Harjalintu
| Harjalintu | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Upupa epops Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
| |
Harjalintu (Upupa epops) on harjalintujen heimoon kuuluva säihkylintulaji.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Linnulla on pitkä töyhtö päässä, mustavalkean kirjava selkä ja punertavanruskea pää ja rinta. Kävellessään ruoanhaussa harjalintu heilahtelee puolelta toiselle ja hyppelee kuin kottarainen. Sen lento on epävarmaa räpyttelyä, siivet leveät ja mustavalkokirjavat.
Harjalinnun silmiinpistävin piirre eli viuhkamainen harja voi olla pitkin päälakea tai kohotettuna eteen- ja ylöspäin. Tavallisesti harja on alaspainuneena ja pystyssä vain linnun häiriintyessä. Harjan ruskehtavien sulkien kärjet ovat mustat.
Harjalintu on 25–30 cm pitkä, sen siipien kärkiväli on 44–48 cm. Sen nokka on käyrä ja ohut.
Ääni on ”up-up-up”, mikä on antanut linnulle nimen useissa kielissä.
Levinneisyys [muokkaa]
Harjalintu on kaakkoinen laji, joka pesii Virossa harvinaisena, muualla Manner-Euroopassa yleisempänä mutta Skandinaviassa ei lainkaan. Harjalintuja vaeltaa ajoittain Suomeen etenkin syysmuuton yhteydessä.lähde? Se muuttaa talveksi Afrikkaan Saharan eteläpuolelle.
Elinympäristö [muokkaa]
Harjalintu on riippuvainen avoimesta maanviljelysmaisemasta. Se etsii hyönteisiä kyntömailta ja laitumilta ja viettää pääosan ajastaan maassa. Harjalinnut nukkuvat puissa.
Lisääntyminen [muokkaa]
Urosharjalintu esittelee soitimella naaraalle hyöhenpukuaan. Harjalinnun pesäpaikka on yleensä kolo kivimuurissa, puussa tai maassa. Harjalintu munii 5–7 harmaanvalkoista tai oliivinkeltaista munaa ja naaras hautoo niitä yksinään 15-18 päivän ajan uroksen ruokkiessa sitä.[2] Harjalintu ei siivoa pesäänsä, joten se saattaa tulla ajan mittaan likaiseksi.
Ravinto [muokkaa]
Harjalintu syö maassa eläviä hyönteisiä, toukkia ja matoja. Lisäksi sille kelpaavat kovakuoriaisten ja kärpästen toukat lehmänlannasta.[2] Joskus harjalinnut saattavat syödä pieniä selkärankaisia, kuten pieniä liskoja.
Katso myös [muokkaa]
- Upupa antaios, sukupuuttoon kuollut harjalinnun sukulaislaji
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Upupa epops IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 56. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Harjalintu Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Harjalintu (Upupa epops)
- ITIS: Upupa epops (englanniksi)