Takini
| Takini | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Takini Korkeasaaren eläintarhassa | ||||||||||||||||||||
| Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Budorcas taxicolor Hodgson, 1850[1] |
||||||||||||||||||||
| Takinin levinneisyysalue | ||||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Härkägemssi eli takini (Budorcas taxicolor), myös takin[2] tai taki[3], on Himalajalla elävä vuohieläin ja Budorcas-suvun ainoa edustaja. Länsimaiset eläintieteilijät löysivät lajin vasta vuonna 1910. Nykyään se on Bhutanin kansalliseläin.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Aikuinen takini on pituudeltaan 170–220 cm (hännän pituus voi olla lisäksi 10–15 cm), säkäkorkeudeltaan noin 110–120 cm ja se voi painaa 250–350 kg. Sillä on paksu, tiheä ja kihara turkki, jonka väritys vaihtelee ruskeasta harmaan- ja kullanruskeaan. Sekä uroksella että naaraalla on noin 30 cm pitkät sarvet. Ne osoittavat tyvestä sivuille ja taipuvat kärjistään taaksepäin.
Elinympäristö ja levinneisyys [muokkaa]
Takinit elävät Himalajan bambumetsissä 2000–4500 metrin korkeudessa. Takineja tavataan Länsi- ja Keski-Kiinassa, Assamissa, Bhutanissa ja Myanmarin pohjoisosissa.
Laji jaetaan nykyisin neljään alalajiin:[4][3]
- Budorcas taxicolor whitei
- Budorcas taxicolor taxicolor – assamintaki
- Budorcas taxicolor bedfordi – kiinantaki eli kultataki
- Budorcas taxicolor tibetana – tiibetintaki eli tiibetinhärkägemssi
Elintavat ja ravinto [muokkaa]
Takinit ovat kasvinsyöjiä. Ne syövät lähinnä ruohoa, nuppuja ja lehtiä. Takinit ovat aktiivisia päivisin. Ne kerääntyvät talvella pieniin laumoihin, kun taas kesällä laumat ovat jopa sadan yksilön kokoisia. Vanhat urokset elävät yksin.
Takinin kantoaika on 9 kuukautta ja naaras synnytttää kerran kahdessa vuodessa yhden jälkeläisen.
Lähteet [muokkaa]
- Suuri Eläinkirja. WSOY. ISBN 951-0-22848-6, 1988.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Budorcas taxicolor IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Viitattu 29.2.2012.
- ↑ a b Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Budorcas taxicolor Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 18.5.2012. (englanniksi)