Takini

Wikipedia
Ohjattu sivulta Härkägemssi
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Takini
Takini Korkeasaaren eläintarhassa
Takini Korkeasaaren eläintarhassa
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Vuohieläimet Caprinae
Suku: Budorcas
Hodgson, 1850
Laji: taxicolor
Kaksiosainen nimi
Budorcas taxicolor
Hodgson, 1850[1]
Levinneisyyskartta
Takinin levinneisyysalue
Takinin levinneisyysalue
Alalajit
  • 4 alalajia, katso teksti
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Takini Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Takini Commonsissa

Härkägemssi eli takini (Budorcas taxicolor), myös takin[2] tai taki[3], on Himalajalla elävä vuohieläin ja Budorcas-suvun ainoa edustaja. Länsimaiset eläintieteilijät löysivät lajin vasta vuonna 1910. Nykyään se on Bhutanin kansalliseläin.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuinen takini on pituudeltaan 170–220 cm (hännän pituus voi olla lisäksi 10–15 cm), säkäkorkeudeltaan noin 110–120 cm ja se voi painaa 250–350 kg. Sillä on paksu, tiheä ja kihara turkki, jonka väritys vaihtelee ruskeasta harmaan- ja kullanruskeaan. Sekä uroksella että naaraalla on noin 30 cm pitkät sarvet. Ne osoittavat tyvestä sivuille ja taipuvat kärjistään taaksepäin.

Elinympäristö ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takinit elävät Himalajan bambumetsissä 2000–4500 metrin korkeudessa. Takineja tavataan Länsi- ja Keski-Kiinassa, Assamissa, Bhutanissa ja Myanmarin pohjoisosissa.

Laji jaetaan nykyisin neljään alalajiin:[4][3]

  • Budorcas taxicolor whitei
  • Budorcas taxicolor taxicolor – assamintaki
  • Budorcas taxicolor bedfordi – kiinantaki eli kultataki
  • Budorcas taxicolor tibetana – tiibetintaki eli tiibetinhärkägemssi

Elintavat ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takinit ovat kasvinsyöjiä. Ne syövät lähinnä ruohoa, nuppuja ja lehtiä. Takinit ovat aktiivisia päivisin. Ne kerääntyvät talvella pieniin laumoihin, kun taas kesällä laumat ovat jopa sadan yksilön kokoisia. Vanhat urokset elävät yksin.

Takinin kantoaika on 9 kuukautta ja naaras synnytttää kerran kahdessa vuodessa yhden jälkeläisen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Song, Y.-L., Smith, A.T. & MacKinnon, J.: Budorcas taxicolor IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 30.7.2014. (englanniksi)
  2. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Viitattu 29.2.2012.
  3. a b Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
  4. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Budorcas taxicolor Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 18.5.2012. (englanniksi)
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.