Terho Pursiainen

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Terho Pursiainen Vihreiden puoluekokouksessa 2008.

Terho Martti Pursiainen (s. 6. lokakuuta 1945 Rautavaara) on suomalainen poliitikko, filosofi, teologi, yhteiskuntatieteilijä ja toimittaja. 1960- ja 1970-luvuilla hän tuli tunnetuksi vasemmistoradikaalina teologina. Myöhemmin hän on tarkastellut filosofina yhteiskunnallisen hyvän ja tulonjaon kysymyksiä sekä eritellyt esimerkiksi kommunitarismia ja libertarismia.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä ja ura

Terho Pursiainen kirjoitti ylioppilaaksi Kuopiossa 1963. Sen jälkeen hän on opiskellut useita tutkintoja, mm. teologian tohtoriksi asti Helsingin yliopistossa. Nykyisin hän asuu Järvenpäässä ja elää neljännessä avioliitossaan. Hänen virkaurallaan tärkeimpiä tehtävä oli lääninsosiaalineuvoksen virka (sosiaali- ja terveysosaston päällikkö) Kymen lääninhallituksessa 19731987. Sen lisäksi Pursiainen on toiminut seurakuntapappina ja opettajana. Vuonna 1986 hän perusti yhtiön, jonka nimi on nykyään Quoniam Oy, jonka lukuun hän kirjoittaa, luennoi ja kouluttaa eri aloilla. Hän on myös toiminut kolumnistina.

Pursiainen vihittiin papiksi Turussa 1968. Vuonna 1969 Pursiainen tuli julkisuuteen televisio-ohjelma Jatkoajassa herättämänsä huomion tähden. Saman keväänä ilmestyi hänen kohuttu kirjansa Uusin testamentti. Niin sanotun Kemin saarnansa jälkeen (pyhäinpäivänä 1983) hän jätti papinviran kymmeneksi vuodeksi, kunnes hänet siunattiin uudelleen papin tehtäviin Helsingissä pyhäinpäivänä 1993. Hänet nimitettiin Helsingin tuomiorovastin henkilökohtaisen apulaisen virkaan, joka on muodollinen eli siihen ei kuulu velvollisuuksia tai virkaetuja. Pursiaiselle lähin taho kirkollisessa elämässä on körttiläisyys.

[muokkaa] Poliittinen toiminta

Pursiainen valittiin eduskuntaan ohi Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtajan Aarne Saarisen (Helsingin vaalipiirissä 1970) ja SKP:n varapuheenjohtajan Taisto Sinisalon (Kymen vaalipiirissä 1979).

Hän oli kansanedustajana vuosina 1970–1972 (SKDL) ja 19791987 (SKDL) sekä Helsingin kaupunginvaltuutettuna 1972–1974. Vuoden 1999 vaaleissa hän pyrki eduskuntaan Vihreän liiton listoilta Uudenmaan vaalipiiristä ja valittiin ensimmäiseksi varaedustajaksi. Hän oli Vihreiden sitoutumattomana ehdokkaana myös vuoden 2007 vaaleissa.

SKDL:n kaudellaan hän toimi pitkän aikaa mm. SKDL:n liittohallituksen jäsenenä ja Vihreässä liitossa valtuuskunnan jäsenenä 19992001 (puolueen jäsenenä 1998–2001). SKDL:n sosialistien johtoelinten toimintaan hän osallistui, kunnes aivan SKDL:n toimintansa loppuvaiheessa liittyi SKP:hen. Pursiainen ei asettunut ehdolle enää vuoden 1987 vaaleissa. Hän erosi lääninsosiaalineuvoksen virastaan perustellen eroa sillä, ettei voinut SKDL:stä erottuaan pitää hallussaan virkaa, jonka oli saanut poliittisen virkanimityksen perusteella.

[muokkaa] Teoksia

  • Karitsan kiukku. Teoksessa Summa, 2005. ISBN 951-607-232-1 (sid.) [erillispainoksena 2008]
  • Sitoutumisesta ja sitoutumattomuudesta. Helsinki: Kirjapaja, 2003. ISBN 951-625-958-8 (sid.)
  • Kuntaetiikka: Kunnallisen arvokeskustelun kritiikkiä. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisut 30. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2001. ISBN 952-9740-87-5.
  • Kymmenen [uutta] käskyä nykyajalle: Käskyt, selitykset, selvennykset. 2. painos 1998. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-482-9.
  • Kunnallisten käytäntöjen etiikka: yhteisöopin alkeet Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 1997. ISBN 952-9740-46-8 (nid.)
  • Isänmaallisuus: Keskinäinen osakkuus ja kepeyden filosofia. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-696-3.
  • Nousukauden etiikka Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 1995. ISBN 952-9740-19-0 (nid.)
  • Omantunnon aika. Sisällys: Nousukauden etiikka (1995) ja Vastuullinen etiikka. Helsinki: Kirjapaja, 1995. ISBN 951-625-332-6.
  • Kriisiajan etiikka. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 1993. ISBN 952-9740-04-2 (nid.)
  • Tulevaisuus kriisissä Helsinki: Kirjapaja, 1993. ISBN 951-625-209-5 (sid.) [nide sisältää teokset Kriisiajan etiikka ja Vahva toivon periaate]
  • Uusin testamentti. Huutomerkki-sarja. Helsinki: Tammi, 1969 (7. painos 1970).

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut