Eero Paloheimo
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
 Eero Paloheimo marraskuussa 2010. |
|
| Syntynyt | 14. kesäkuuta 1936 (ikä 76) Helsinki |
| Entiset puolueet | Vihreä liitto Ekologinen puolue vihreät |
| Asema | kansanedustaja (1987–1995) kunnanvaltuutettu (1984–1992) |
| Vaalipiiri | Uudenmaan vaalipiiri |
| Kotisivu | eeropaloheimo.fi |
Eero Kalervo Paloheimo (s. 14. kesäkuuta 1936 Helsinki) on suomalainen poliitikko ja tekniikan tohtori. Hän on kirjoittanut yhdeksän ympäristöä ja tulevaisuutta käsittelevää kirjaa ja lukuisia artikkeleita lehtiin ja kokoomateoksiin. Vihreiden kansanedustajana Paloheimo toimi vuosina 1987–1995 ja oli vuosina 1994–1995 Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja. Teknillisen korkeakoulun puurakentamisen professuuria Paloheimo hoiti vuosina 1995–2000.
Paloheimo oli suunnittelija ja toinen omistaja Insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollilassa vuosina 1965–1994. Hän on suorittanut kaksi tohtorintutkintoa. Väitöskirja Münchenin yliopistosta oli otsikoitu Problem der Sicherheit besonders der durch Biegung beanspruchten Spannbetonbrücken (1963) ja väitöskirja Teknillisestä korkeakoulusta oli nimeltään On the Reliability of Structures and Structural Elements (1970).[1] Paloheimon suunnittelemista rakennelmista tunnetuimpia ovat vuonna 1975 valmistunut Turun Myllysilta sekä Yrjö Kukkapuron ateljee.
Paloheimo on ollut mukana suunnittelemassa ekokaupunkia Kiinaan. Hän on esitellyt ajatuksiaan tulevaisuuden ekologisesta maailmasta kirjassaan Syntymättömien sukupolvien Eurooppa (1996).[2] Kirjassa on esimerkiksi suunnitelma uudenlaisesta liikennejärjestelmästä.
Paloheimon mukaan ekokatastrofi ja yhteiskunnallinen katastrofi etenevät rinnan. Molemmat kiihdyttävät toisiaan ja ovat maailmanlaajuisia, ja kummankin pohjimmainen syy on väestönkasvu. Tuloksena eko- ja yhteiskunnallisen katastrofin yhdistelmästä on Paloheimon mukaan Maailmanloppu. ”Se ei ole tulossa vaan menossa. Me elämme sen keskellä.” Loppu kestää Paloheimon mukaan noin 200 vuotta ajankohdasta, jolloin merkit siitä olivat näkyvissä ajankohtaan, jolloin suurin osa kaikesta arvokkaasta on peruuttamattomasti mennyttä.
Eero Paloheimo ilmoitti lokakuun alussa 2010 eroavansa Vihreästä liitosta vastalauseena sille, että puolue kannatti hänen mukaansa ”ylimitoitettua muuttoliikettä”.[3] Hän on kuulunut Ekovihreät ry:n hallitukseen.[4] Hän on Ekologinen puolue vihreät -puolueen perustajajäsen. Hänellä on hyvin erilaiset näkemykset sosiaalipolitiikasta kuin monilla muilla vihreillä, esimerkiksi Osmo Soininvaaralla.[5]
Eero Paloheimo on intohimoinen šakinharrastaja.
Teoksia [muokkaa]
- Maailma: Alustava luonnos. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1978. ISBN 951-0-08669-X.
- Suomi – mahdollinen maa. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10300-4.
- Maa. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-13311-6.
- Maan tie. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1989. ISBN 951-0-16075-X.
- Välit selviksi – ja joka suuntaan. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17456-4.
- Syntymättömien sukupolvien Eurooppa. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20480-3.
- Megaevoluutio. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26913-1.
- Struktuuri. Helsinki: Terra cognita, 2004. ISBN 952-5202-87-9.
- Tämä on Afrikka. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33083-8.
- Sanoin: kootut kirjoitukset 1963–2010. Somero: Amanita, 2011. ISBN 978-952-5330-40-3.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Eero Paloheimon kirjoja ja kirjoituksia Eeropaloheimo.fi. Viitattu 26.10.2010.
- ↑ Kivimäki, Antti: Ekokaupunki Kiinaan suomalaisvoimin Vihreä Lanka. 26.1.2007. Viitattu 26.10.2010.
- ↑ Eero Paloheimo jätti vihreät Helsingin Sanomat. 3.10.2010. Viitattu 17.11.2010.
- ↑ Hallitus 2010 Ekovihreät. Viitattu 26.10.2010.
- ↑ Soininvaara, Osmo: Eero Paloheimo jätti taas vihreät 5.10.2010. Soininvaara.fi. Viitattu 26.10.2010.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Eero Paloheimon kotisivut.
- Eero Paloheimo Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Oy Eero Paloheimo Ecocity Ltd.
- Jani Päivänen: Kumous ekoinsinöörin mukaan. Yliopisto 10/1997.
- Anto Leikola: Universumi alusta loppuun. Helsingin sanomat 21.4.2002.
- Anne Rouhiainen: Viikko on virtojen vyyhti ja kierre kapinan merkki. Helsingin sanomat 14.5.2005.
