Liittouma 90/Vihreät

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liittouma 90/Vihreät
Bündnis 90/Die Grünen

Bündnis 90 - Die Grünen Logo.svg

Perustettu 1980 (Die Grünen)
1993 (Bündnis 90/Die Grünen)
Johto Simone Peter
Cem Özdemir
Ideologia Vihreä liike[1]
Toimisto Platz vor dem Neuen Tor 1
10115 Berliini, Saksa
Liittopäivät 63 / 631 (2013)[1]
Euroopan parlamentti 14 / 99 (2009)
Osavaltioiden pääministerit 1 / 16
Kansainväliset jäsenyydet Vihreät/EFA
Euroopan vihreä puolue
Global Greens
Kotisivu www.gruene.de

Liittouma 90/Vihreät (saks. Bündnis 90/Die Grünen) perustettiin Saksan liittotasavallassa 13. tammikuuta 1980 eri 1970-luvun liikkeiden organisoituessa poliittiseksi voimaksi. Saksan vihreät ovat yksi vanhimmista ja menestyneimmistä vihreistä puolueista.

Ideologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue korosti ohjelmassaan sosiaalisuutta, ekologisuutta, demokratiaa ja pasifismia. Tarkoitus oli muodostaa ei-puolueenomainen puolue, jossa noudatettiin esimerkiksi kierrätysperiaatetta poliittisten tehtävien hoidossa.

Nykyään poliittisia painopisteitä ovat:

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 perustettiin DDR:n vihreä puolue, joka liittyi Länsi-Saksan vihreään puolueeseen seuraavana vuonna. Vuonna 1991 eräät Itä-Saksan kansalaisjärjestöt (Neues Forum, Demokratie jetzt ja Initiative Frieden und Menschenrechte) yhdistyivät Bündnis 90 -liikkeeksi. Vuonna 1993 Bündis 90 ja Die Grünen liittyivät yhteen, mistä lähtien puolueen nimenä on ollut Bündnis 90/Die Grünen.

Vihreät saivat ensimmäiset paikkansa Saksan liittopäivillä (Bundestag) jo 1983 ja saivat 8,3 % äänistä tammikuun 1987 Länsi-Saksan vaaleissa. Joulukuussa 1990 Saksan yhdistymisen jälkeen puolue jäi 5 % äänikynnyksen alle, ja jäi ilman paikkoja. Itä-Saksan Bündnis 90 -järjestön liityttyä vihreisiin, puolue sai 1994 7,3 % äänistä ja 49 paikkaa. Vuoden 1998 vaalitulos oli 6,7 % äänistä ja 47 paikkaa, tällöin vihreät muodostivat punavihreään hallitukseen SPD:n kanssa.

Vuoden 2002 vaaleissa äänisaalis oli 8,6 % ja 55 paikkaa ja säilyttivät hallituspaikkansa pitkälti karismaattisen johtajansa Joschka Fischerin ansiosta. Vuoden 2004 eurovaaleissa vihreät saivat 13 paikkaa Saksan 99 edustajasta.

Vuoden 2013 aikana vihreitä riepotteli pedofiliaskandaali. Esiin nostettujen materiaalien mukaan puolue kampanjoi perustamisestaan ainakin 1980-luvun puoliväliin seksuaalivähemmistöjen, ml. pedofiilit puolesta. Vihreän liikkeen veteraani Daniel Cohn-Bendit kirjoitti 1975 omaelämänkerrassaan seksuaalisista kokemuksistaan lasten kanssa frankfurtilaisessa päiväkodissa. Myöhemmin Vihreät olivat eturivissä vaatimassa Katolista kirkkoa tilille lasten hyväksikäyttötapauksista.[2]

Syyskuun 2013 katastrofaalisen liittopäivävaalitappion syynä vihreiden ex-puheenjohtaja Joscka Fischer piti puoluejohdon veronkorotuksia vaatinutta vaalikampanjalinjaa. Puolue sai 8 % äänistä, vaikka vielä kaksi vuotta aiemmin sen kannatus oli 20 %. Koko vihreiden hallitus ja johto erosivat. [3]

Kannattajakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihreiden kannattajakunta on keskimääräistä koulutetumpaa (62 % on suorittanut vähintään ylioppilastutkinnon tai ammattikorkeakoulututkinnon), nuorempaa (38,1 vuotta) ja parempituloista. Sukupuolijakaumassa ei ole merkittävää eroa. Suurin kannatus on Freiburg im Breisgaussa ja Berliinin Kreuzbergissa.

Henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liittouma 90/Vihreät.