Vasemmistonuoret
| Vasemmistonuoret ry | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1944 |
| Puheenjohtaja | Li Andersson |
| pääsihteeri | Santeri Mikkola |
| Sivusto | www.vasemmistonuoret.fi |
| Jäsenlehti | Libero |
Vasemmistonuoret (entinen SKDL:n nuorisojärjestö Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto, lyhenne SDNL) on itsenäinen vuonna 1944 perustettu poliittinen nuoriso- ja kansalaisjärjestö. Se tekee nykyään Vasemmistoliiton nuorisotyötä. Vasemmistonuoret ei kuitenkaan ole Vasemmistoliiton jäsenjärjestö, eivätkä Vasemmistonuorten jäsenet liity automaattisesti puolueen jäseneksi.
Vasemmistonuoret on yksi neljästä suuresta poliittisesta nuorisojärjestöstä vajaalla viidellätuhannella jäsenellään.lähde? Jäseneksi voivat liittyä 15–30-vuotiaat nuoret, alle 15-vuotias tarvitsee huoltajan hyväksynnän jäsenyydelleen.[1] Jäsenyys on maksuton. Järjestö määrittelee itsensä punavihreäksi, feministiseksi ja sosialistiseksi nuorisoliikkeeksi.
Omien sanojensa mukaan järjestö vaikuttaa ”kaduilla ja kabineteissa” viitaten siihen, että sen käytössä ovat sekä parlamentaariset että ulkoparlamentaariset vaikutuskeinot. Mielenosoittamisen ja muiden kansalaisyhteiskunnan vaikutuskanavien lisäksi Vasemmistonuoret vaikuttaa myös yhteiskunnan poliittisissa päätäntäelimissä, kunnanvaltuustoissa ja lautakunnissa. Vasemmistonuorten tunnuslause on ”Vastarinta on luvallista. Jopa suotavaa”.
Vasemmistonuorten mielestä hyvässä yhteiskunnassa kenenkään ei tarvitse pelätä, ja kaikilla on mahdollisuus opiskeluun, työhön ja puhtaaseen ympäristöön varallisuudesta riippumatta. Vasemmistonuoret kannattaa pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin vahvistamista. [2]
Vasemmistonuorten jäsenetulehti on Libero-lehti, joka on ilmestynyt nykymuodossaan vuodesta 1987.
Sisällysluettelo |
Historia SDNL:stä Vasemmistonuoriksi [muokkaa]
Suomen demokraattisen nuorisoliiton eli SDNL:n perustamiskokous pidettiin vuodenvaihteessa 1944 – 1945 Helsingin työväentalolla. Tätä ennen oli jo perustettu yli viisikymmentä paikallisosastoa, Tampereelle ensimmäisenä. SKP:n taholta haluttiin peittää avoin punaisuus ja kommunismi yleisdemokraattisen julkikuoren taakse ja perustaa järjestö kokoamaan laajoja nuorison joukkoja toimintaan sotaa ja fasismia vastaan. SDNL:n jäsenmäärä kasvoi nopeasti tuhansiin. Nuorisoliiton ensimmäisessä ohjelmassa vaadittiin nuorisolle kolmea oikeutta: oikeutta työhön ja taloudellisesti turvattuun elämään, oikeutta sivistykseen ja oikeutta yhteiskunnalliseen toimintaan. Toukokuussa 1945 alettiin julkaista kerran viikossa ilmestyvää nuorisosanomalehti Terää, Liberon edeltäjää. Kansainvälisiä suhteita hoidettiin Demokraattisen nuorison maailmanliiton eli DNML:n kautta, jota SDNL oli myös perustamassa. DNML:n nuorisofestivaaleista tuli Nuorisoliiton kansainvälisen toiminnan kiintopisteitä. [3] Kansainvälinen nuorisofestivaali järjestettiin myös Helsingissä vuonna 1962.
