Oikeuskansleri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oikeuskansleri
Justitiekansler
Tunnus
Tunnus
Nykyinen oikeuskansleri Tuomas Pöysti.
Nykyinen oikeuskansleri Tuomas Pöysti.
Nykyinen
1. tammikuuta 2018 lähtien
Nimittäjä Tasavallan presidentti
Perustettu 1918
Ensimmäinen Pehr Evind Svinhufvud
Kotisivut https://oikeuskansleri.fi/
Osa artikkelisarjaa
Suomen politiikka
Suomen vaakuna

Valtioneuvoston oikeuskansleri (lyhenne OK[1] tai OKA, ruots. justitiekanslern) on viranomainen, jonka tehtävänä on valvoa virkamiesten ja viranomaisten toimia.[2] Hän on Suomen ylin laillisuusvalvoja eduskunnan oikeusasiamiehen ohella.[3]

Oikeuskanslerin nimittää tasavallan presidentti. Oikeuskanslerin tehtäviä hoitavat myös apulaisoikeuskansleri ja apulaisoikeuskanslerin sijainen, jotka ratkaisevat itsenäisesti heille kuuluvia asioita.[3]

Suomen nykyinen oikeuskansleri on Tuomas Pöysti.[3] Häntä ennen oikeuskanslerina toimi vuodet 2007–2017 Jaakko Jonkka.

Myös Ruotsissa ja Virossa on samankaltainen oikeuskanslerin virka.

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeuskanslerin leima

Oikeuskanslerin perustehtävänä on edistää oikeusvaltioperiaatteen toteutumista. Sen lisäksi hän valvoo tehtävässään perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista saamiensa kantelujen ja omien havaintojensa pohjalta.[4]

Oikeuskansleri valvoo valtioneuvoston eli hallituksen ja ministeriöiden sekä tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Hänellä on läsnäolo- ja puheoikeus valtioneuvoston istunnoissa. Käytännössä valvonta tapahtuu niin, että oikeuskansleri saa valtioneuvoston yleisistuntojen ja tasavallan presidentin asiakirjat tarkistettavakseen etukäteen.[5]

Oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä. Niiden lisäksi hän voi harkintansa mukaan antaa pyydettäessä lausuntoja erilaisista säädösvalmisteluhankkeista.[5] Emeritusprofessori Markku Helinin mukaan hallituksen ei tarvitse noudattaa oikeuskanslerin mielipidettä lain perustuslainmukaisuudesta, joka ratkaistaan vasta eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Oikeuskanslerin kantaa seuraamalla voi silti joskus välttää lainvalmistelutyön haaskaamisen.[6][7]

Oikeuskansleri valvoo, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä muut julkista tehtävää hoitavat noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Hän käsittelee niiden toimintaa koskevia kirjallisia kanteluita, joita voi tehdä kuka tahansa asiasta, joka on tapahtunut alle kaksi vuotta sitten. Hän voi myös ottaa asioita tutkittavaksi oma-aloitteisesti, esimerkiksi kun asia on tullut tiedotusvälineissä esille. Tietyissä lain määrittelemissä asioissa oikeuskansleri siirtää kantelun oikeusasiamiehen käsiteltäväksi. Apulaisoikeuskansleri tekee Suomessa vuosittain noin 30 tarkastusta oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvissa viranomaisissa.[8]

Oikeuskansleri valvoo, että asianajajat eivät menettele asianajajalain ja hyvän asianajajatavan vastaisesti. Hänellä ei kuitenkaan ole toimivaltaa puuttua asianajajan työhön tai määrätä tälle kurinpitorangaistusta.[9]

Tarvittaessa oikeuskansleri ryhtyy aiheellisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin. Hän voi määrätä tutkittavanaan olevasta asiasta suoritettavaksi poliisitutkinnan tai esitutkinnan. Hän voi antaa lainvastaisesta tai virheellisestä menettelystä huomautuksen tai määrätä nostettavaksi syytteen.[8]

