Silta (vuoden 1959 elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Silta
Die Brücke
Die Bruecke 1959.jpg
Ohjaaja Bernhard Wicki
Käsikirjoittaja Bernhard Wicki
Karl-Wilhelm Vivier
Perustuu Manfred Gregorin romaaniin
Tuottaja Hermann Schwerin
Jochen Schwerin
Säveltäjä Hans-Martin Majewski
Kuvaaja Gerd von Bonin
Leikkaaja Carl Otto Bartning
Valmistustiedot
Valmistusmaa Saksan lippu Länsi-Saksa
Ensi-ilta 1959
Kesto 105 minuuttia
Alkuperäiskieli saksa
Aiheesta muualla
IMDb

Silta on Bernhard Wickin vuonna 1959 ohjaama sodanvastainen saksalainen elokuva. Elokuva perustuu 1958 ilmestyneeseen Manfred Gregorin kirjoittamaan samannimiseen romaaniin. Kirja itse perustuu Gregorin omiin kokemuksiin sodasta, hänen palveltuaan länsirintamalla toisen maailmansodan lopulla Saksan puolella.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Toinen maailmansota lähenee loppuaan, ja Hitler-Jugendista värvätään nuoria poikia armeijaan. Pieni saksalaiskylä saa tietää olevansa saksalaisjoukkojen vetäytymisreitin varrella. Kylän viereisen joen yli johtavaa siltaa käsketään puolustamaan seitsemän noin 16-vuotiasta poikaa. Alikersanttinsa paettua (joutui sotapoliisin ampumaksi) pojat näkevät kuinka haavoittuneet saksalaisjoukot ylittävät sillan. Nuorin pojista, Sigi, kuolee yhdysvaltalaislentokoneen tulittaessa siltaa konekiväärein. Sigi, jota muut kiusaavat hänen pelkonsa vuoksi, seisoo asennossa koneen lentäessä ohitse. Viimeisenä sillan ylittää saksalainen kenraali. Hän käskee poikia muodostamaan puolustusasemat, käskien taistelemaan viimeiseen hengenvetoon asti sanoen: ”Jokainen joka puolustaa yhtä neliömetriä, puolustaa Saksaa.” Yhdysvaltalaisjoukkojen saapuessa pojat käyvät puolustustaisteluun, tuhoten muun muassa kaksi M4 Sherman -panssarivaunua. Pojat kuitenkin kuolevat yksi kerrallaan, ja amerikkalaisten vetäydyttyä poikia on enää kolme jäljellä. Yksi heistä kuolee otettuaan laatikosta varmistamattoman panssarinyrkin, räjäyttäen itsensä ilmaan. Kaksi pojista saapuu sillalle, jossa pioneerit panostavat sitä räjäyttämistä varten. Pojista fanaattisin, Hans, joukon johtaja, ei kuitenkaan anna räjäyttää siltaa jonka vuoksi kaikki hänen ystävänsä ovat kuolleet. Hän yrittääkin ampua pioneerien johtajan. Lähtiessään pioneerit jättävät sillan ehjäksi, mutta ampuvat Hansin. Enää jäljelle siis jäi seitsemästä pojasta vain yksi.

Juuri ennen elokuvan lopputekstejä esiintyy kirjoitus: ”Tämä elokuva perustuu tositapahtumiin huhtikuun 27. päivänä 1945. Taistelu oli niin mitätön, ja hyödytön, ettei siitä ole mainintaa missään muualla.”

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Folker Bohnet  … Hans Scholten  
 Fritz Wepper  … Albert Mutz  
 Michael Hinz  … Walter Forst  
 Frank Glaubrecht  … Jürgen Borchert  
 Karl Michael Balzer  … Karl Horber  
 Volker Lechtenbrink  … Klaus Hager  
 Günther Hoffmann   … Sigi Bernhard  
 Edith Schultze-Westrum  … äiti Bernhard  
 Günter Pfitzmann  … Unteroffizier Heilmann  

Uudelleenfilmatisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva uudelleenfilmatisoitiin värillisenä versiona vuonna 2008. Versio on jakanut elokuvan fanien mielipiteitä.