Vuonna 1956 Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen silloisen pääsihteerin Nikita Hruštšovin pidettyä puheen, jossa hän arvosteli Stalinin "henkilökulttia ja sen seurauksia", nuorisoliittolaisetkin joutuivat pohtimaan suhdettaan sosialismiin ja kantaansa Neuvostoliiton toimiin, mikä vaikutti seuraavien vuosikymmenien linjariitoihin järjestön sisällä[3]. 1960-luvulla monet SDNL:n jäsenet radikalisoituivat muun nuorison mukana osallistuen kansalaisjärjestöihin, niin sanottuihin yhden asian liikkeisiin, ja Terä-lehdessä uskallettiin pilkata niin SKDL:ää, SKP:tä kuin Neuvostoliittoa ja DDR:ää. Prahan kevät eli se, että Neuvostoliitto miehitti Tšekkoslovakian, merkitsi yhden aikakauden päättymistä ja järjestön jakautumista.[4]
SDNL tuomitsi SKP:n tavoin Tšekkoslovakian miehityksen ja oli järjestämässä miehityksen vastaisia mielenosoituksia iskulausein "Sosialismi kyllä, panssarit ei!" Mutta samalla tavoin kuin SKP:ssä, myös SDNL:ssä vähemmistö oli valmis tukemaan Neuvostoliittoa ja puolueen varapuheenjohtajan Taisto Sinisalon linjaa (mistä tulee ilmaisu taistolaisuus). Nuorisoliiton jäsenmäärä oli 60-luvun mittaan vähentynyt, mutta kääntyi vuosikymmenen lopulla taas nousuun. Tiukkeneva järjestökamppailu aktivoi jäsenhankintaan niin etupäässä työläisnuorisoon nojautuneen enemmistön kuin opiskelu- ja koulumaailmasta kannatusta kasvattaneen vähemmistön leireissä. Osapuolten ulkoisiksi tunnuksiksi muodostuivat järjestöpaidat. SDNL:n hallitus päätti tilata järjestön uusiksi paidoiksi punapaidat, kun vähemmistö kannatti nuorisoliiton perinteisen mallin mukaista sinistä paitaa. [4] Myös poliittinen laululiike vaikutti SDNL:n jäsenmäärän kasvuun 1970-luvun alussa. Esimerkiksi liikkeen lauluyhteistä kuuluisin, Agit Prop, oli alun perin yksi SDNL:n paikallisosasto.
1980-luvulle tultaessa SDNL:n jäsenmäärä romahti. Syynä tähän oli väsyminen vähemmistön ja enemmistön vastakkainasetteluun; kyvyttömyys itsekritiikkiin ja järjestön uudistamiseen. Niin koululaisten ja opiskelijoiden kuin yhteiskunnan rakennemuutosta kokevan työläisnuorison kiinnostus politiikkaan väheni. Myös SDNL suuntautui enemmän kulttuuritoimintaan kuin puoluepolitiikkaan osallistuen niin punk-liikkeeseen, Euro-ohjuksia vastustaneeseen rauhanliikkeeseen kuin ydinvoiman vastaiseen liikkeeseen (jo ennen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuutta). SDNL erosi Demokraattisen nuorison maailmanliitosta vuonna 1990. [4]
1990-luvulle tultaessa Nuorisoliiton jäsenkunnan muodosti varsin sekalainen porukka. Oli jälkipunkkareita kellaribändeineen, uustaistolaisia, yhden asian liikkeissä toimivia nuoria, anarkisteja, opiskelijoita. Työssä käyvät ja puoluepolitiikasta kiinnostuneet nuoret olivat vähemmistössä. Taloja nuorille valtaavan Oranssin toimintaa tuettiin. Suomen Antifa perustettiin SDNL:n toimistolla Vuorikadulla. Rasismin vastainen toiminta olikin 90-luvun alussa SDNL:n pääteemoja. SDNL:n vuonna 1995 järjestämän poliittisten laulujen kilpailun voitti muuan työtön säveltäjä nimeltä Kerkko Koskinen kappaleella ”Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat”. Kappale ja muutama muu biisi levytettiin SDNL:n kustannuksella. Tulkitsevaksi yhtyeeksi perustettiin helsinkiläisistä taidelukiolaisista kokoonpano nimeltä Ultra Bra.[5]
Vuoden 1995 Vanajanlinnan liittokokouksessa tehtiin tiukan kädenväännön jälkeen poliittiseen ohjelmaan linjaus, jossa SDNL:n perustehtäväksi määriteltiin Vasemmistoliiton nuorisotoiminnasta huolehtiminen. Samalla porukasta jättäytyivät pois ne, joiden mielestä pöyristyttävää hallituspolitiikkaa tekevän Vasemmistoliiton kylkeen liimautuminen oli suuri virhe. He perustivat Kommunistinuoret, josta myöhemmin tuli Sosialistiliitto.[5]
SDNL:n nimi vaihdettiin Vasemmistonuoriksi vuonna 1998.[5]
Organisaatio [muokkaa]
Vasemmistonuorten puheenjohtajana toimii turkulainen kansainvälisen oikeuden ja venäjänkielen opiskelija Li Andersson, ensimmäisenä varapuheenjohtajana hyvinkääläinen konduktööri Juuso Aromaa, toisena varapuheenjohtajana oululainen aate- ja oppihistorian opiskelija Hanna Sarkkinen ja pääsihteerinä työskentelee kemiläinen valtio-opin opiskelija Santeri Mikkola.
