Jean-Martin Charcot

Wikipedia

Jean-Martin Charcot

Jean-Martin Charcot (29. lokakuuta 1825, Pariisi – 16. elokuuta 1893, Montsauche-les-Settons) oli ranskalainen neurologi. Hänen elämäntyönsä vei neurologiaa merkittävästi eteenpäin ja häntä pidetäänkin yhtenä merkittävimmistä 1800-luvun loppupuolen neurologeista. Charcot’n monesta oppilaasta tuli merkittävä tiedemies. Hän opetti muiden muassa Sigmund Freudia, Joseph Babinskia, Pierre Janetia, Georges Gilles de la Tourettea, Alfred Binetia sekä Suomen neurologian uranuurtajaa Ernst Alexander Homénia.

[muokkaa] Elämäntyö

Charcot toimi aluksi pariisilaisen Salpêtrièren sairaalan ylilääkärinä. Hänet nimitettiin vuonna 1882 Pariisin yliopiston ja samalla koko maailman ensimmäiseksi neurologian professoriksi. Charcot uudisti täydellisesti neurologisten sairauksien tutkimusmenetelmät. Hän otti käyttöön mikroskoopin ja histologiset menetelmät korreloiden kliiniset löytönsä ruumiinavauksessa huomattuihin makros- ja mikroskooppisiin neuropatologisiin havaintoihin.

Charcot ei tyytynyt perinteiseen tapaan tutkia potilaita. Perinteisesti potilaita oli pidetty sairaalan suurissa makuusaleissa makaamassa ja lääkäri oli tutkinut heitä siellä. Charcot kutsui potilaita virkahuoneeseensa ja pyysi heitä kävelemään, istumaan ja tekemään yksinkertaisia liikesarjoja. Nykyään tämä on itsestäänselvyys, mutta 1800-luvun loppupuolella kyseessä oli vallankumous potilaiden tutkimisessa.

Charcot’n tutkimustyö edisti läpimurtoa MS-taudin taudinkuvan ymmärtämisessä. Hän yhdisti ensimmäisenä aikaisemmin selvittämättöminä pidetyt oireet ruumiinavauksissa tehtyihin löytöihin. Noin 40 vuotta löytöjen tekemisen jälkeen Charcot kuvasi potilaan tilaa sanoilla "sclérose en plaques" eli "läiskittäisiä kovettumia" ja MS-tauti tunnistettiin omaksi erilliseksi sairaudekseen. Hän kehitti myös sairauden diagnostiset kriteerit, joihin kuului nyttemmin kuuluisa Charcot’n oireisto: kahtena näkeminen, tasapainon tai koordinaation häiriöt sekä puhe- ja ääntämishäiriöt. Oireet hän oli huomannut omalla taloudenhoitajallaan. Charcot teki myös histologisen (kudosopillisen) kuvauksen MS-taudin aiheuttamista vaurioista.

Hysteria oli 1800-luvun lopun "muotisairauksia". Charcot kiinnostui aiheesta ja ihmetteli tuota fysiologisten oireiden ja tunnekuohujen aiheuttamaa kummallista oiresekamelskaa. Tutkimustensa jälkeen hän tuli siihen tulokseen, että se johtui enemmän psykologisista kuin fysiologisista syistä ja päätyi hoitamaan sitä hypnoosilla.Tämä teki suuren vaikutuksen Sigmund Freudiin. Kuuluisimpia Charcot’n hysteriapotilaista oli Jane Avril, joka työskenteli tanssijattarena Moulin Rougessa.

Vielä 1800-luvulla sairaalohin saatettiin tehdä tutustumiskäyntejä, joilla saattoi nähdä potilaita ja heidän hoitoaan. Vaikka Charcot olikin muuten edistyksellinen, hänkin antoi hysteriapotilaiden hypnotisointinäytöksiä. Tätä kritisoi voimakkaasti muiden muassa Charcot’n oppilas, ruotsalainen lääkäri ja kirjailija Axel Munthe.

Vuonna 1886 Charcot, Pierre Marie (1853–1940), ja Howard Henry Tooth (1856–1925) löytävät yhteistyössä Charcot-Marie-Toothin taudin.Sen oireet ovat steppaava kävely, säärten ja pohkeiden heikkous, kaarijalka, heikot refleksit, tuntovaurioita ja kyynärhermojen vaurioita. Hermojen sähkökemialliset yhteydet ovat hitaita ja oireet etenevät hitaasti. Oireyhtymän osuus väestöstä on noin 1/3300 ja sen on todettu vaihtelevan alueittain.Etelä-Suomesta tapauksia on löydetty 16/100000.

Charcot oli työlleen omistautunut ihminen. Harrastuksille ei juurikaan jäänyt aikaa, mutta torstait hän yritti pyhittää musiikille.

[muokkaa] Elämäntyön vaikutus nykyaikaan

Charcot’n elämäntyö on ollut merkittävä myös meidän aikamme näkökulmasta katsottuna. Hän erotti neurologian omaksi lääketieteen osa-alueeksi ja muutti tavan tutkia potilaita vastaanotolla.Hänellä oli oppilaita useista Euroopan maista, muiden mukana Suomesta, ja he veivät saamansa opit mukanaan kotimaihinsa. Sigmund Freud piti Charcot’ta ihmisenä, joka antoi hänelle eniten vaikutteita. Sigmund Freudin teoriat taas ovat merkittävästi vaikuttaneet 20. vuosisadan tieteeseen ja taiteeseen.

Vuonna 2006 newyorkilainen The New Stage Theatre Company teki Charcot’n hysteriatutkimuksiin perustuvan näytelmän "Some Historic/Some Hysteric".

[muokkaa] Sitaatteja Charcot’n ajatuksista

Teoria on hyvä asia, mutta se ei estä asioiden olemassaoloa

Jatkakaamme tutkimista kaikesta huolimatta.Jatkakaamme etsimistä.Se on todellakin paras keino löytää jotain, ja kenties, yritystemme ansiosta,tällaisen potilaan tuomio ei huomenna ole sama kuin se, minkä nykyään joudumme antamaan.