Daniel Cohn-Bendit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Daniel Cohn-Bendit
Europe Ecologie closing rally regional elections 2010-03-10 n14.jpg
Euroopan parlamentin jäsen
1994–
Tiedot
Syntynyt 4. huhtikuuta 1945 (ikä 69)
Montauban, Ranska
Puolue Liittouma 90/Vihreät

Daniel Cohn-Bendit (s. 4. huhtikuuta 1945 Montauban, Ranska) on vihreän liikkeen saksalainen poliitikko ja europarlamentaarikko.

Opiskelijajohtaja ja radikaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cohn-Bendit syntyi Ranskassa Saksasta vuonna 1933 paenneiden juutalaisvanhempien perheeseen. Lapsuutensa hän eli Ranskassa, kävi lukion Saksassa ja 1965 hän aloitti sosiologian opinnot Nanterressa Pariisin lähettyvillä. Pian hän tuli tunnetuksi eräänä opiskelijaliikkeen merkittävimmistä puhujista lempinimellä "'Dany l'étron'" ("Punainen Dany") hänen ehdotettuaan Ranskan lipun korvaamista punalipulla.

Benno Ohnesorgen surman (Berliini, 2. kesäkuuta 1967) jälkeen Cohn-Bendit julisti myös muiden maiden olevan kykeneviä samanlaisiin väkivaltaisiin tekoihin.

Vietnamin sodan vastaisessa kongressissa Berliinissä 1968 hän tutustui länsisaksalaisen ulkoparlamentaarisen opposition aktivistiin, Rudi Dutschkeen. Muutamia viikkoja myöhemmin Dutschkeen kohdistunut murhayritys oli Cohn-Benditille syy saattaa ranskalaiset opiskelijat liikekannalle.

Toukokuun 1968 levottomuuksien yhteydessä lehdistö käytti Cohn-Benditiä symbolisena hahmona ja merkittävänä johtajana. Cohn-Benditiltä kiellettiin joksikin aikaa paluu Saksasta Ranskaan "vallankumouksellisen toiminnan" vuoksi.

Cohn-Bendit asettui Frankfurt am Mainiin, jossa hän tutustui nopeasti ns. Sponti-liikkeeseen, joka piti massojen spontaania toimintaa historian vallankumouksellisena elementtinä. Nykyään toinen tunnettu piirin edustaja on Cohn-Benditin ohella Saksan ulkoministeri (1998–2005) Joschka Fischer, jonka kanssa hän myös asui samassa asuinyhteisössä. Fischerin tavoin Cohn-Bendit osallistui myös "Vallankumouksellinen taistelu" (Revolutionärer Kampf) -ryhmän toimintaan. Yhdessä pyrkivät edesauttamaan vallankumouksen syntyä toimimalla suurkonsernien kuten Hoechst tai Opel työläisinä valistaakseen ja mobilisoidakseen heitä toimintaan.

Tuolloin Cohn-Bendit hankki elantonsa työskentelemällä kirjakaupassa ja lastentarhassa. Kirjassaan Le Grand Bazar (1975) hän kuvailee kuinka harrasti seksiä lastentarhan pienten lasten kanssa. Myöhemmin hän väitti kirjoittamaansa provokaatioksi, vaikka oli myöntänyt tekonsa aikaisemmin televisiohaastattelussa. 1978 alkaen hän julkaisi ja toimitti vasemmistolaista vaihtoehtolehteä.

Vihreä realisti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huolimatta karkotuksensa päättymisestä, Cohn-Bendit pysyi Saksassa. Joschka Fischerin tavoin Cohn-Bendit siirtyi syntyvään vihreään liikkeeseen, jonka realistisiipeen hän kuului. Vuonna 1984 hän liittyi vihreään puolueeseen. Fischerin ollessa Hessenin osavaltion ympäristöministeri, Cohn-Bendit toimi hänen läheisenä neuvonantajanaan.

1994 Cohn-Bendit nousi Euroopan parlamenttiin. 1999 vaaleissa hänet valittiin jälleen, tällä kertaa Ranskan vihreiden (Les Verts) edustajana. 2002 alkaen hän on toiminut Euroopan parlamentin vihreiden parlamenttiryhmän puheenjohtajana.

2003 Cohn-Bendit kiinnostui tietoyhteiskuntaan liittyvistä aiheista, kuten ohjelmistopatenteista. Lisäksi hän toimi aloitteentekijänä Euroopan vihreän puolueen perustamiselle, joka yhdistää 32 jäsenpuoluetta. 2004 Euroopan parlamentin vaaleissa Cohn-Bendit nousi jälleen edustajaksi, tällä kertaa Saksan vihreiden listalta.

Tällä hetkellä Cohn-Bendit elää Frankfurt am Mainissa ja on Saksan kansalainen. Nykyään hän on julkisesti etääntynyt nuoruuden näkemyksistään ja edustaa pragmaattisesti suuntautuvaa vihreää politiikkaa.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Agitationsmodell für eine Revolution (1968)
  • Radikaali-vasemmisto – lääke kommunismin vanhuudenheikkouteen. Suom. Keijo Kylävaara, Kirjayhtymä 1969.
  • Le grand bazar / Der große Basar (1975)
  • Wir haben sie so geliebt, die Revolution (1987)
  • Heimat Babylon: das Wagnis der multikulturellen Demokratie (yhdessä Thomas Schmidin kanssa, 1992)
  • Petit Dictionaire de l'Euro / Euro für alle - Das Währungs-Wörterbuch (yhdessä Olivier Duhamelin kanssa) Éditions du Seuil / Dumont 1998, ISBN 3-7701-4589-5
  • Xénophobies (Thomas Schmidin kanssa, 1998)
  • Quand tu seras président (Bernard Kouchnerin kanssa, 2004)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Daniel Cohn-Bendit.