Vasemmistonuoret kuuluu European Network of Democratic Young Left -yhteistyöjärjestöön. ENDYL:n hallituksessa Vasemmistonuoria edustaa Kaisu Suopanki. Vuosina 2007-2009 ENDYL:n sihteeristö sijaitsi Suomessa ja oli Vasemmistonuorten vastuulla[6].
SDNL:n arkistoja säilytetään Kansan Arkistossa.
Lisäksi Vasemmistonuorilla on järjestön ja politiikan eri osa-alueisiin keskittyviä jaostoja ja työryhmiä. Jaostoista toimivat tällä hetkellä koulutusjaosto, kansainvälisten asioiden jaosto, työelämäjaosto ja tasa-arvojaosto. Työryhmiä ovat kulttuurityöryhmä, Palestiina-työryhmä, perustulotyöryhmä, ulko- ja turvallisuuspoliittinen työryhmä sekä ympäristö- ja ilmastotyöryhmä.
Vanun valtakunnallisiin tapahtumiin kuuluvat esimerkiksi vuosittaiset Tammitapaaminen, nuorisoliittolaisleiri, Opi perusasiat ja Opi lisää -kurssit sekä joka toinen vuosi järjestettävä Kevätseminaari.
Piirijärjestöt [muokkaa]
Vasemmistonuorten jäseniä ovat kaikki, jotka kuuluvat johonkin piirijärjestöistä. Lähes kaikki Vasemmistonuorten varsinainen toiminta tapahtuu piireissä.
- Etelä-Suomen Vasemmistonuoret ry, Helsinki
- Hämeen Vasemmistonuoret ry, Tampere
- Itä-Suomen Vasemmistonuoret ry, Joensuu
- Keski-Suomen Vasemmistonuoret ry, Jyväskylä
- Lapin Vasemmistonuoret ry, Rovaniemi
- Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret ry, Oulu
- Satakunnan Vasemmistonuoret ry, Pori
- Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret ry, Turku.
Etelä-Suomen Vasemmistonuoret [muokkaa]
Etelä-Suomen Vasemmistonuoret on vasemmistonuorten suurin piirijärjestö. Piiritoimisto sijaitsee Helsingin Puu-Vallilassa. Puheenjohtajana toimii Valter Söderman.
Piirijärjestöön kuuluu kolme aktiivista paikallisosastoa: Espoon Vasemmistonuoret, Vantaan Vasemmistonuoret ja Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret.
Etelä-Suomen Vasemmistonuorissa toimii jalkapallojoukkue FC Merihaan betoni ja jääkiekkojoukkue HC Punakone. Järjestö pyöritti myös lähes kymmenen vuoden ajan Ääri-kuoroa. ESVN:n perinteisiin kuuluu mm. vuotuinen poliittisten nuorisojärjestöjen yhteinen jalkapalloturnaus sekä jäsenten vappusauna.
Etelä-Suomen Vasemmistonuorten verkkosivut ovat osoitteessa http://www.vasemmistonuoret.fi/?/jarjesto/etela-suomi/
Hämeen Vasemmistonuoret [muokkaa]
Hämeen Vasemmistonuoret on vasemmistonuorten laajin piirijärjestö kattaen alueen Hämeestä, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan kautta Keski-Pohjanmaalle. Piiritoimisto sijaitsee Tampereella ja piirin puheenjohtajana toimii Tatu Ahponen.
Piirijärjestöön kuuluu viisi aktiivista paikallisosastoa: Tampereen Vasemmistonuoret, Hämeenlinnan seudun Vasemmistonuoret, Riihimäen seudun Vasemmistonuoret, Lahden seudun Vasemmistonuoret ja Vaasan Vasemmistonuoret.
Itä-Suomen Vasemmistonuoret [muokkaa]
Piiritoimisto sijaitsee Joensuussa ja piirin puheenjohtajana toimii Sini Savolainen.
Piirijärjestöön kuuluu kymmenen paikallisosastoa: Etelä-Karjalan Vasemmistonuoret, Joensuun Seudun Vasemmistonuoret, Kuopion Vasemmistonuoret, Suur-Savon Vasemmistonuoret (Mikkeli), Outokummun Vasemmistonuoret, Pieksämäen seudun Vasemmistonuoret, Lieksan ja Nurmeksen Vasemmistonuoret, Etelä-Karjalan Vasemmistonuoret (Lappeenranta), Pohjois-Kymen Vasemmistonuoret (Kouvola) ja Etelä-Kymen Vasemmistonuoret ry (Kotka).
