Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalue
Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalue (engl. United Nations Trust Territory) oli Yhdistyneiden kansakuntien alaisuudessa oleva alue, jonka hallinto oli luovutettu väliaikaisesti eräille YK:n jäsenvaltiolle. Huoltohallintoalueita oli alun perin yksitoista, mutta viimeinenkin niistä, Yhdysvaltain Tyynenmeren saarten huoltohallintoalueeseen kuulunut Palau, itsenäistyi vuonna 1994. Huoltohallintoalueita koskevat määräykset YK:n peruskirjassa ovat kuitenkin edelleen muodollisesti voimassa. Myös huoltohallintoalueiden hallintaa valvonut elin, huoltohallintoneuvosto, on muodollisesti edelleenkin yksi Yhdistyneiden kansankuntien elimistä. Käytännössä huoltohallintoneuvosto lopetti kuitenkin toimintansa viimeisen huoltohallintoalueen itsenäistyttyä.
Suurin osa huoltohallintoalueista oli ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen luotuja Kansainliiton mandaattialueita. Kyseiset mandaattialueet oli muodostettu Saksan keisarikunnan entisistä siirtomaista ja Osmanien valtakuntaan kuuluneista Lähi-idän alueista. Lähi-idän mandaattialueet itsenäistyivät jo ennen toisen maailmansotaa tai välittömästi sodan jälkeen. Sen sijaan Afrikassa ja Oseaniassa sijainneet mandaattialueet siirtyivät Yhdistyneiden kansakuntien hallinoitaviksi.
Entisten mandaattialueiden lisäksi huoltohallintoalueiksi olisi YK:n peruskirjan mukaan voitu muodostaa myös alueet, jotka toisen maailmansodan vuoksi olisi erotettu vihollisvaltioista, sekä alueet, jotka jotka niiden hallinnosta vastuussa olevat valtiot olisivat vapaaehtoisesti asettaneet järjestelmän alaisiksi.[1] Ennen sotaa Italialle kuuluneesta Italian Somalimaasta muodostettiinkin Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalue[2], ainoana alueena, joka ei ollut aikaisemmin ollut mandaattialue - tosin sen hallinnointi uskottiin entiselle siirtomaaisännälle Italialle.
Huoltohallintoalueita koskevat määräykset sisältyvät YK:n peruskirjan kappaleeseen XII. Sen mukaan huoltohallintojärjestelmän tavoitteena oli maailmanrauhan säilyttämisen lisäksi alueiden poliittinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kasvatuksellinen kehittäminen niin, että ne myöhemmin pystyisivät hallinnoimaan itse itseään. Huoltohallintojärjestelmä oli siis alun alkaenkin tarkoitettu väliaikaiseksi; sen tarkoituksena oli nimenomaan huoltohallintoalueiden asteittainen kehittäminen kohti itsehallintoa tai täyttä itsenäisyyttä.
Huoltohallintoalueiden kehittämistä ja hallinnointia valvoi Yhdistyneiden kansankuntien päämajassa kokoontunut huoltohallintoneuvosto. Huoltohallintoalueista vastanneiden jäsenmaiden oli toimitettava säännöllisesti raportti alueen kehittymisestä huoltohallintoneuvostolle. Neuvostossa olivat edustettuina turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsenmaata (Yhdysvallat, Ranska, Iso-Britannia, Neuvostoliitto ja Kiinan tasavalta, myöhemmin Kiinan kansantasavalta); lisäksi neuvostoon valittiin edustajia YK:n yleiskokouksessa. Viimeisenkin huoltohallintoalueen, Palaun, itsenäistyttyä 1. lokakuuta 1994 huoltohallintoneuvosto päätti lopettaa toistaiseksi toimintansa 1. marraskuuta samana vuonna. Tämä merkitsi, että neuvosto ei enää kokoonnu säännöllisesti eikä siihen valita edustajia. Muodollisesti huoltohallintoneuvosto on vielä olemassa, koska YK:n yleiskokous ei ole lopettanut sen toimintaa eikä poistanut sitä koskevia määräyksia YK:n peruskirjasta.
Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalueet [muokkaa]
| alue | valtio | itsenäistyi | itsenäinen valtio |
|---|---|---|---|
| Ranskan Kamerun | 1960 | ||
| Brittiläinen Kamerun | 1961 | ||
| Uusi-Guinea | 1975 | ||
| Ruanda-Urundi | 1962 | ||
| Tanganjika | 1961 | ||
| Ranskan Togomaa | 1960 | ||
| Brittiläinen Togomaa | 1956 | ||
| Länsi-Samoa | 1962 | ||
| Nauru | 1968 | ||
| Eteläisen-Tyynenmeren saaret | 1986, 1994 | ||
| Italian Somalimaa | 1960 |
Poikkeus [muokkaa]
- Lounais-Afrikka, joka itsenäistyi 1990 Namibiaksi. Etelä-Afrikka hallinnoi aluetta Kansainliiton antaman mandaatin pohjalta, eikä suunniteltua huoltohallintoaluetta koskaan saatu toimimaan. YK peruutti Etelä-Afrikalle annetun mandaatin vuonna 1966 maan harjoittaman apartheid-politiikan vuoksi. Etelä-Afrikka kieltäytyi kuitenkin antamasta alueelle itsenäisyyttä.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ YK:n peruskirja, 77. artikla Finlex. Viitattu 11.8.2011.
- ↑ Facta 2001, 15. osa (Sis-Suo), s. 127, art. Somalia. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-10236-9.
Sivulta puuttuu