Mirjam Vire-Tuominen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Terttu Mirjam Vire-Tuominen (15. elokuuta 1919 Kuhmoinen24. elokuuta 2011 Helsinki[1]) oli suomalainen poliitikko ja järjestövaikuttaja. Hän toimi Suomen Rauhanpuolustajien pääsihteerinä (1949–1975), SKDL:n kansanedustajana Helsingin vaalipiiristä (1970–1979) ja Naisten kansainvälisen demokraattisen liiton pääsihteerinä (1978–1987).[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vire kirjoitti ylioppilaaksi 1937 ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1945. Vire-Tuominen työskenteli sota-aikana Valtion tapaturmatoimistossa ja sotien jälkeen kansanhuoltoministeriössä 1945–1946, sosiaaliministeriössä 1947–1949.[2] Vuonna 1949 perustettiin Suomen Rauhanpuolustajat, jonka ensimmäiseksi pääsihteeriksi valittiin Vire-Tuominen. Tehtävässään pääsihteeri tuli tunnetuksi rauhanliikkeen piirissä ympäri maailmaa ja vuonna 1965 Vire-Tuomiselle myönnettiin Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto[3].

Vire-Tuominen oli aktiivisesti mukana Suomen Kommunistisen Puolueen toiminnassa. Hän liittyi puolueeseen vuonna 1946[4]. Vuonna 1966 Vire-Tuominen nousi SKP:n Helsingin piirikomiteaan. Kun kommunistien sisäiset riidat 1960-luvulla alkoivat, Vire-Tuominen asettui puolueen vähemmistön riveihin. 1970-luvulla Vire-Tuominen oli taistolaisina tunnetun opposition julkinen keulakuva Helsingissä. Eduskuntavaaleissa pääkaupungin taistolaiset keskittivät mainontansa ja äänensä Vire-Tuomiselle, joka valittiin kansanedustajaksi SKDL:n listalta vuosina 1970, 1972 ja 1975.[5] Vire-Tuominen oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen (1969–1976)[6] sekä presidentin valitsijamies vaaleissa 1968 ja 1978.[2]

Vuonna 1968 Suomen Rauhanpuolustajat antoi Vire-Tuomisen johdolla tukensa Varsovan liiton toteuttamalle Tšekkoslovakian miehitykselle. Toiminta edisti Vire-Tuomisen mukaan maailmanrauhaa, koska siten estettiin Saksan liittotasavallan sotasuunnitelmat ja uuden maailmansodan alkaminen. Päätös aiheutti suuren kohun, pääsihteeriä kritisoitiin ja hänen eroaan vaadittiin, mutta Vire-Tuominen sai pitää paikkansa vuoden 1969 liittokokouksessa.[5] Tuominen vaikutti Rauhanpuolustajissa myös liiton julkaiseman Rauhan puolesta -lehden vastaavana toimittajana (1957–1975) ja sitä edeltäneen Tänään-lehden toimittajana (1951–1956).[2]

Eduskunnassa Vire-Tuominen oli lakivaliokunnan, pankkivaliokunnan ja sivistysvaliokunnan jäsen. Hän kuului Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskuntaan.[2]

Vire-Tuominen kuului Akateemisen Sosialistiseuraan,[4] Suomi-Vietnam -seuran johtokuntaan (vpj) ja Osuusliike Elannon edustajistoon.[2]

Vire-Tuominen julkaisi puolalais-saksalaista vallankumouksellista Rosa Luxemburgia käsittelevän teoksen Kuka oli Rosa Luxemburg (DSL 1995) ja Suomen Rauhanpuolustajien historiaa käsittelevän Rauhaa rakentavaa työtä (DSL 2003).

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vire-Tuomisen vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Samuel Vire sekä Jenny Aura Töllikkö. Hän oli naimisissa Erkki Tuomisen kanssa vuodesta 1941 lähtien, ja heillä oli yksi lapsi (s. 1947).

