Vallilan työväentalo
| Vallilan työväentalo | |
|---|---|
 |
|
| Osoite | Sturenkatu 27 |
| Sijainti | Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | työväentalo |
| Valmistumisvuosi | 1928 |
| Purkuvuosi | 1972 |
| Suunnittelija | L. E. Hanstén |
| Rakennuttaja | Sörnäisten Työväenyhdistys |
| Omistaja | Sörnäisten Työväenyhdistys, Helsingin Työväenyhdistys |
 |
|
Vallilan työväentalo oli Helsingin Vallilassa sijainnut työväentalo, jonka suunnitteli arkkitehti L. E. Hanstén. Vuonna 1928 valmistunut talo rakennettiin Sörnäisten Työväenyhdistyksen talkootyönä ja myöhemmin se siirtyi Helsingin Työväenyhdistyksen omistukseen.[1] Vallilan työväentalo on yksi kuudesta paikasta, jossa Suomen eduskunta on kokoontunut.[2][3]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sörnäisten Työväenyhdistyksen uuden talon vihkiäisjuhlaa vietettiin 14. joulukuuta 1928 talon juhlasalissa.[4] Aikaisemmin yhdistyksen käytössä oli ollut Sörnäisten työväentaloma tunnettu Vuorelan talo, mutta se koettiin epäkäytännölliseksi.
Osoitteessa Sturenkatu 27 sijainneen tiilirakenteisen nelikerroksisen rakennuksen keskuksena oli leveä koristemaalattu portaikko, joka talon toisessa kerroksessa laajeni suureksi aulatilaksi. Työväentalossa oli muun muassa kaksi ravintolaa, juhlasali, kokoustilat sekä biljardisali.[1] Vallilan työväentalo tunnettiin pitkään muun muassa Helsingin Työväen Teatterin näyttämönä, jonne sen edeltäjä Sörnäisten Työväen Näyttämö oli muuttanut heti rakennuksen valmistuttua.[5] Viimeisinä vuosina ennen talon purkamista sen tiloissa toimi Teatterikorkeakoulun Tikapuuteatteri.[6] Vallilan työväentalosta tuli lopulta Sörnäisten ja sittemmin Helsingin Työväenyhdistykselle taloudellinen taakka. Kun taloa ei saatu kannattavaksi, se purettiin vuonna 1972. Tilalle valmistui 1973 J. T. ja O. Salovaaran suunnittelema liikerakennus.[7] Helsingin Työväenyhdistys omistaa uuden rakennuksen edelleen ja sen tiloissa toimii muun muassa trooppinen eläintalo Tropicario.[8][9]
Eduskunnan istunnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodan sytyttyä 30. marraskuuta 1939 eduskunta piti vielä samana iltana kaksi täysistuntoa Vallilan työväentalolla. Aamupäivän pommitusten aikana kansanedustajat olivat hakeutuneet suojaan Eduskuntatalon ja Postitalon pommisuojiin,[10] josta he myöhemmin siirtyivät Vallilaan kello 20 alkanutta täysistuntoa varten.[11] Eduskunta antoi aluksi luottamuslauseen pääministeri A. K. Cajanderin hallitukselle, jonka jälkeen puhemiesneuvosto kokoontui puoli kymmeneltä ja päätti evakuoida kansanedustajat pääkaupungista Kauhajoelle.[12] Iltakymmeneltä pidetyssä toisessa täysistunnossa puhemies Väinö Hakkila ilmoitti erikoisjunan lähtevän yöllä klo 3 ja kuljettavan eduskunnan myöhemmin ilmoitettavaan paikkaan.[13]
Sortuminen purettaessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vallilan työväentaloa purettaessa siitä sortui seinä kadulla kulkeneen naisen ja pysäköitynä olleen henkilöauton päälle. Nainen loukkaantui pahoin hänen jalkojensa jäätyä tiili- ja laastikasan alle. Henkilöautokin romuttui, mutta kukaan rakennuksen purkajista ei loukkaantunut. Onnea 13. syyskuuta 1971 noin kello 10.45 tapahtuneessa onnettomuudessa oli sikäli, ettei kadulla sattunut olemaan enempää kulkijoita. Korkean rakennuksen osittainen sortuminen tukki osan Sturenkatua ja Keuruuntietä enimmillään kolmen metrin korkuisella tiilikasalla.[14]
Heti tapahtuman jälkeen onnettomuuspaikalla kiersi huhu raunioihin jääneestä pikkupojasta. Se sai pelastajat kiirehtimään jätevuoren raivausta. Etsintä- ja pelastustöihin kutsuttiin lähes kaikki Helsingin eri palokuntien miehet. Paikalle saapui 87 palomiestä, 12 paloautoa, palopäivystäjien autot, ambulansseja, etsintään koulutettu poliisikoira, Helsingin väestösuojeluyhdistyksen etsintäkoira ja monisatapäinen yleisö seuraamaan työn edistymistä. Etsintää ja raivausta jatkettiin iltaan asti, mutta ketään ei löydetty, joten huhu todettiin perättömäksi.[14]
