Nura Farah

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nura Farah
Henkilötiedot
Syntynyt1979 (ikä 44–45)
Riad, Saudi-Arabia
Ammatti laborantti ja kirjailija
Kirjailija
Äidinkielisomalia
Esikoisteos Aavikon tyttäret (2014)
Palkinnot

Suomi-palkinto (2015)[1]

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Nura Farah (s. 1979 Riad, Saudi-Arabia) on Suomen ensimmäinen somalikirjailija.[2] Hän muutti Suomeen Somaliasta 13-vuotiaana ja työskentelee nykyisin Ruokaviraston virologian yksikössä laboranttina. Farahilta on ilmestynyt romaanit Aavikon tyttäret (2014) ja Aurinkotyttö (2019) sekä kertomuskokoelma Lumimaa (2021).[3]

Lapsuus ulkomailla ja muutto Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farah syntyi vuonna 1979 Riadissa Saudi-Arabiassa, jossa hänen kouluja käynyt isänsä oli töissä. Farah aloitti siellä myös koulunkäynnin. Perhe muutti takaisin Somaliaan Mogadishuun Farahin ollessa kahdeksanvuotias. Suomeen hän muutti vuonna 1993 äitinsä ja neljän sisaruksen kanssa. Hänen sittemmin edesmennyt isänsä jäi Somaliaan.[4]

Suomessa perhe asui aluksi Oravaisten vastaanottokeskuksessa. Oleskeluluvan saatuaan he muuttivat Helsinkiin Kontulaan, jossa Farah aloitti yläasteella. Hänellä oli aluksi vaikeuksia koulussa, koska hän oli ainoa ulkomaalainen luokallaan[4] ja joutui koulukiusatuksi sekä syrjityksi. Hän ei ollut opiskellut juurikaan suomea ennen yläastetta, joten hänen sanavarastonsa ei ollut kovin laaja, mikä vaikeutti opiskelua.[2][4] Suomen kielen opettaja kehotti häntä lukemaan kirjoja, jos hän haluaa oppia suomea paremmin. Hän luki aluksi sarjakuvia. Sanavaraston kasvaessa hän alkoi lukea suomenkielistä kaunokirjallisuutta ja suomennettua kirjallisuutta. Kymmenennellä luokalla ja lukiossa hänen keskiarvonsa nousi yli kahdeksaan ja hän alkoi saada myös ystäviä. Farahin lukion kemianopettaja kannusti häntä opiskelemaan laborantiksi.[4]

Kirjailijaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farah halusi itsekin kirjoittaa. Hänen esikuvinaan olivat Khaled Hosseinin kirjoittamat Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa sekä Chimamanda Ngozi Adichien Kotiinpalaajat. Hän suomensi Otavalle somalian kielisiä sanoja ja ehdotti heille, että hän voisi kirjoittaa kirjan somalien elämästä.[4]

Farahin kaksi ensimmäistä teosta käsittelevät Somalian aavikon paimentolaisia, somalinaisten asemaa ja vastoinkäymisiä menneinä vuosikymmeninä. Hän itse on kaupunkilainen, mutta hänen isovanhempansa ja äitinsä ovat eläneet paimentolaisina. Kirjoittaessaan kirjojaan hän halusi samalla tutkia oman sukunsa menneisyyttä.[2][4][5]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farah on vuonna 2014 syntyneen pojan yksinhuoltaja.[6]

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Peltola, Satu-Lotta: Suomi-palkintoja maahanmuuttajataustaisille taiteilijoille Yle Uutiset. 8.12.2015. Viitattu 24.9.2019.
  2. a b c Vehviläinen, Maija: Suomen ensimmäinen somalikirjailija: ”Muistan sen tuijotuksen” Uusi Suomi. 25.12.2013. Viitattu 24.9.2019.
  3. Nura Farah Otava. Viitattu 28.8.2022.
  4. a b c d e f Ahonen, Hannamari: Miksi tytöt eivät saa käydä koulua? – Nura Farah on kirjoittanut kaksi romaania suomeksi somalityttöjen arjesta Hämeen Sanomat. 3.6.2019. Viitattu 24.9.2019.
  5. Honka, Niina: Naisten asema ja maahanmuuttajien kokemukset ovat aiheita, joihin Suomen ensimmäinen somalikirjailija haluaa tarttua seuraavaksi Yle Uutiset. 23.9.2019. Viitattu 24.9.2019.
  6. Nura Farah on Suomen ensimmäinen somalikirjalija – feministi ja yksinhuoltaja murtaa lasikattoja www.iltalehti.fi. Viitattu 24.8.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]