Filippiinien maantiede

Filippiinien kartta.

Tämä artikkeli käsittelee Filippiinien maantiedettä. Filippiinit on saarivaltio, joka kuuluu Indonesian, Taiwanin, Japanin ja Intiaan kuuluvien Andamaanien kanssa Itä-Aasiaa reunustavaan saariketjuun. Filippiinien saaret jakautuvat neljään osaan, jotka ovat pääsaari Luzon lähisaarineen, Visayasaaret, Mindanao ja Sulusaaret sekä Palawan lähisaarineen. Palawanin saaren eteläkärki on lähellä Borneon saarta, jonka kautta Palawanilta oli miljoonia vuosia sitten maayhteys Manner-Aasiaan. Visayasaarten suurimpia saaria ovat Samar, Negros ja Panay. Filippiineihin kuuluu kaikkiaan 7 100 saarta, joista 860 on asutettuja.

Filippiinien alue kuuluu maankuoren murrosvyöhykkeeseen, minkä vuoksi siellä on silloin tällöin toimivia tulivuoria ja maanjäristykset alueella ovat melko yleisiä. Maanjäristykset aiheuttavat joskus tsunameja eli merenalaisia hyökyaaltoja. Monsuunituulet vaihtelevat vuodenajoittain, ja niiden mukana vaihtelee myös muu ilmasto ja sateisuus. Talvella ilman lämpötila laskee meren lämpötilaa nopeammin. Joulukuulta toukokuulle on kuivan monsuunin aika. Toukokuulta kesäkuulle sekä marraskuussa puhaltaa kostea lounaismonsuuni. Siihen liittyy trooppisia pyörremyrskyjä, joita Itä-Aasian alueella kutsutaan taifuuneiksi.

Sijainti

Filippiinit on 7 641 saaren saaristovaltio, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 300 000 km². Saaristoa rajoittaa idässä Filippiinienmeri, lounaassa Sulunmeri sekä lännessä ja pohjoisessa Etelä-Kiinan meri. Saaristo on 1 850 kilometriä pitkä, ja se jaetaan kolmeen ryhmään. Pohjoisessa on Luzonin saariryhmä, johon kuuluvat Luzon, Mindoro ja Palawan, ja sen eteläpuolella on Visayas, jonka keskeisimpiä saaria ovat Bohol, Cebu, Leyte, Masbate, Negros, Panay ja Samar. Eteläisimpään ryhmään kuuluvat Mindanao ja sen lähisaaret. Luzon ja Mindanao ovat suurimmat saaret, ja 11 suurinta saarta käsittää 94 prosenttia maan pinta-alasta.

Pinnanmuodot ja vesistöt

Suurin osa saaristosta on vuoristoista, ja rannikkotasanko on kapea. Vuoriketjut kulkevat pääsääntöisesti pohjois-eteläsuunnassa. Maan huomattavin vuoristo on Luzonin keskivuoristo, Cordillera Central. Pisin vuoriketju on puolestaan Luzonin Sierra Madre. Saaren keskitasanko ei puolestaan kohoa suurimmalta osaltaan yli 30 metriin. Filippiinien korkein vuori on puolestaan Mindanaon etelärannikolla sijaitseva Apovuori, joka on 2 954 metriä korkea. Suurimmalla osalla Visayasin saarista on pohjois-eteläsuuntainen keskusvuoristo. Negrosilla tulivuori Kanlaon on 2 465 metrin korkuinen.

Luzonin tärkeimmät joet ovat Cagayan, Agno Pampanga, Pasig ja Bicol. Cagayan virtaa läpi Luzonin pohjoisen tasangon, kun taas keskitasangolla virtaavat Agno ja Pampanga. Manilan läpi virtaava Pasig oli aikoinaan taloudellisesti tärkeä joki. Mindanaon merkittävimmät joet ovat koillisosan Agusan ja lounaisosan Rio Grande de Mindanao. Palawanin saarella Puerto Princesan kansallispuistossa on puolestaan ainutlaatuinen maanalainen jokiverkosto.

Filippiinien suurin järvi on Luzonilla sijaitseva Laguna de Bay, joka on 922 neliökilometrin laajuinen. Sen eteläpuolella suuressa kalderassa oleva Taaljärvi, jonka keskellä kohoaa Taalin huippu.

Tulivuoret ja maanjäristykset

Filippiinit sijaitsee geologisesti Tyynenmeren tulirenkaassa, ja Filippiinit muodostaa oman mannerlaattansa Euraasian ja Tyynenmeren laattojen välissä. Filippiinien vulkanologian ja seismologian instituutti listaa maassa olevan 24 aktiivista tulivuorta. Maassa onkin tapahtunut monia merkittäviä purkauksia. Jo sammuneeksi luultu Pinatubo purkautui vuonna 1991 ja aiheutti yhden 1900-luvun suurimmista purkauksista. Filippiinien tulivuoret ovat monenmuotoisia aina lähes täydellisen kartiomaisesta Mayonista vanhempiin kuluneisiin vuoriin.

Ilmasto

Filippiinien eteläisillä saarilla vallitsee päiväntasaajan ilmasto, jossa sateita saadaan ympäri vuoden. Keski- ja pohjoisosissa on trooppinen ilmasto, johon liittyy yksi sadekausi vuodessa. Useimmissa osissa sataa eniten heinäkuusta lokakuuhun, jolloin Aasian monsuuni vaikuttaa Tyynenmeren ilmavirtauksiin. Elokuusta lokakuuhun esiintyy taifuuneiksi kutsuttuja trooppisia hirmumyrskyjä, jotka kehittyvät Etelä-Kiinan merellä.

Vaikka lämpötila on kohtuullisen tasainen ympäri Filippiinejä, sadannassa on selviä eroja. Etelä-Kiinan meren rannikko on selvästi jakautunut kuivaan kauteen ja sadekauteen. Pääsääntöisesti maan itäosissa kuivakausi on lyhempi kuin länsiosissa. Manilassa vuoden kuumimman kuukauden, huhtikuun, keskimääräinen ylin lämpötila on 33,5 astetta ja viileimmän eli tammikuun keskimääräinen alin 23,5 astetta. Elokuussa saadaan keskimäärin 486 mm sadetta, helmikuussa alle 10 mm.

Luonto

Filippiinien eläimistö ja kasvisto on hyvin monipuolista, ja Luzonin ja Mindanaon vuoristoisilla alueilla kasvaa sademetsää. Kasvikuntaan sisältyy 3 000 puulajia, 800 orkideaa ja 8 500 muuta putkilokasvilajia. Nisäkäslajeja on 230, joista kaksi kolmasosaa on kotoperäisiä. Sademetsissä elää myös filippiinienkotka ja noin 500 muuta lintulajia.

Filippiinien alueella sekä kasvi- että eläinlajeista monet ovat uhanalaisia, ja niiden suojelemiseksi on perustettu kansallispuistoja ja muita luonnonsuojelualueita. Kansallispuistoihin kuuluu muun muassa Puerto Princesan kansallispuisto, missä on karstimaata ja maanalainen joki.