Kultapanda

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kultapanda
Ailurus fulgens RoterPanda LesserPanda.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Ailuridae
Suku: Ailurus
Laji: fulgens
Kaksiosainen nimi
Ailurus fulgens
F. Cuvier, 1825
Levinneisyyskartta
Kultapandan levinneisyys
Kultapandan levinneisyys
Alalajit
  • A. f. fulgens
  • A. f. refulgens
  • A. f. styani
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kultapanda Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kultapanda Commonsissa

Kultapanda (Ailurus fulgens) eli pikkupanda tai kissakarhu on petoeläinten lahkoon kuuluva nisäkäslaji. Toisin kuin useimmat muut lahkon eläimet, kultapanda on kasvinsyöjä. Se on erikoistunut etenkin bambun syömiseen. Kultapandan ruumiin pituus on noin 40–60 senttimetriä ja painaa kolmesta kuuteen kilogrammaa. Hännän kanssa sen pituudeksi tulee noin metrin verran. Kultapanda on erittäin uhanalainen eläinlaji ja sitä tavataan luonnonvaraisena ainoastaan Himalajan alueella, aivan eteläisessä Kiinassa ja Pohjois-Myanmarissa. Kultapandayksilöitä arvioidaan olevan noin 2 500 kappaletta, mutta määrä vähenee jatkuvasti elinympäristön pirstoutumisen ja metsästyksen vuoksi. Kultapanda on sukunsa ja heimonsa (Ailuridae) ainoa nykyisin elävä laji.

Fyysiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultapandan koko on noin 60 cm ja massa 3–6 kg. Sillä on tuuhea, noin 50 cm pitkä häntä. Sen turkki on tuuhea ja väritykseltään ruskea-musta, mutta naamassa on vaihteleva määrä valkoista. Hännässä väritys vaihtelee jaksoittaisesti siten, että hännässä näyttäisi olevan peräkkäin useita renkaita.

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultapanda on hämäräajan eläin, eli se liikkuu pääosin ainoastaan hämärään aikaan (aamuisin ja iltaisin). Ne liikkuvat enimmäkseen yöllä ja elävät yksinään tai pareittain. Niillä on reviireillään vakituiset lepo- ja nukkumispaikat, yleisimmin luolassa, tiheässä oksistossa tai ontossa puussa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras synnyttää pesään 1–4 sokeaa poikasta. Ne avaavat silmänsä 7–9 päivän vanhoina, ja lähtevät pesästä 45 päivän kuluttua. Emo hoitaa pentuja noin kahdeksan kuukauden ajan.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultapandan pääravintoa ovat bambunversot, mutta ne syövät myös ruohoa, juuria, jäkäliä, hedelmiä, hyönteisiä sekä linnunmunia ja -poikasia.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultapandoja on havaittu ainoastaan Himalajan vuoristoalueella Nepalissa, Etelä-Tiibetissä, Myanmarissa ja Koillis-Intiassa. Lisäksi Kiinan Yunnanin ja Sichuanin maakunnista on löydetty lajin edustajia.[2] Sichuanin alueen uskotaan olleen kultapandojen, kuten myös muiden eläinlajien, pakopaikka viimeisen jääkauden aikaan. Brahmaputra-joen uskotaan eristäneen kultapandoja toisistaan muodostaen kaksi uutta populaatiota, joista on kehittynyt kultapandan alalajit. Aiemmin kultapandojen levinneisyysalue ulottui etelämmäksi Intiaan ja pohjoisemmaksi Kiinaan kuin nykyään.

Kultapandat viihtyvät lauhkean vyöhykkeen lehti- ja havumetsissä, joiden lämpötila vaihtelee 10–25 °C:n välillä. Vuotuisen lämpötilavaihtelun takia kultapandat liikkuvat vuorenrinnettä pitkin korkeammalle tai matalammalle, riippuen siitä onko ilman lämpötila liian suuri vai pieni. Tämän vuoksi siis kultapandoja voidaan havaita jopa 2 200–4 800 metrin korkeudessa. Kultapandat liikkuvat myös ravinnon perässä, etenkin bambun saatavuuden takia. Ne jakavat reviirinsä yhdessä toisen bambun syömiseen erikoistuneen eläinlajin kanssa, isopandan.

Kultapandoja voi nähdä myös eläintarhoissa ympäri maailmaa. Suomessa niitä on ainoastaan Korkeasaaren eläintarhassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wang, X., Choudhury, A., Yonzon, P., Wozencraft, C. & Than Zaw: Ailurus fulgens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 12.7.2014. (englanniksi)
  2. Terrell Heath ja Josh Platnick: Ailurus fulgens Animal Diversity Web. Viitattu 10.4.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]