Vuosiloma

Vuosilomalla tarkoitetaan Suomessa lomaa, joka kertyy työsuhteessa olevalle työntekijälle Vuosilomalain (272/1973) tai Merimiesten vuosilomalain (433/1984) mukaan kertyvänä palkallisena lomana. Suomalaisilla on vuosilomaa keskimäärin 25 päivää ja yleisiä vapaapäiviä kymmenen, eli vuodessa 35 päivää. Ruotsalaisilla lomaa ja yleisiä vapaapäiviä on keskimäärin 39, tanskalaisilla 38, norjalaisilla 37, saksalaisilla 38 ja englantilaisilla vain 29.

Historia

Vuosilomasta säädettiin ensimmäistä kertaa vuoden 1922 työsopimuslaissa, jolloin sen vähimmäispituudeksi määriteltiin 7 päivää. Vuoden 1939 vuosilomalaissa lomaoikeus piteni 9–12 päivään ja vuonna 1960 18–24 päivään. Vuoden 1973 vuosilomalaki nosti lomaoikeuden nykyiselle tasolle.

Kertyminen

Vuosilomaa kertyy 2,5 päivää jokaista työssäolokuukautta kohti tai 2 päivää mikäli työsuhde on lomanmääräytymisvuoden tai työsuhteen päättyessä jatkunut alle vuoden. Lomanmääräytymiskuukaudeksi lasketaan kuukausi, jolloin työntekijä on ollut vähintään 14 päivää työssä (tai esimerkiksi vuosilomalla, sairauslomalla tai vanhempainvapaalla). Jos työntekijällä on työssäolopäiviä alle 14 päivää kuukaudessa tai vain osa kalenterikuukauksista sisältää 14 työssäolopäivää, täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi katsotaan sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana työntekijälle on kertynyt vähintään 35 työtuntia.

Osa-aikatyössä ja lyhytaikaisissa työsuhteissa vuosiloma maksetaan usein rahakorvauksena ja sen kertymistä lasketaan pääsääntöisesti prosentteina palkasta, jolloin alle yhden vuoden työsuhteissa lomakorvausta kertyy 9 % palkasta, ja vähintään yhden vuoden työsuhteissa 11,5 % palkasta. Osa-aikatyössä lomakorvausta kertyy jo vähintään kuuden tunnin työsuhteessa.

Lomanmääräytymisvuosi on 1. huhtikuuta – 31. maaliskuuta, jolta ajalta lasketaan työntekijälle kertynyt lomaoikeus. Loma tulee pitää sinä kalenterivuonna, jona lomanmääräytymisvuosi päättyy, tai seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä.

Loman pitäminen

Vuosilomasta on annettava 24 arkipäivää lomakautena, joka on 2. toukokuuta – 30. syyskuuta. Mahdollisesti jäljelle jäävä osa voidaan pitää talvilomana. Kesä- ja talviloma on oikeus pitää yhtenäisinä jaksoina. Lauantait lasketaan lomapäiviksi, sunnuntaita ei, ei myöskään kirkollisia juhlapäiviä, itsenäisyyspäivää, vapunpäivää, jouluaattoa, juhannusaattoa eikä pääsiäislauantaita. Viikko on siis yleensä 6 lomapäivää.

Työntekijä voi säästää 18 päivää ylittävän osan lomastaan myöhempään ajankohtaan ns. säästövapaana, jollei tähän ole työnantajalla painavaa estettä.

Kertynyt vuosilomaoikeus voidaan työsuhteen päättyessä maksaa rahana.

Työnantajan suostumuksella työntekijä voi pitää lomansa kyseisen kalenterivuoden tai seuraavan vuoden 4 ensimmäisen kuukauden aikana, määräaikainen työntekijä jo aiemmin sitä mukaa kun lomapäiviä kertyy.

Esimerkki

"Vuoden 2013 lomapäivät" kertyvät 1.4.2012 - 31.3.2013. Vakituisten työntekijöiden tulee pitää ne 1.1.2013 - 30.4.2014, joskin saattaa olla mahdollista myöhentää niitä tästäkin erillisellä sopimuksella.

Laista poikkeavat sopimukset

Valtakunnallisella työehtosopimuksella tai virkaehtosopimuksella on mahdollista poiketa "sopia toisin lomakaudesta, vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta, talviloman sijoittamisesta muuhun keskenään sopimaansa työajan lyhennykseen" ja säästövapaasta.

Esimerkiksi osalla vanhoista työntekijöistä on 36 lomapäivää (6 viikkoa) normaalien 30 (5 viikkoa) sijaan.

Lomarahavapaa

Työ- ja virkaehtosopimuksissa on yleensä sovittu 50 %:n lomarahasta, joka maksetaan lomapäivien normaalin palkan lisäksi, mutta laki ei tunne lomarahaa.

Useilla työpaikoilla on mahdollista vaihtaa lomarahat vapaiksi, millä voi usein saada 13 ylimääräistä lomarahavapaapäivää normaalin loman lisäksi.

Aiheesta muualla

• (suomeksi) Vuosilomalaki Finlex-säädöskokoelmassa
• (suomeksi) Merimiesten vuosilomalaki Finlex-säädöskokoelmassa