Naisen sukupuolielinten silpominen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Naisten sukuelinten silpomisen yleisyys Afrikassa (2013).

Naisen sukupuolielinten silpominen on tapa, jossa osa naisen ulkoisista sukuelimistä leikataan pois. Silpomisesta käytetään toisinaan nimitystä naisen ympärileikkaus, mutta nykyaikana silpomiskäsitteen on katsottu kuvaavan parhaiten toimenpiteen todellista luonnetta.[1] Silpomisessa voidaan esimerkiksi poistaa klitoris. Nykyisin käytäntöä esiintyy eri muodoissaan lähinnä Afrikassa, ja jonkin verran myös Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa.[2] Länsimaissa naisten sukupuolielimien silpominen on yleisesti paheksuttua ja laissa kiellettyä. Suomessa asiasta ei ole erillistä lakia, vaan poliisi tutkii sekä tyttöjen että poikien ympärileikkauksia törkeinä pahoinpitelyinä.

Kaavakuva naisen normaaleista sukupuolielimistä, sekä eriasteisia silpomistapoja WHO:n luokituksen mukaan.
21-vuotiaan potilaan sukupuolielimet, varhaisella iällä läpikäydyn tyypin IV ympärileikkauksen jälkeen.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukuelinten silpominen aiheuttaa peruuttamattomia muutoksia naiselle, vaikka jossakin määrin sen aiheuttamia vahinkoja voidaankin myöhemmin korjata. Silvonnan tarkoitus on kontrolloida naisen seksuaalisuutta. Naisen seksuaalista nautintoa pyritään estämään, jotta nainen ei olisi uskoton, eikä olisi yhdynnässä ennen avioliittoa. Silvonta on alun perin lähtenyt liikkeelle miesten halusta varmistua, että naiset ovat neitsyitä mennessään naimisiin, mutta myös monet naiset haluavat, että heidän tyttäriensä sukupuolielimet silvotaan. Joskus naisen vagina ommellaan kiinni, ja siihen jätetään vain pieni aukko. Aviomiehen on tarkoitus leikata vagina auki hääyönä. Vaginan ompelulla taataan, ettei nainen ole voinut harrastaa seksiä ennen avioliittoa. Tässä kulttuurillisessa mielessä se on ikään kuin toinen immenkalvo.

Naisten sukupuolielimien silpominen liittyy tiettyihin voimakkaan patriarkaalisiin kulttuureihin. Silvontaa harjoittavat nykyisin pääosin muslimit Afrikassa, jossa se on heimoperintönä jäänyt elämään. Sitä harjoitetaan jonkin verran myös mm. myös Lähi-idässä, Indonesiassa ja Malesiassa. Maissa joissa naisten silpomista harrastetaan, silvotaan usein naisia täysin uskontoon katsomatta. Esimerkiksi Koraanista ei löydy minkäänlaista suoraa kehotusta miesten tai naisten ympärileikkaukseen, mutta islamilaisessa hadith-kirjallisuudessa on monia niihin liittyviä viittauksia. Nämä kohdat ovat kuitenkin hyvin kiistanalaisia. Poikien ympärileikkauksen sen sijaan nähdään kuuluvan paljon vahvemmin islamilaiseen ja juutalaiseen kulttuuriin. Silpomista perustellaan siitä huolimatta usein uskonnolla. Etiopian juutalaisten yhteisö, falashit, harjoittivat ennen silvontaa. Kyseessä on enemmän yhteisöllinen kuin uskonnollinen ilmiö, vaikka monet silvonnan kannattajat uskovatkin islamin tai jonkun muun uskonnon edellyttävän sitä.

Silpomisen eri muotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

85 % tyttöjen sukupuolielinten silpomisista on tyyppiä I tai II, 15 % tyyppiä III, joka kuitenkin on yleinen Sudanissa, Somaliassa ja Djiboutissa.

Tyypin Ia leikkauksessa poistetaan klitoriksen huppu. Tyypin Ib leikkauksessa poistetaan klitoris osittain tai kokonaan. Tyypin IIa leikkauksessa poistetaan pienet häpyhuulet. Tyypin IIb leikkauksessa poistetaan pienet häpyhuulet ja ainakin osa klitoriksesta. Tyypin IIc leikkauksessa poistetaan pienet ja isot häpyhuulet ja ainakin osa klitoriksesta. Tyypin III ympärileikkauksessa eli infibulaatiossa poistetaan kaikki ulkoiset sukupuolielimet. Tyypillä IV viiatataan muihin haitallisiin, ei-lääketieteellisistä syistä tehtyihin naisten sukupuolielinten muokkauksiin.[3]

Tyttöjen sukupuolielinten silpomisia tapahtuu länsimaissakin kiellosta huolimatta. Siksi vakavimpien muotojen kitkemiseksi on esitetty, että sallittaisiin lievin muoto, pisto klitoriksen huppuun ("sunna light"), koska tämä ei vahingoita seksuaalisia toimintoja. Tämäkin muoto on torjuttu yleisesti, vaikka se on huomattavasti vähemmän vahingollinen kuin poikien ei-terapeuttinen ympärileikkaus, jossa poistetaan osa peniksen erogeenisesta kudoksesta. Perusteeksi on esitetty tyttöjen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Esimerkiksi WHO vastustaa kaikkia tyttöjen ympärileikkauksen muotoja. [4]

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisten sukuelimiä silvotaan selvästi eniten Afrikassa, jonkin verran myös Lähi-idässä sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Silpominen on yleisintä Somaliassa, jossa 97 prosenttia naisista silvotaan. Yli tai lähes 90 prosenttia naisista silvotaan lisäksi Egyptissä, Eritreassa, Malissa, Etiopiassa, Sierra Leonessa ja Sudanissa.

