Pinatubo

Pinatubo
Pinatubosta 12. kesäkuuta 1991 purkautuva tuhkapilvi
Korkeus	1 486 m
Sijaintitiedot
Sijainti	Luzon, Filippiinit
Vuoristo	Zambalesvuoret
Koordinaatit	15°7.8′N, 120°21.0′E
Geologia
Tyyppi	Kerrostulivuori
Purkautunut viimeksi	1993 [1]

Pinatubo on tulivuori Luzonin saarella Filippiineillä. Vuoden 1991 kesäkuussa Pinatubo purkautui ensimmäisen kerran 500 vuoteen. Yli 300 ihmistä kuoli sarjassa jättimäisiä purkauksia, joista syntyi valtava tuhkapilvi. Suurin purkaus nosti sulaa kiveä jopa 32 kilometrin korkeuteen ja tuhkaa 35 kilometrin korkeuteen.

Purkauksen voima oli vulkaanisella räjähdysasteikolla 6. Monta ihmishenkeä säästettiin evakuoinnin avulla, mutta tuhansia taloja tuhoutui. Maanjäristyksiä alkoi tapahtua 15. maaliskuuta 1991 ja 2. huhtikuuta tulivuori heräsi. Pienpurkauksia sattui pitkin 1,5 km:n pituista halkeamaa. Samaan aikaan rikkidioksidin tuotanto kasvoi 5000 tonnia päivässä 28. maaliskuuta. Tämän jälkeen rikkidioksidin tuotanto pieneni, mikä tarkoitti maansisäisen laavavirran tukkeutumista ja enteili räjähdystä. Kesäkuun 3. päivänä tapahtui ensimmäinen laavapurkaus ja kesäkuun 7. päivän räjähdyksessä syntyi 7 km korkea laavapatsas. Filippiiniläiset geologit ennustivat räjähdyspurkauksen. Kesäkuun 12. päivänä syntyi räjähdyksessä 19 km korkea tuhkapatsas ja seuraavassa räjähdysmäisessä purkauksessa 25 km korkea tuhkapatsas. Tulivuori räjähteli 13. ja 14. kesäkuuta synnyttäen 24 ja 21 km korkeat pilvet. 15. kesäkuuta tapahtui jättipurkaus, joka nosti tuhkaa 34 kilometrin korkeuteen.

Yli 90 % purkausmassasta sinkoutui stratosfääriin, joka oli Filippiineillä tuona päivänä yli 17 km:n korkeudessa. Tulivuoresta nousi 9 tuntia kestäneen purkauksen aikana kuuma pyroklastinen tuhkapilvi, joka koostui kaasusta ja ilmassa leijuvasta tuhkasta. 1100 km pitkä, sateenvarjon kaltainen purkauspilvi levisi keski- ja alastratosfääriin. Tuhkapilvi peitti 125 000 km². Purkaus sinkosi 10 km³ ainetta. Purkaus madalsi tulivuorta 260 m ja synnytti 2,5 km:n läpimittaisen kraaterin. 8000 taloa tuhoutui ja 7600 vaurioitui. Viljelykset tuhoutuivat 800 km² alueelta. Kokonainen kylä asukkaineen hukkui, kun Tekis-joen virtaussuunta kääntyi synnyttäen uuden järven.

Pinatubo huhtikuussa 1991 ennen purkausta

Purkauksessa syntyi 8,4–10,4 km³ (mikä vastaa 3,7–5,3 km³ tiheää kiveä DRE, ehkä lähempänä 5,5 km³?). Heitteleitä 5–6 ignimbriittiä, ja tuhkapilvi satoi 3,4 –4,4 km³. On väitetty purkauksen olleen niinkin suuri kuin 18 km³. Koska dasiittisessa laavassa on 4,4 painoprosenttia vettä, arvellaan ilmakehään sinkoutuneen kesäkuun 15. päivän purkauksessa 250-500 miljoonaa tonnia vesihöyryä sekä 3 miljoonaa tonnia kloorikaasua.