Keski-Suomen Vasemmistonuoret [muokkaa]
Piiritoimisto sijaitsee Jyväskylässä ja piirin puheenjohtajana toimii Taija Roiha.[7].
Piirijärjestöön kuuluu kolme paikallisosastoa: Suolahden Demokraattiset Nuoret, Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton Jyväskylän Kaupunkijärjestö ja Äänekosken Vasemmistonuoret.
Lapin Vasemmistonuoret [muokkaa]
Pohjoisimman, ja pinta-alaltaan suurimman, Lapin piirin piiritoimisto sijaitsee Rovaniemellä. Piirin puheenjohtajana toimii Jussi Öman. Lapin Vasemmistonuorilla eli lyhennettynä LaVanulla on paikallisosastoja ja toimintaa esimerkiksi Kemissä, Torniossa, Rovaniemellä ja Kittilässä. Lavanu on saanut julkisuutta poropaidoillaan, joita on nähty muun muassa lappilaisten hiphop-artistien päällä.
Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret [muokkaa]
Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten eli lyhyemmin Popovanun piiritoimisto sijaitsee Oulussa järjestötalolla ja piirin puheenjohtajana toimii Tero Kaikko. Piirijärjestöön kuuluu kolme perusosastoa: Oulun Vasemmistonuoret, Raahen seutukunnan Vasemmistonuoret sekä Kajaanin Vasemmistonuoret.
Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret järjestää monenlaista toimintaa, esimerkiksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen muotoja esittelevä Vaikuttamisen ABC -kurssin. Popovanun paidoissa on piirijärjestön slogan "Tervaporvari nukkuu huonosti", jolla viitataan KOM-teatterin 1970-luvulla julkaistuun Porvari nukkuu huonosti -albumiin ja Oulun historiaan tervakaupan keskuksena.
Satakunnan Vasemmistonuoret [muokkaa]
Satakunnan Vasemmistonuoret on yksi Vasemmistonuorten kahdeksasta piirijärjestöstä. Piiritoimisto sijaitsee Porissa ja piirin puheenjohtajana toimii Henri-Pekka Solala. Satakunnan Vasemmistonuorilla on kaksi aktiivista paikallisosastoa: Porin Vasemmistonuoret ja Rauman Vasemmistonuoret, mutta aktiivisia toimintaryhmiä on myös muualla Satakunnassa.
Piirijärjestön jäsenpaidassa on slogan "Pilvilinnojen rakentelua jo vuodesta 1947".
Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret [muokkaa]
Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret on yksi Vasemmistonuorten kahdeksasta piirijärjestöstä. Piiritoimisto sijaitsee Turussa ja piirin puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2012 lähtien Sade Kondelin.
Piirijärjestöön kuuluu neljä aktiivista paikallisosastoa: Turun Vasemmistonuoret, Raision Vasemmistonuoret, Tenuva (Telakan nuoret vasemmistolaiset) sekä Ung vänster i Pargas (Paraisten vasemmistonuoret), joka on Vasemmistonuorten ruotsinkielinen paikallisosasto.
Vasemmistonuorten ja SDNL:n puheenjohtajat [muokkaa]
|
|
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Viitanen, Reijo: Punainen aate, sininen vaate: Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto 50 vuotta. SDNL, 1994.
Aiheesta muualla [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Vasemmistonuoret ry: Järjestö Viitattu 4.5.2012. (suomeksi)
- ↑ Vasemmistonuoret ry: Poliittinen ohjelma 20.5.2007. Viitattu 28.9.2010. (suomeksi)
- ↑ a b Iso-Markku, Perttu: Kansanvallan puolesta vuodesta 1944 (artikkeli 1) 31.12.2004. Viitattu 28.9.2010. (suomeksi)
- ↑ a b c Iso-Markku, Perttu: Kansanvallan puolesta vuodesta 1944 (artikkeli 2) 31.12.2004. Viitattu 28.9.2010. (suomeksi)
- ↑ a b c Iso-Markku, Perttu: Kansanvallan puolesta vuodesta 1944 (artikkeli 3) 31.12.2004. Viitattu 28.9.2010. (suomeksi)
- ↑ Vasemmistonuoret ry: Minna Minkkinen ENDYL:n hallitukseen 11.4.2007. Viitattu 28.9.2010. (suomeksi)
- ↑ Keski-Suomen vasemmistonuoret: Yhteystiedot 12.11.2009. Viitattu 28.9.2010. (suomeksi)
