Valkoinen fosfori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
USS Alabaman päälle pudotettiin valkoista fosforia sisältävä testipommi 1921
Valkoisen fosforin molekyylirakenne
Valkoista fosforia
Valkoinen fosfori hohtaa joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa

Valkoinen fosfori on fosforin eräs allotrooppinen muoto. Se koostuu neliatomisista P4-molekyyleistä. Se on pehmeää, vahamaista ainetta, jonka sulamispiste on 44 °C ja CAS-numero 12185-10-3. Se on hyvin reaktiivista ainetta, joka syttyy herkästi itsestään palamaan ja liukenee orgaanisiin liuottimiin. Se on hyvin myrkyllistä ja aiheuttaa iholla vaikeita palovammoja.[1]

Valkoista fosforia on käytetty muodostamaan savuverhoja tai merkitsemään ja osoittamaan kohteita. Fosforista voidaan tehdä palopommeja sekoittamalla valkoista fosforia ja kautsua.

Valkoista fosforia käytettiin aikoinaan myös tulitikuissa, mutta työsuojelullisista ja turvallisuussyistä sen käyttö tähän tarkoitukseen lopetettiin ja kiellettiin monissa maissa jo 1800-luvulla. Sen sijasta alettiin käyttää huomattavasti vähemmän vaarallista punaista fosforia[2]

Käyttö savuverhona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoinen fosfori on tehokkain tunnettu savunmuodostusaine, koska se imee ilmasta tarvittavat ainesosat. Tästä syystä pienehkö fosforimäärä pystyy tuottamaan suuria määriä savua, mistä on ymmärrettävästi hyötyä sotilaskäytössä. Savu muodostuu hyvin nopeasti. Savuverhokäytössä fosforin haittapuolena on se, että koska reaktio tuottaa lämpöä ja koska lämmin ilma pyrkii nousemaan ylöspäin, lähtee valkoisella fosforilla muodostettu savu helposti nousemaan ylöspäin muodostaen savupilareita, eikä savuverhoja.

Käyttö ihmisiä vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itse savu ei ole erityisen myrkyllistä ja vaikka sen hengittäminen ei olekaan suotavaa, ei savu tyypillisesti aiheuta kuolemantapauksia sotilaskäytössä. Fosforikraanaatin sirpaleet aiheuttavat ihmisessä syviä ja kivuliaita palovammoja. Palavaa fosforia on erittäin vaikea sammuttaa, sillä se palaa vedessäkin. Ainoa tapa sammuttaa se on eristää paloalue hapesta.

Laillisuus sotilaskäytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YK:n "Sopimus eräistä perinteisistä aseista" kielsi napalmin ja muiden polttavien aseiden käytön siviilihenkilöitä vastaan vuonna 1980, mutta useat maat, mukaan lukien Venäjä ja Yhdysvallat ovat ratifioineet sopimuksen vain osittain ja pidättävät itsellään oikeuden käyttää polttavia aseita. 15. marraskuuta 2005 Yhdysvaltain hallitus myönsi Yhdysvaltain armeijan käyttäneen valkoista fosforia useamman kerran Irakin Fallujahissa linnoittautuneita kapinallisia vastaan. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan Israel on käyttänyt valkoista fosforia Gazan kaistalla muun muassa 2008/2009 ja Libanonissa[3].

Eräät kriitikot ovat myös esittäneen näkemyksen, että valkoinen fosfori olisi kemiallinen ase, joiden käyttö on kansainvälisten sopimusten vastaista.

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Risto Laitinen, Jukka Toivonen: Yleinen ja epäorgaaninen kemia, s. 167. Otatieto, 1982. ISBN 951-672-094-3.
  2. Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), s. 4317, art. Tulitikut. Otava, 1974. ISBN 951-1-01251-4.
  3. http://www.hrw.org/en/features/rain-fire-white-phosphorus-gaza

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]