Bataanin kuolemanmarssi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marssin aikana kuolleita sotavankeja.
Marssin reitti

Bataanin kuolemanmarssi oli toisen maailmansodan aikana keisarillisen Japanin armeijan suorittama sotarikos, jonka uhreina oli filippiiniläisiä ja yhdysvaltalaisia sotavankeja. Kuolemanmarssi alkoi 10. huhtikuuta 1942.

Kenraalimajuri Edward P. King johti 75 000 miehen vahvuista filippiiniläis-yhdysvaltalaista armeijaa, joka puolusti Manilan lahtea hyökkäävää japanilaisarmeijaa vastaan Bataanin niemimaalla. Filippiinien sotaretki oli kestänyt kolme kuukautta, mutta viimein nälkiintyneiden, trooppisista sairauksista ja huonosta huollosta kärsivien puolustajien täytyi antautua 9. huhtikuuta 1942. Antautumisen vastaanottanut eversti Motoo Nakayama lupasi vangeille inhimillisen kohtelun, mutta seuraavana päivänä alkanut marssi ei sujunut lupausten mukaisesti.[1]

Marssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marssi alkoi Bataanin niemimaan eteläkärjestä Marivelesista ja sen päätepisteenä oli Camp O’Donnell, vankileiriksi muutettu entinen yhdysvaltalaisjoukkojen sotilastukikohta, joka sijaitsi San Fernandon lähellä. Matkan pituus oli 96 kilometriä.[2] Valmiiksi heikkokuntoinen vankiosasto, joka käsitti 67 000 filippiiniläistä, 11 796 yhdysvaltalaista ja 1 000 kiinalais-filippiiniläistä, joutui lukemattomien raakuuksien kohteeksi marssin aikana. Japanilaiset vangitsijat pahoinpitelivät, kiduttivat ja surmasivat vankejaan pienimmistäkin rikkeistä ja hankaluuksista, sekä usein myös mielivaltaisesti ilman näennäistä syytä. Vartijat pakottivat upseerit istumaan aurinkoon ilman suojaa tai vettä. Kaatuneen toverin auttaminen, muista jälkeen jääminen tai veden pyytäminen merkitsivät usein kuolemaa. Vajaan viikon kestäneen marssin aikana kuoli eri arvioiden mukaan 6 000–18 000 vankia. Leirillä kuoli vielä tuhansia lisää.[3]

Japanilaisia avustivat värvätyt korealaissotilaat, joita japanilaiset eivät pitäneet taistelukuntoisina ja antoivat heille vain takalinjan tehtäviä. Korealaiset kokivat tämän häpeällisenä ja purkivat turhautumisensa sotavankeihin.[4]

Vastuussa ollut japanilaiskenraali Masaharu Homma joutui sotarikosoikeuteen sodan jälkeen. Hänet teloitettiin ampumalla 3. huhtikuuta 1946.[5]

Yhdysvaltalainen sota-ajan propagandajuliste, jossa vedotaan kostamaan Bataanin kuolemanmarssin uhrien puolesta: ”Tee työsi, kunnes viimeinenkin murhaava japsi on pyyhkäisty pois!”.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Robert Greenberger: The Bataan Death March: World War II Prisoners in the Pacific. Compass Point Books, 2009. ISBN 075654095X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Greenberger s.28-29
  2. Greenberger s. 32
  3. Greenberger s. 34
  4. Greenberger s. 36
  5. Greenberger s. 88

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]