliseksi markkinataloudeksi".[1] Suurimmaksi osaksi talousihmeen ansiosta saksalaisten valitsivat Saksan television järjestämässä äänestyksessä Adenauerin kaikkien aikojen suurimmaksi saksalaiseksi. Saksan talousihme päättyi ensimmäisen kerran lamaan vuonna 1963. Lopullisesti talousihme päättyi 1970-luvun öljykriisiin, jonka jälkeen taloudellinen kasvu on ollut hitaampaa ja työttömyys suurempaa.

Itävalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös Itävalta sisältyi Marshallin suunnitelmaan ja myös siellä se sai aikaan nopean talouskasvun jota on kutsuttu myös Itävallan talousihmeeksi. Saksan tapaan myös Itävallassa toteutettiin valuuttauudistus Schillingin korvatessa miehityksen aikainen Reichsmark. Myös Itävaltaan alettiin tuoda ensimmäisiä vierastyöläisiä jo 1950-luvulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]