Kultapanda

Wikipedia

Pikkupanda
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Petoeläimet Carnivora Heimo: Kultapandat Ailuridae Suku: Ailurus Laji: fulgens
Kaksiosainen nimi
Ailurus fulgens F. Cuvier, 1825
Kultapandan levinneisyys
Alalajit
A. f. fulgens A. f. refulgens A. f. styani
Katso myös
Kultapanda Wikispeciesissä   Kultapanda Commonsissa

Kultapanda (Ailurus fulgens) eli pikkupanda tai kissakarhu on kultapandojen heimoon kuuluva eläinlaji. Se kuuluu petoeläinten lahkoon, mutta toisin kuin useat muut lahkon eläimet, kultapanda on kasvinsyöjä. Se on erikoistunut etenkin bambun syömiseen. Kultapandan ruumiin pituus on noin 40–60 senttimetriä ja painaa kolmesta kuuteen kilogrammaa. Hännän kanssa sen pituudeksi tulee noin metrin verran. Kultapanda on erittäin uhanalainen eläinlaji ja sitä tavataan luonnonvaraisena ainoastaan Himalajan alueella, aivan eteläisessä Kiinassa ja Pohjois-Myanmarissa. Kultapandayksilöitä arvioidaan olevan noin 2 500 kappaletta, mutta määrä vähenee jatkuvasti elinympäristön pirstautumisen ja metsästyksen vuoksi.

Sisällysluettelo 1 Fyysiset ominaisuudet 2 Käyttäytyminen 3 Lisääntyminen 4 Ravinto 5 Levinneisyys 6 Lähteet

[muokkaa] Fyysiset ominaisuudet

Kultapandan koko on noin 60 cm ja massa 3–6 kg. Sillä on tuuhea, n. 50 cm pitkä häntä. Sen turkki on tuuhea ja väritykseltään ruskea-musta, mutta naamassa on vaihteleva määrä valkoista. Hännässä väritys vaihtelee jaksoittaisesti siten, että hännässä näyttäisi olevan peräkkäin useita renkaita.

[muokkaa] Käyttäytyminen

Kultapanda on hämäräajan eläin, eli se liikkuu pääosin ainoastaan hämärään aikaan (aamuisin ja iltaisin). Ne liikkuvat enimmäkseen yöllä ja elävät yksinään tai pareittain. Niillä on reviireillään vakituiset lepo- ja nukkumispaikat, yleisimmin luolassa, tiheässä oksistossa tai ontossa puussa.

[muokkaa] Lisääntyminen

Naaras synnyttää pesään 1–4 sokeaa poikasta. Ne avaavat silmänsä 7–9 päivän vanhoina, ja lähtevät pesästä 45 päivän kuluttua. Emo hoitaa pentuja noin kahdeksan kuukauden ajan.

[muokkaa] Ravinto

Kultapandan pääravintoa ovat bambunversot, mutta ne syövät myös ruohoa, juuria, jäkäliä, hedelmiä, hyönteisiä sekä linnunmunia ja -poikasia.

[muokkaa] Levinneisyys

Kultapandoja on havaittu ainoastaan Himalajan vuoristoalueella Nepalissa, Etelä-Tiibetissä, Myanmarissa ja Koilis-Intiassa. Lisäksi Kiinan Yunnanin ja Sichuanin maakunnista on löydetty lajin edustajia.^[2] Sichuanin alue uskotaan olleen kultapandojen, kuten myös muiden eläinlajien, pakopaikka viimeisen jääkauden aikaan. Brahmaputra-joen uskotaan eristäneen kultapandoja toisitaan muodostaen kaksi uutta populaatiota, joista on kehittynyt kultapandan alalajit. Aiemmin kultapandojen levinneisyysalue ulottui etelämmäksi Intiaan ja pohjoisemmaksi Kiinaan kuin nykyään.

Kultapandat viihtyvät lauhkean vyöhykkeen lehti- ja havumetisissä, joiden lämpötila vaihtelee 10–25 °C:n välillä. Vuotuisen lämpötilavaihtelun takia kultapandat liikkuvat vuorenrinnettä pitkin korkeammalle tai matalammalle, riippuen siitä onko ilman lämpötila liian suuri vai pieni. Tämän vuoksi siis kultapandoja voidaan havaita jopa 2 200–4 800 metrin korkeudessa. Kultapandat liikkuvat myös ravinnon perässä, etenkin bambun saatavuuden takia. Ne jakavat reviirinsä yhdessä toisen bambun syömiseen erikoistuneen eläinlajin kanssa, isopandan.

Kultapandoja voi nähdä myös eläintarhoissa ympäri maailmaa.

[muokkaa] Lähteet

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.