Harjalintu
Wikipedia
| Harjalintu | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Upupa epops Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
| |
Harjalintu (Upupa epops) on harjalintujen heimoon kuuluva eksoottisen näköinen säihkylintulaji.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Linnulla on pitkä töyhtö päässä, mustavalkean kirjava selkä ja punertavanruskea pää ja rinta. Kävellessään ruoanhaussa harjalintu heilahtelee puolelta toiselle ja hyppelee kuin kottarainen. Sen lento on epävarmaa räpyttelyä, siivet leveät ja mustavalkokirjavat.
Harjalinnun silmiinpistävin piirre eli viuhkamainen harja voi olla pitkin päälakea tai kohotettuna eteen- ja ylöspäin. Tavallisesti harja on alaspainuneena ja pystyssä vain linnun häiriintyessä. Harjan ruskehtavien sulkien kärjet ovat mustat.
Harjalintu on 25–30 cm pitkä, sen siipien kärkiväli on 44–48 cm. Sen nokka on käyrä ja ohut.
Ääni on ”up-up-up”, mikä on antanut linnulle nimen useissa kielissä.
[muokkaa] Levinneisyys
Harjalintu on kaakkoinen laji, joka pesii Virossa harvinaisena, muualla Manner-Euroopassa yleisempänä mutta Skandinaviassa ei lainkaan. Harjalintuja vaeltaa ajoittain Suomeen etenkin syysmuuton yhteydessä, jopa Hailuodossa niitä on nähty. Se muuttaa talveksi Afrikkaan Saharan eteläpuolelle.
[muokkaa] Elinympäristö
Harjalintu on riippuvainen avoimesta maanviljelysmaisemasta. Se etsii hyönteisiä kyntömailta ja laitumilta ja viettää pääosan ajastaan maassa. Harjalinnut nukkuvat puissa.
[muokkaa] Lisääntyminen
Harjalinnun pesäpaikka on yleensä kolo kivimuurissa, puussa tai maassa. Harjalintu munii 4–6 munaa, joskus enemmänkin, ja naaras hautoo niitä 3–4 viikkoa. Harjalintu ei siivoa pesäänsä, joten se saattaa tulla ajan mittaan likaiseksi. Munat ovat pilkuttomia, vaaleansinisiä tai ruskeita.
[muokkaa] Ravinto
Harjalintu syö maassa eläviä hyönteisiä, toukkia ja matoja. Joskus harjalinnut saattavat syödä pieniä selkärankaisia, kuten pieniä liskoja.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 19.10.2008.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Harjalintu Lintukuva.fi -verkkopalvelussa