Uudempien tietojen valossa tapa saattaa olla paljon uskottua yleisempi. Aiemmin uskottiin sen keskittyneen lähinnä Afrikkaan, mutta Ruotsissa on havaittu 47 % Iranista, Irakista ja Kurdistanista tulleista tytöistä olevan leikattuja.[5]

Ennen silpomista on esiintynyt myös Keski-Amerikassa ja 1800-luvulla englantia puhuvissa maissa masturboinnista kiinni jääneiden naisten klitoris saatettiin poistaa kokonaan tai osittain: jopa munasarjoja on 1800-luvulla poistettu. Osittaista poistoa on käytetty masturbaation ehkäisykeinona Yhdysvalloissa vielä 1950-luvulla. Tiedossa on tapaus, jossa viisivuotiaalta tytöltä poistettiin klitoris masturboinnin lopettamiseksi vuonna 1948.[6]

Klitoriksen poistoon esitettyjä lääketieteellisiä syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä 1900-luvulla Euroopassa klitoriksen poistamista pidettiin lääketieteellisenä hoitokeinona moniin sairauksiin tai ongelmiin. Sen katsottiin tehoavan esimerkiksi seuraaviin vaivoihin tai ilmiöihin[6]:

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silvonnan vastaisessa kampanjassa käytetty logo.

Silpomiset tehdään usein likaisin välinein, esimerkiksi partaveitsellä tai lasinsirpaleella, jolloin leikkausalueen tulehdukset ovat yleisiä. Myös tarttuvat taudit, kuten HIV ovat mahdollisia. Lopun ikää kestäviä seuraamuksia voivat olla kivuliaat kuukautiset, seksuaalisen elämän vaikeudet sekä ongelmat synnytyksessä. Silpomisen jälkeinen häpyhuulten yhteenompelu saattaa aiheuttaa naiselle virtsaamisvaivoja ja kuukautisveren poistumisongelmia sekä vakavia tulehduksia. Vaginan pesu on lähes mahdotonta. Yhdyntä voi olla kivulias ja seksuaalisen mielihyvän tunteminen vaikeaa.

Tilanne länsimaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisten sukupuolielimien silpominen on länsimaissa yleisesti paheksuttua ja laissa kiellettyä. Suomessa silpominen tulkitaan törkeäksi pahoinpitelyksi. Myös Euroopassa on kymmeniätuhansia afrikkalaisperäisiä naisia, jotka on silvottu. Euroopassa silvonta on kiellettyä, mutta sitä tehdään silti jonkin verran. Esimerkiksi Saksassa arvioidaan noin 6 000 maahanmuuttajatytön olevan vaarassa joutua silvonnan uhriksi. Voima-lehden haastatteleman somalialaissyntyisen tytön ja Tyttöjen Talo -projektivetäjän mukaan myös Suomesta viedään tyttölapsia ulkomaille silvottavaksi[7].

Jossakin määrin silvonnan aiheuttamia vahinkoja voidaan korjata kirurgisesti. Muun muassa Suomessa on tehty maahanmuuttajanaisille leikkauksia, joilla on pyritty sukupuolielimen toiminnallisuuden korjaamiseen.

Hymy-lehti teki numerossa 3/1976 ensimmäisenä Suomessa jutun Tansaniassa tapahtuvasta tyttöjen ympärileikkaukseksi kutsutusta toimenpiteestä. Jutun avustajina olivat helluntailähetyssaarnaaja Åke Söderlund ja myöhemmin europarlamentaarikkona ja tietovisamiehenä tunnettu Jyrki Otila. Eräät uskonnolliset lähetystyön piirissä toimivat tahot tekivät jutusta kantelun Julkisen sanan neuvostoon ja toimittajat kutsuttiin henkilökohtaisesti kuultaviksi. Päätös oli langettava.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Naisten sukuelinten silpominen STM. Viitattu 19. toukokuuta 2008.
  2. Missä naisten sukuelinten silpomista harjoitetaan? Suomen World Vision. Viitattu 19. toukokuuta 2008.
  3. WHO: Classification of female genital mutilation
  4. Non-therapeutic circumcision of male minors, Hollannin kuninkaallinen lääkäriliitto (KNMG, 46 000 jäsentä), KNMG viewpoint, 27 May 2010, sivut 10-11
  5. http://www.svt.se/nyheter/sverige/konsstympning-utbrett
  6. a b Naisen Seksuaalisuus; Kari heusala. Like 2001 (s. 23-25).
  7. Voima: Vaiennettu väkivalta
  8. Hymy-lehti 8/2011, sivu 38

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Naisen sukupuolielinten silpominen.