Hysteria
Arkipuheessa hysterialla tarkoitetaan kiihtynyttä reagointitapaa. Ihmiset voivat myös joutua joukkohysterian valtaan, jolloin alkuperäisen syyn lisäksi reagoimiseen vaikuttaa muiden ihmisten tunnetta vahvistava vaikutus.
Hysteria tulee kreikan sanasta hysteronlähde?, joka tarkoittaa kohtua. Hysterian on joskus luultu johtuvan kohdun liikkumisesta. Hysterialla tarkoitetaan erilaisia ruumiillisia oireita, joille ei löydy selvää somaattista syytä[1].
Hysteria-käsitteen ääri-ilmiöitä ovat ekstaattinen, hallusinoiva, tunteellisesti ylireagoiva nainen ja toisaalta hypernaisellinen, eroottisesti puoleensavetävä nainen. Vanha psykiatrian oppikirja sanoo: ”Kunnon hysteerinen nainen on aina viettelevä”.
Sigmund Freud on tutkinut hysteriaa, joka oli aikakaudella muodikas käsite. Hysterialle on altis tietty luonnetyyppi, jolle ovat ominaisia lapsenomainen itsekeskeisyys, suggestioalttius, teatraalinen käytös, mielikuvituksen rikkaus ja taipumus dramaattisuuteen.
Hysteria eli "hysteerinen neuroosi" tai "Briquetin oireyhtymä" on poistettu psykiatrian tautiluokituksessa ja tilalle on otettu nimitys somatisaatio- tai konversiohäiriö. Ne ovat neuroosien lievintä luokkaa.
Somatisaatiohäiriöinen potilas kärsii lukuisista ruumiillisista oireista, kuten kroonisista kivuista, vatsaoireista tai muista neurologista oireista ilman, että häneltä löytyy mitään ruumiillista sairautta[2]. Somatisaatiohäiriöstä kärsivät ovat usein kipulääkkeiden ja sedatiivien pitkäaikaiskäyttäjiä[2]. Suurin osa somatisaatiohäiriödiagnoosin saaneista on naisia[2].
Konversiohäiriön olennainen piirre on vähintään yksi tahdonalaisen lihaksen tai aistien toimintaan liittyvä oire tai vajaus, joka muistuttaa neurologista tai muuta ruumiillista häiriötä. Oireen tai toiminnan vajauksen syntyyn liittyy psykologisia tekijöitä, ja oireen ilmenemistä tai pahentumista edeltää erilaisia psyykkisiä ristiriitoja, stressitekijöitä tai traumaattisesta tunnemuistoon liittyviä tapahtumia. Oiretta tai vajavuutta ei voida selittää millään ruumiillisella häiriöllä tai kemiallisen aineen vaikutuksella. Oire tai vajavuus ei myöskään ole tarkoituksellisesti tuotettu tai teeskennelty.[1]
Konversio-oireiden keskeisenä syynä pidetään stressiä tai psyykkistä ristiriitaa. Tämän vuoksi konversio-oireista kärsivien henkilöiden ja heidän läheistensä tulee pyrkiä oireen taustalla olevan stressin tai ristiriidan vähentämiseen. Oireen taustalla voi myös olla aikaisemmin koettu traumaattinen tapahtuma, jonka rakentava työstäminen vähentää alttiutta konversio-oireen uusiutumiseen.[1]
Konversio-oireet ovat ruumiillisten toimintojen tasolla esiintyviä psykogeenisiä häiriöitä. Konversio-oireet ilmenevät tavallisimmin tahdonalaisen hermoston alueella motorisissa ja sensorisissa toiminnoissa. Hysteerisiä halvauksia ja tuntohäiriöitä ei enää juuri esiinny, vaan niiden sijaan ovat tulleet kivut, päänsärky ja huimaus. Dissosiaatio-oireet taas ovat psyykkisten toimintojen häiriöitä, joiden edellä on koettu järkyttävä tai ristiriitainen elämys, jota pyritään oireilla torjumaan ja unohtamaan. Dissosiaatio-oireille on ominaista tajunnan äkillinen jyrkkä jakautuminen. Tavallisin dissosiaatio-oire on hysteerinen amnesia eli muistinmenetys. Muita oireita voivat olla depersonalisaatio, déjà vu-ilmiö, hämärätila ja unissakävely.
[muokkaa] Lähteet
- Anna Kortelainen: Levoton nainen - Hysterian kulttuurihistoriaa, Tammi 2003, ISBN 952-459-518-4
- ↑ a b c Matti Huttunen: Konversiohäiriö. Lääkärikirja Duodecim 5.9.2008. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00380
- ↑ a b c Matti Huttunen: Somatisaatiohäiriö (psykosomaattiset oireet) Lääkärikirja Duodecim 8.9.2008. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00490
Sivulta puuttuu