Oikeuskansleri voi myös kiinnittää viranomaisen huomiota lain tai hyvän hallintotavan mukaiseen menettelyyn. Hän voi myös tehdä esityksiä säännösten tai määräysten muuttamisesta tai tuomion purkamisesta sekä antaa viranomaisille suosituksia.[8]

Jos oikeuskansleri katsoo tuomiolauselman pohjalta jossain tuomioistuimen antamassa rangaistustuomiossa olleen virheen, hän voi antaa huomautuksen tai määräyksen virkasyytteen nostamisesta.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autonomian aikana oikeuskansleria edelsi virkanimike prokuraattori ja tätä ennen drotsi.

Ylimmän syyttäjän tehtävät siirtyivät oikeuskanslerilta valtakunnansyyttäjälle 1997.lähde?

Oikeuskanslerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeuskansleri Virkakausi
Pehr Evind Svinhufvud 1918
Axel Fredrik Charpentier 1918–1928
Urho Castrén 1928–1929
Albert von Hellens 1930
Albert Makkonen 1930–1933
Oiva Huttunen 1933–1944
Toivo Tarjanne 1944–1950
Carl Gustaf Möller 1950–1955
Olavi Honka 1956–1961
Antti Hannikainen 1961–1964
Aarne Nuorvala 1964–1965
Jaakko Enäjärvi 1965–1970
Risto Leskinen 1970–1982
Kai Korte 1982–1986
Jorma S. Aalto 1986–1998
Paavo Nikula 1998–2007
Jaakko Jonkka 2007–2017
Risto Hiekkataipale 2017 vt.
Tuomas Pöysti 2018–

Apulaisoikeuskanslerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apulaisoikeuskansleri Virkakausi
Knut Immanuel Savonius 1918–1926
Urho Castrén 1926–1928
Eino Johannes Ahla 1928–1933
Carl Gustaf Möller 1933–1950
Antti Juhana Hannikainen 1950–1956
Eero Johannes Manner 1956–1965
Reino Markus Lindroos 1965–1971
Jorma S. Aalto 1971–1974
Antti Okko 1974–1981
Jukka Pasanen 1981–2001
Jaakko Jonkka 2001–2007
Mikko Puumalainen 2007–2014
Risto Hiekkataipale (va.) 2014–2017
Kimmo Hakonen (vt.) 2017
Mikko Puumalainen 2018–

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 16.6.2013.
  2. oikeuskansleri. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  3. a b c Oikeuskansleri Oikeuskanslerinvirasto. Arkistoitu 28.3.2020. Viitattu 29.3.2020.
  4. Oikeuskansleri: Tehtävät ja toiminta Oikeuskanslerinvirasto. Arkistoitu 19.9.2020. Viitattu 29.3.2020.
  5. a b Oikeuskansleri: Valtioneuvoston ja presidentin valvonta Oikeuskanslerinvirasto. Arkistoitu 19.9.2020. Viitattu 29.3.2020.
  6. Oikeuskansleri ei voi määrätä, millaisia lakeja hallitus esittää Helsingin Sanomat. 20.12.2016.
  7. Oikeustieteen tohtori: ”Suomi lakkaisi olemasta ­demokratia, jos oikeuskansleri tai muu virkamies voisi määrätä, millaisen esityksen hallitus saa viedä eduskuntaan” Demokraatti. 20.12.2016.
  8. a b c Oikeuskansleri: Viranomaiset ja muut julkista tehtävää hoitavat Oikeuskanslerinvirasto. Arkistoitu 19.9.2020. Viitattu 29.3.2020.
  9. Oikeuskansleri: Asianajajien valvonta Oikeuskanslerinvirasto. Arkistoitu 19.9.2020. Viitattu 29.3.2020.
  10. Oikeuskansleri: Tuomioistuinten valvonta Oikeuskanslerinvirasto. Arkistoitu 19.9.2020. Viitattu 29.3.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]