Nosferatu

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nosferatu eli Nosferatu, eine Symphonie des Grauens on F. W. Murnaun ohjaama saksalainen kauhuelokuva, joka ilmestyi vuonna 1922. Nosferatu on elokuvataiteen klassikko, jolla on ollut huomattava vaikutus kauhuelokuviin.

Murnau halusi filmata Bram Stokerin Draculan, mutta elokuvayhtiö ei saanut oikeuksia tarinaan. Tämä ei kuitenkaan haitannut Murnauta, joka oli jo aiemmin tehnyt elokuvan Robert Louis Stevensonin kirjasta Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde nimellä Der Januskopf. Hän teki Stokerin tarinaan vain muutamia muutoksia ja lopputulos muistuttaa suuresti alkuperäistarinaa. Vampyyri Draculasta tuli Nosferatu ja Kreivi Draculasta Kreivi Orlok. Romaanissa tohtori van Helsing mainitsee myös Nosferatun eräänä vampyyrin nimityksenä. Pääosassa vampyyrin roolin tulkitsi Max Schreck.

Nosferatu oli Prana-Film-tuotantoyhtiön ainoa elokuva. Yhtiö ajautui vararikkoon, kun Bram Stokerin leski Florence Stoker haastoi Prana-Filmin oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksesta. Stoker voitti oikeudenkäynnin ja tuomioistuin määräsi Nosferatun kopiot tuhottavaksi. Lukuisia kopioita oli jo ehditty levittää maailmalle. Kokonaista kopiota alkuperäisestä elokuvasta ei kuitenkaan löydetty ennen kuin vuosituhannen vaihteen jälkeen. Nosferatusta on muodostunut yksi kauhuelokuvan suurimpia klassikoita.

Tuottaja Albin Graun vaikutuksesta Nosferatu muodosti toisen merkittävistä vampyyrikuvauksen tyypeistä. "Nosferatu-tyyppi" on elävä kuollut jyrsijämaisilla piirteillä. Lisäksi Nosferatu yhdistetään rottiin ja ruttoon. Hänet voidaan kukistaa vain neitsytuhrilla. Nosferatu ei ole hurmaava eikä eroottinen vaan suorastaan vastenmielinen. Uhrit yleensä kuolevat eivätkä muutu vampyyreiksi. Toinen vampyyrikuvaus on "Dracula-tyypin" viehättävä aristokraatti ja taitava viettelijä, jonka uhrit yleensä muuttuvat vampyyreiksi.

Werner Herzog filmasi vuonna 1979 uusintaversion nimellä Nosferatu – yön valtias (Nosferatu: Phantom der Nacht). Pääosassa elokuvassa oli Klaus Kinski. Nosferatu – yön valtias oli arvostelumenestys ja sitä pidetäänkin esikuvalleen uskollisena kunnianosoituksena. Herzog pystyi käyttämään elokuvassaan Bram Stokerin romaanin henkilönimiä, sillä tekijänoikeus oli jo umpeutunut.

E. Elias Merhige ohjasi vuonna 2000 elokuvan Shadow of the Vampire, joka kertoo alkuperäisen Nosferatun kuvauksista. Elokuvaan kuului pätkiä alkuperäisen elokuvan kohtauksista. Tämän elokuvan ideana oli, että Nosferatua esittänyt näyttelijä Max Schreck olikin oikeasti vampyyri.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut