Napalm

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Napalm Yhdysvaltain armeijan asekäytössä Vietnamin sodassa

Napalm (lyhenne sanoista nafteeni- ja palmitiinihappo) on palavaa hyytelöä, joka koostuu bensiinistä ja siihen sekoitetuista nafteeni- ja palmitiinihapon alumiinisuoloista. Napalmia käytetään muun muassa palopommien valmistukseen, raketteihin, liekinheittimiin ja palomiinoihin. Napalmin asevaikutuksen tärkeä osa on sen tarttuminen pintaan (iho, taistelukalusto, jne.). Napalmilla voi vähentää kemiallisten aseiden vaikutusta, koska sen palolämpötila on riittävän korkea rikkomaan niiden kemiallisen rakenteen.

Liittoutuneet käyttivät napalmia toisessa maailmansodassa liekinheittimissä ja pommittaessaan Saksan ja Japanin kaupunkeja. YK:n joukot käyttivät napalmia Korean sodassa ja yhdysvaltalaiset käyttivät sitä Vietnamin sodassa.

YK:n ”Sopimus eräistä konventionaalisista aseista” kielsi napalmin ja muiden polttavien aseiden käytön siviilihenkilöitä vastaan vuonna 1980, mutta useat maat, mukaan lukien Venäjä ja Yhdysvallat ovat ratifioineet sopimuksen vain osittain ja pidättävät itsellään oikeuden käyttää polttavia aseita.

Perinteinen napalm palaa 15–30 sekuntia, sen parempi johdos napalm B voi palaa jopa kymmenen minuuttia.[1] Napalm B:n koostumus on tavallisimmin 21 % bentseeniä, 33 % bensiiniä (joka itsekin sisältää bentseeniä noin 1–4 %) ja 46 % polystyreeniä. Sitä on vaikeampi saada syttymään kuin perinteistä napalmia.[1] Napalm sytytetään jollain luotettavalla pyroteknisellä sytyttimellä, kuten termiitillä (perinteiset) tai valkoisella fosforilla (uudemmat). Fosforilla terästettyä napalmia on mahdoton sammuttaa esimerkiksi vedellä, koska valkoinen fosfori sytyttää napalmin uudelleen tuleen. Palavaa fosforia on erittäin vaikea sammuttaa, sillä se palaa vedessäkin.

Ainoa tapa sammuttaa se on eristää paloalue hapesta.

Palava fosfori hajottaa veden vedyksi ja hapeksi, joten tulen voima vain kasvaa; hapen voi poistaa parhaiten hautaamalla palavan aineen happea sisältämättömään aineeseen, parhaiten hiekkaan.

Toinen mahdollisuus on tulta tukahduttava sammutusjauhe.

Myös inerttejä kaasuja, kuten hiilidioksidia ja halonia, on kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä tähän tarkoitukseen.

Napalmin palaessa muodostuva lämpötila voi olla 800 °C – 1 200 °C.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stockholm International Peace Research Institute (SIPRI): Napalm ja polttotaisteluaseet. Helsinki: Suomen Sadankomitealiitto, 1973. ISBN 951-95062-2-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b CBRNE - Incendiary Agents, Napalm: eMedicine Emergency Medicine. Emedicine.medscape.com-Retrieved on 2010-02-11
  2. Elizabeth Omara-Otunnu. University of Connecticut Advance. Napalm Survivor Tells of Healing After Vietnam War. November 8, 2004.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]