Rauhanlaki-aloite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vire-Tuominen teki eduskunnassa lakialoitteen (LA 28/1973) kuuluisasta[7] rauhanlaista 15. helmikuuta 1973. Aloitteen allekirjoitti Tuomisen lisäksi yhteensä 12 SKDL:n kansanedustajaa. Aloitteen perustelut alkoivat:

Rikoslaissamme ei vielä ole säännöstä, joka kieltäisi sodan aloittamisen ja sotapropagandan harjoittamisen. Kuitenkin on sota kansainvälisen oikeuden mukaan oikeudenvastainen teko, jonka estäminen on kaikkien valtioiden velvollisuutena.

Tällä perusteella aloitteessa ehdotettiin Suomen rikoslain 12. lukuun, joka käsitteli maanpetosta, lisättäväksi seuraava 5 a §:

Joka suunnittelee, valmistelee, aloittaa tai jatkaa hyökkäyssotaa tai sotaa, joka on vastoin Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen tai yleisesti tunnustettujen kansainoikeudellisten perusteiden määräyksiä, on tuomittava rikoksesta rauhaa vastaan kuritushuoneeseen elinkaudeksi tai määräajaksi, vähintään kahdeksi vuodeksi.
Joka julkisesti kiihottaa edellä 1. momentissa tarkoitetun tai muun kansainoikeudellisten sääntöjen tai periaatteiden vastaisen sodan alkamiseen tai jatkamiseen tai sodalla uhkaamiseen taikka julkisesti ihannoi sellaista sotaa, on tuomittava sotapropagandan harjoittamisesta vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi tai, jos teon vaikutus on katsottava vähäiseksi, sakkoon.
Tässä pykälässä mainittujen rikosten yritys on rangaistava.[8]

Lakialoite koettiin julkisuudessa yritykseksi kieltää Neuvostoliiton kritisoiminen, mutta Vire-Tuominen perusteli sitä varsinkin YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (1966) 20 artiklan kohdalla 1 ("Kaikki propaganda sodan puolesta on kiellettävä lailla"),[8]johon Suomi kuitenkin muiden pohjoismaiden tavoin oli tehnyt varauman hyväksyessään sopimusta, koska artiklan oli katsottu olevan ristiriidassa saman sopimuksen takaaman sananvapauden kanssa.[9]

Ehdotus ei Vire-Tuomisen ehdottamassa muodossa tullut eduskunnassa edes äänestykseen, mutta kun hallitus saman vuoden lopulla laati esityksen rikoslain täydentämisestä rikoksia ihmisyyttä vastaan koskevilla säädöksillä, siihen sisältyi myös hyökkäyssodan aloittamisen, mutta ei sotapropagandan kriminalisointi.[10] Asian eduskuntakäsittelyn aikana 26. marraskuuta 1974 Anna-Liisa Hyvönen ehdotti rikoslain 13. lukuun lisättäväksi sotapropagandaa koskevan pykälän. Hallituksen ehdottama laki säädettiinkin, mutta Hyvösen lisäysehdotus hylättiin äänin 241/1973.selvennä[11]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mirjan Vire-Tuominen on kuollut Yle Uutiset
  2. a b c d e f Mirjam Vire-Tuominen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. "Yearbook of the Great Soviet Encyclopedia", Sovetskaja Entsiklopedija 1967
  4. a b Kimmo Oksanen: Mirjam Vire-Tuominen Muistokirjoitus Helsingin Sanomat 2011
  5. a b Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999), s. 186–187, 261–262.
  6. Mirjam Vire-Tuominen on kuollut Kansan Uutiset 26.8.2011
  7. Erkki Tuomiojan arvostelu kirjasta Ilkka Kylävaara (toimittanut): Taistolaisuuden musta kirja. Muistoja linkki
  8. a b LA 28/1973 rikoslain 12 luvun muuttamisesta
  9. HE 42/1974 taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen hyväksymisestä ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä siihen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan eräiden määräysten hyväksymisestä ja viimeksi mainitun yleissopimuksen 41 artiklassa tarkoitetun selityksen antamisesta.
  10. Hallituksen esitys 241/1973
  11. Valtiopäivien pöytäkirjat 1973

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]