Sirola-opisto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sirola-opisto oli vuosina 1946–1994 toiminut Yrjö Sirolan Säätiön ylläpitämä yhteiskunnallinen kansanopisto. Säätiön taustalla olivat Suomen kommunistinen puolue (SKP) sekä Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) ja sen jäsenjärjestöt. Säätiö ja sen ylläpitämä opisto sai nimensä opinto- ja koulutustoimintaan keskittyneeltä kommunistipoliitikko Yrjö Sirolalta (1876–1936). Se toimi suurimman osan ajastaan Vanajanlinnassa Äikäälän kartanon paikalla Hämeenlinnassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirola-opisto aloitti toimintansa Helsingin Lauttasaaressa vapaaehtoisten Myllykalliolle rakentamissa parakeissa, mutta jo toisena vuonna oli edessä muutto aivan toisenlaiseen ympäristöön, Vanajan kuntaan (nyk. Hämeenlinnaa) Vanajanlinnan kartanoon. Kyseinen kartano oli siirtynyt sotien jälkeen Neuvostoliiton haltuun saksalaisomaisuutena. Vuonna 1956 Sirola-opistoa hallinnoinut Yrjö Sirolan Säätiö (YSS) osti Vanajanlinnan Neuvostoliitolta.

Opistoa ylläpitäneen säätiön perustivat 1945 jatkosodan jälkeen vankiloista vapautuneet vasemmistolaiset, jotka SKP:n aloitteesta päättivät sijoittaa valtiolta saamansa korvaukset sivistystoimintaan. YSS:n varoilla tuettiin monin tavoin kansandemokraattisten järjestöjen valistustyötä, kuten kustannustoimintaa. YSS päätti perustaa Sirola-opisto -nimisen sisäoppilaitoksen 12. helmikuuta 1946. Opiston siirryttyä Hämeenlinnaan perustettiin Myllykalliolle opiskelija-asuntola (koulukoti). Sieltä sai tilansa myös Sirolan kurssikeskus, jossa pidettiin lyhyitä kursseja kansandemokraattisen liikkeen järjestötyöntekijöille, ja Sirolan kirjeopisto, joka perustettiin 1. syyskuuta 1948. Kun Myllykallion parakit 1951 purettiin, lopetettiin koulukoti ja kurssikeskus.

1990-luvun alussa YSS katsoi, ettei Sirola-opiston kaltaiselle oppilaitokselle enää ollut mielekästä tehtävää ja säätiö lopetti opiston toiminnan vuoden 1994 lopussa. Järjestöjen huonolla taloustilanteella oli myös vaikutuksensa. Säätiön taloudelliset voimavarat eivät riittäneet myöskään kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Vanajalinnan kiinteistön ylläpitämiseen joten se myytiin Hämeenlinnan kaupungille.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirola-opiston suljettu luonne ja niukka tiedotuspolitiikka loivat sen ylle salaperäistä verhoa vallankumouksen valmistelupaikkana, mutta opiskelu Sirolassa oli varsin tavanomaista. Varsinkin opiston alkuvuosina se oli monille kommunistiliikkeen aktiiveille ainoita tapoja hankkia edes jonkinlaista jatkokoulutusta. Sirolan perusoppijakso oli talven kestävä yhdeksän kuukauden "pitkä" kurssi. Vuonna 1951 aloitettiin suosittu jatkokurssi (II vuosikurssi), jonka lisäksi oli muita lyhyempiä kursseja, kuten kesällä pidetyt nuorisolle tarkoitetut kurssit, joissa yhdistettiin työnteko ja opiskelu. Toiminnan laajentamisen mahdollisti kansanopistojen valtionavun nostaminen 1950, ja uudelleen 1970. Yhteiskuntateorian lisäksi Sirolan kurssivalikoimiin kuului kieliä (venäjä, ruotsi, myöhemmin englanti, saksa), luonnontieteitä (geologia ja biologia), historiaa ja matematiikkaa. Opistolla oli laaja ja omalla sarallaan hyvin varusteltu kirjasto. Opiston opetusohjelmassa oli opintolinja, jossa pelkän kansakoulun käyneillä oli mahdollisuus suorittaa tenttimällä keskikoulun oppimäärä myöhempiä yliopisto-opintoja ajatellen (lähinnä Tampereen Yliopiston opetusjaostot). Muuten Sirolan papereista ei yleensä ollut käytännön hyötyä kansandemokraattisen liikkeen ulkopuolella, mutta usein ne nimenomaan takasivat työpaikan jonkin kansandemokraattisen järjestön leivissä. Opistossa opiskeli kuitenkin myös yksittäisiä porvarillisen maailmankatsomuksen omaavia jotka kyllä hyödynsivät saamiaan oppeja mutta eivät tietenkään mainostaneet tuota opinahjoaan.

Opiskelun ideologisena pohjana oli marxilainen tieteellinen sosialismi ja opetuksen ideologinen kehitys seurasi luonnollisesti kommunistisen liikkeen kehitystä. Alkuvaiheessa suurin osa opiston opettajista oli saanut koulutuksensa Neuvostoliitossa. Opiston ensimmäinen ohjesääntö (19.6.1946) määritteli opiston tarkoitukseksi "tieteellisellä pohjalla syventää ja laajentaa työtätekevän kansanosamme valtiollista ja yhteiskunnallista tietoisuutta, kohottaa sen yleistä sivistystasoa ja kehittää sen omintakeista ajattelua yhteiskunnallisissa kysymyksissä."[1]

Opiskelijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirolaan päässeet opiskelijat seulottiin tarkasti ja keskeinen rooli valinnassa oli opistoa lähellä olleiden järjestöjen suosituksilla. Opiskelijoista oli naisia aluksi neljännes, mutta osuus kasvoi hitaasti, nousten jo lähes puoleen 1970-luvulla. Sirolalaisten keski-ikä oli ensimmäiset parikymmentä vuotta noin 25–30. 1960-luvulla oppilasrakenne muuttui kuitenkin nuoremmaksi keski-iän laskiessa 22–23 vuoteen. Opiskelijoiden toverikunnan kurssijulkaisu oli 1947–1990 ilmestynyt Viesti.

Johtajat/Rehtorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aira Kolula 1946–1951
Toivi Väre ?–1960
Erkki Salomaa 1960–1966
Matti Peltonen 1966–1979
Asko Räsänen 1979–1986
Pekka Pättiniemi 1986–1990
Ilkka Tervonen 1990–1993
Sakari Seppi 1993–1994

Merkittäviä opettajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aira Kolula: Sirola-opisto ja työväenliikkeen sivistyspyrkimykset. Teoksessa Demokraattisen kansan kalenteri 1947 (SKDL 1946), s. 112.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]