Hysteria

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee mielenhäiriötä. Hysteria-sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Hysterian vallassa olevia naisia (1876–1880).

Hysteria (kreik. hystera 'kohtu') on historiallinen sairausluokitus. Hysteria oli 1800-luvun lopun muotidiagnoosi. Hysterialle pidettiin alttiina tiettyä luonnetyyppiä, jolle ovat ominaisia lapsenomainen itsekeskeisyys, suggestioalttius, teatraalinen käytös, mielikuvituksen rikkaus ja taipumus dramaattisuuteen. Hysterian luultiin johtuvan kohdun liikkumisesta,[1] ja sitä pidettiin naisten sairautena.

Nykyisin hysteria eli hysteerinen neuroosi eli Briquet’n oireyhtymä on poistettu psykiatrian tautiluokituksesta ja tilalle on otettu nimitykset somatisaatio- ja konversiohäiriö. Psykoanalyyttisten teorioiden mukaan ne edustavat neuroosien lievintä luokkaa, mutta nykyinen traumatutkimus ja -tietämys yhdistää konversiohäiriöt merkittävästi toimintakykyä laskeviin dissosiaatiohäiriöihin.

Arkipuheessa "hysterialla" tarkoitetaan nykyisin kiihtynyttä reagointitapaa. Ihmiset voivat myös joutua joukkohysterian valtaan, jolloin alkuperäisen syyn lisäksi reagoimiseen vaikuttaa muiden ihmisten tunnetta vahvistava vaikutus.

Hysterialla tarkoitetaan erilaisia ruumiillisia oireita, joille ei löydy selvää somaattista syytä.[2] Yleisenä hoitomuotona onkin tällöin ollut hysterektomia eli kohdun poisto. Nykyään kohtuja poistetaan mm. kuukautisvaivojen tai myooman vuoksi.

Hysteria-käsitteen ääri-ilmiöitä ovat ekstaattinen, hallusinoiva, tunteellisesti ylireagoiva nainen ja toisaalta hypernaisellinen, eroottisesti puoleensavetävä nainen. Vanha psykiatrian oppikirja sanoo: ”Kunnon hysteerinen nainen on aina viettelevä”.

Tunnettuihin hysterian tutkijoihin kuuluivat ranskalaiset lääkärit Pierre Janet ja Jean-Martin Charcot, ja itävaltalaiset Josef Breuer ja Sigmund Freud tarkastelivat aihepiiriä teoksessaan Tutkielmia hysteriasta (1895). He hoitivat hysteriaa hypnoosin ja katharsis-terapian avulla.

Jean-Martin Charcot esittelee hysteriapotilasta. Yksityiskohta André Brouillet’n maalauksesta.

Somatisaatiohäiriöinen potilas kärsii lukuisista ruumiillisista oireista, kuten kroonisista kivuista, vatsaoireista tai muista neurologista oireista ilman, että häneltä löytyy mitään ruumiillista sairautta.[3] Somatisaatiohäiriöstä kärsivät ovat usein kipulääkkeiden ja sedatiivien pitkäaikaiskäyttäjiä.[3] Suurin osa somatisaatiohäiriödiagnoosin saaneista on naisia.[3] On esitetty, että myös somatisaatiohäiriöt ovat usein traumaperäisiä tiloja.[4]

Konversiohäiriön olennainen piirre on vähintään yksi tahdonalaisen lihaksen tai aistien toimintaan liittyvä oire tai vajaus, joka muistuttaa neurologista tai muuta ruumiillista häiriötä. Oireen tai toiminnan vajauksen syntyyn liittyy psykologisia tekijöitä, ja oireen ilmenemistä tai pahentumista edeltää erilaisia psyykkisiä ristiriitoja, stressitekijöitä tai traumaattisesta tunnemuistoon liittyviä tapahtumia, jolloin traumaan kiinnittynyt dissosioitunut persoonan osa aktivoituu. Oiretta tai vajavuutta ei voida selittää millään ruumiillisella häiriöllä tai kemiallisen aineen vaikutuksella. Oire tai vajavuus ei myöskään ole tarkoituksellisesti tuotettu tai teeskennelty.[2]

