Suomen koulutuspolitiikka
Sivulta puuttuu
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Suomen koulutuspolitiikka tarkoittaa Suomen koulutukseen liittyvää politiikkaa ja yleistä hallinnon suhtautumista koulutukseen.
Historia [muokkaa]
Suomen koulutuspolitiikan historia voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen näistä on kansallisuusliikkeen nousu. Se muotoutui Suomessa 1800-luvun lopulla, autonomian loppuvaiheessa. Toinen vaihe, järjestelmäpolitiikka, oli tavoitteellista ja energisempää kuin ennen 1960-lukua. Yksilöllisestä kasvatuksesta tultiin sosiaaliseen kasvatukseen, jossa korostettiin kasvatuksen ihmisyyttä ja muiden kansojen huomioon ottamista. Kolmas tuloskeskeinen koulutuspolitiikka on avoimempaa. Koulutuspolitiikassa on muiden politiikan lohkojen ja markkinatalouden tavoitteita ja toimintatapoja. Koulutuspolitiikassa kansallisesta identiteetistä tuli tärkeä tavoite.
Lähteet [muokkaa]
- Lampinen, Osmo: Suomen koulutusjärjestelmän kehitys. 2. korjattu painos. Helsinki: Gaudeamus, 1998. ISBN 951-662-723-4.
- Lehtisalo, Liekki & Raivola, Reijo: Koulutus ja koulutuspolitiikka 2000-luvulle. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23479-6.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Lehtisalo, Liekki & Raivola, Reijo: Koulutuspolitiikka. 3. painos (1. painos 1986 nimellä Koulutuspolitiikka ja koulutussuunnittelu). Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1992. ISBN 951-0-17535-8.