Sortumisen syytä pohdittiin, mutta täyttä varmuutta asiasta ei saatu. Helsingin ammattientarkastusviraston diplomi-insinööri Keijo Kaittola arveli syyksi purkutyössä kiirehtimistä. Purkumiehet arvelivat syyksi vanhoja virolaisia tiiliä ja huonoa laastia. Komisario Antti Tammisen mielestä syynä saattoi olla kaivurin liikkeistä johtunut tärinä. Purkutöiden urakoitsija ei osannut sanoa varmaa syytä, vaan totesi, ettei noista vanhoista taloista aina tiedä, kun on vielä rakennettukin pula-aikana. Käytetystä laastista kuitenkin lähetettiin näytteitä tutkittaviksi ja onnettomuuden syytä alkoi selvittää Vallilan piirin poliisi.[14]
Tuuli kaatoi työmaata ympäröineen lankkuaidan noin kuukausi sortuman jälkeen, mutta siitä ei aiota nostaa syytettä, kertoi sortumaa tutkinut komisario Urho Talvitie.[15] Helsingin raastuvanoikeudessa 1972 urakoitsijan asianajaja oli sitä mieltä, ettei tapauksessa ollut kyse rikoksesta, vaan inhimillisestä vahingosta, kun raskaan kaivinkoneen kauha osui purettavaan seinään.[16] Helsingin hovioikeus vahvisti 1975 urakoitsijalle alioikeudessa tuomitun sadan päiväsakon eli 700 markan rangaistuksen ja korotti korvausten määrän yli 30 500 markkaan. Hovioikeuden mielestä urakoitsija oli käyttänyt virheellistä työtapaa purkaessaan tukevia rakenteita liian varhaisessa vaiheessa.[17]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hackzell, Kaija & Toppari, Kirsti: Oihonnankadulta Kumpulantielle – Helsingin vanhoja kortteleita 4, s. 69. Sanoma Osakeyhtiö, Helsinki, 1991. ISBN 951-87526-2-1.
- ↑ Hakala-Zilliacus, Marja-Liisa: ”Eduskunta seurantaloilla”, teoksessa Yhdessä rakennetut – Suomalaiset seurantalot, Suomen Kotiseutuliitto, Vammala, 2008. ISBN 978-952-99818-3-0.
- ↑ Sörnäisten työväentalon harjahirsi on nostettu, Suomen Sosialidemokraatti 29.07.1928 nro 204, s. 10, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
- ↑ Vallilan työväentalon vihkiäiset. Suomen Sosialidemokraatti, 15.12.1928, s. 8. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta. ISSN 0355-9440. Artikkeli Kansalliskirjaston digitaalisissa aineistoissa. Viitattu 3.10.2021.
- ↑ Palo, Tauno & Räty-Hämäläinen, Aino (toim.): Käsi sydämellä, s. 51. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, 1969.
- ↑ Murroksen ajan kuvaaja 15.9.2008. Valomerkki. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 21.8.2015.
- ↑ Manninen, Antti: Puretut talot – 100 tarinaa Helsingistä, s. 176. Helsingin Sanomat 2004.
- ↑ Paasitorni Paasitorni.fi. Viitattu 21.8.2015.
- ↑ Maija Aalto: Onko 330 euroa kohtuullinen vuokra viidestä neliöstä? (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 7.9.2013. Viitattu 21.8.2015.
- ↑ Demokratian polku 12 - Talvisodassa evakuoitu eduskunta Nuorten eduskunta. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 21.8.2015.
- ↑ Kylmien miesten talvi – 30.11.1939 alkoi sota jonka ei uskottu syttyvän 30.11.2014. Suomen Kuvalehti. Viitattu 21.8.2015.
- ↑ Turtola, Martti: Totuus eduskunnan siirtymisestä Kauhajoelle 10.12.2014. Seura. Viitattu 21.8.2015.
- ↑ "Eduskunta lähtee tänä yönä asemalta klo 3 tarkemmin ilmoitettavaan paikkaan" 30.11.2014. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 21.8.2015.
- ↑ a b c Työväentalo romahti: Tonneittain kiviä Vallilan kaduille. Helsingin Sanomat, 14.9.1971, s. 7 ja 11. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
- ↑ Vallilan sortumasta korvausvaatimuksia. Helsingin Sanomat, 4.11.1971, s. 21. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
- ↑ Oikeus lykkäsi Vallilan sortuman syiden selvitystä. Helsingin Sanomat, 14.7.1972, s. 7. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
- ↑ Työväentalon purkajan sakko vahvistettiin. Helsingin Sanomat, 2.7.1975, s. 8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hurri, Olavi & Marttala-Hurri, Vuokko: Työn ja aatteen talot: työväentalojen historiaa Uudellamaalla, Uudenmaan Sosialidemokraattinen piiri, Helsinki, 1997. ISBN 952-90846-8-4.