Konversio-oireiden keskeisenä syynä pidetään stressiä, psyykkistä ristiriitaa tai nykytiedon valossa persoonan rakenteellista dissosiaatiota. Tämän vuoksi konversio-oireista kärsivien henkilöiden ja heidän läheistensä tulee pyrkiä oireen taustalla olevan stressin tai ristiriidan vähentämiseen. Oireen taustalla voi ollessa aikaisemmin koettu traumaattinen tapahtuma, rakentava terapeuttinen työstäminen vähentää alttiutta konversio-oireen uusiutumiseen ja silloin hoito hyötyy traumaterapeuttisesta lähestymistavasta.[2]

Konversio-oireet ovat ruumiillisten toimintojen tasolla esiintyviä psykogeenisiä häiriöitä. Konversio-oireet ilmenevät tavallisimmin tahdonalaisen hermoston alueella motorisissa ja sensorisissa toiminnoissa. Hysteerisiä halvauksia ja tuntohäiriöitä ei enää juuri esiinny, vaan niiden sijaan ovat tulleet kivut, päänsärky ja huimaus. Dissosiaatio-oireet nähtiin aiemmin vain psyykkisten toimintojen häiriöinä, joiden edellä on koettu järkyttävä tai ristiriitainen elämys, jota pyritään oireilla torjumaan ja unohtamaan. Dissosiaatio-oireille on ominaista tajunnan äkillinen jyrkkä jakautuminen. Tavallisin dissosiaatio-oire on hysteerinen amnesia eli muistinmenetys. Muita oireita voivat olla depersonalisaatio, déjà vu-ilmiö, hämärätila ja unissakävely. ICD-10 näkee kuitenkin nykyään myös konversio-oireet dissosiaatio-oireina. Konversio-oireet ovatkin usein somatoformisen dissosiaation ilmentymiä. Rakenteellinen dissosiaatio-käsitteistö antaa merkittävästi hoitoa ja määrittelyä helpottavan pohjan niin somatoformisen dissosiaation mm.konversio-oireiden kuin psykoformisen esim.kaventunut tajunnan tila yhdistävälle tiedolle ja tutkimukselle.[5] [6]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Breuer, Josef – Freud, Sigmund: Tutkielmia hysteriasta. (Studien über Hysterie, 1895. Suomennettu vuoden 1925 laitoksesta.) Suomentanut Markus Lång. Helsinki: Books on Demand, 2012. ISBN 978-952-93-1322-8.
  • Bollas, Christopher: Hysteria. Routledge, London 2000.
  • Gilman, Sander – Porter, Roy – Rousseau, George – Showalter, Elaine – King, Helen: Hysteria Beyond Freud. University of California Press, Berkeley 1993.
  • Kortelainen, Anna: Levoton nainen: Hysterian kulttuurihistoriaa. Tammi 2003. ISBN 952-459-518-4
  • Matthis, Iréne: Den tänkande kroppen: Studier i det hysteriska symptomet. Natur och kultur, Stockholm 1997.
  • Mentzos, Stavros: Hysterie: Zur Psychodynamik unbewusster Inszenierungen. 10. Auflage. Vandenhoeck & Ruprecht, Göttingen 2012.
  • Scull, Andrew T.: Hysteria: The Disturbing History. Oxford University Press, Oxford 2012.
  • Showalter, Elaine: Hystories: Hysterical Epidemics and Modern Culture. Picador, London 1997.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hysteria Beyond Freud. 1993. University of California Press. Viitattu 12.4.2013. (englanniksi)
  2. a b c Matti Huttunen: Konversiohäiriö. Lääkärikirja Duodecim 5.9.2008. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00380
  3. a b c Matti Huttunen: Somatisaatiohäiriö (psykosomaattiset oireet). Lääkärikirja Duodecim 8.9.2008.
  4. Nijenhuis, Ellert; van der Hart, Onno (2011). Dissociation in Trauma: A New Definition and Comparison with Previous Formulations.Journal of Trauma & Dissociation, volume 12, issue 4,
  5. Van der Hart, O Nijenhuis, E ja Steele, K: The Haunted Self: Structural Dissociation and the Treatment of Chronic Traumatization. London: Norton&co, 2006
  6. Leikola A: Katkennut totuus – Traumatutkielma. Emotionaalinen trauma, rakenteellinen dissosiaatio ja psykopatologia. Prometheus kustannus Oy, 2014