Pinatubon purkauksen ilmastovaikutukset

Pinatubon purkauksen ilmastovaikutukset perustuivat rikkidioksidista syntyneisiin rikkihappopisaroihin, jotka pilven vesipisaroiden tapaan heijastivat auringonvaloa. Nämä pisarat joutuivat stratosfääriin, jossa ne pysyivät vuoden 1993 lopuille. Rikkidioksidia vapautui 15–20 miljoonaa tonnia, enemmän kuin koskaan Krakataun purkauksen jälkeen. Purkauksessa stratosfääriin syntynyt rikkihappopisaroiden muodostama aerosolipilvi kiersi maan kolmessa viikossa ja levisi koko Maan ylle vuodessa. 17 miljoonaa tonnia rikkidioksidia synnytti 20–30 miljoonaa tonnia rikkihappoa. Puolet purkauksessa syntyneestä rikkidioksidista muuttui 21–29 päivässä rikkihapoksi. Purkauspilven optinen paksuus (läpinäkymättömyys) oli aluksi 0,4 ja elokuun puolessa välissä 1991 0,3 peittäessään Maasta 42 %.

Pinatubo muutamaa päivää ennen 15.6.1991 tapahtunutta purkausta

Tropiikissa optinen paksuus 0,3–0,4 kesti 3 kuukautta 20. eteläisen ja 30. pohjoisen leveysasteen välissä. Optinen paksuus oli 2 vuoden jälkeen levittyään koko maan ylle 0,1–0,15. Optinen paksuus oli huipussaan (0,15) vuoden 1992 alussa ja oli yli 0,1 vielä vuoden 1992 lopussa. Rikkiaerosolia oli vuoden 1992 alussa ilmassa 20 milj. tonnia. Heinäkuussa 1993 optinen paksuus oli 0,02 (normaali optinen paksuus on 0,003). Tuhka pysyi ilmassa 7–9 kuukautta purkauksen jälkeen. Auringon säteily heikkeni 2,7 W/m2 elokuussa 1991 joka vastaisi teoreettisesti 0,5 - 0,7°C jäähtymistä koko maapallon alueella. Käytännössä havaittiin kuitenkin vain 0,3°C jäähtyminen, koska muut tekijät nostivat Maan lämpötilaa samanaikaisesti 0,2°C. Varjostuksesta johtuen Maan pinta jäähtyi, jolloin stratosfääri lämpeni 2–3 astetta.

Rikkiaerosolipilvi oli vuoden 1991 alussa 17-25 km:n korkeudella. Pilven heikkeneminen tapahtui sen levittyä maan ylle vauhdilla 1/2,72 13 kk:ssa. Purkaus heikensi Maan pinnalle pääsevää Auringon säteilyä normaalista 94 %:sta 82 %:iin ja kahdeksi vuodeksi 86 %:iin. Ennalleen tilanne palautui neljän vuoden kuluttua purkauksesta (1995). Ilmakehän lämpötila laski 1992 ehkä 0,5°C. Auringon säteilyn lasku jopa 5 %:lla 10 kuukaudessa (4 W/m²) aiheutti maailmanlaajuisen lämpötilan putoamisen 0,4°C:lla 1992–1993 ja pohjoisella pallonpuoliskolla 0,5–0,6 °C. Pinatubo voitti El Niñon ja kasvihuonekaasujen aiheuttaman lämpötilan nousun. Maailmanlaajuinen auringon säteily laski 2,5 W/m² 1991-luvun loppupuolella ja lämpötilat laskivat 0,5–0,7 °C syyskuussa 1992. Otsoniaukko kasvoi otsonimäärän pienetessä 2–3 %.

Katso myös

• El Chichón
• Tulivuori
• Tulivuorenpurkauksen vaikutukset ilmastoon