Aira Sinervo
Aira Onerva Sinervo, kirjailijanimeltään myös Aira Brink, (7. syyskuuta 1914 Helsinki – 28. toukokuuta 1968)[1] oli suomalainen kirjailija, runoilija, sanoittaja ja suomentaja. Sinervo johti Sirola-opistoa vuosina 1947–1952 virallisella nimellään Aira Kolula[2].
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aira Sinervo syntyi vuonna 1914 Helsingissä työväenluokkaiseen perheeseen. Hänen isänsä Edvard Sinervo oli ammattiyhdistysaktiivi, joka joutui sisällissodan aikana piiloutumaan valkoisilta ja muuttamaan sittemmin perheineen turvaan isänsä kotipitäjään Laihialle. Sinervon vanhempia sisaria olivat poliitikko ja kirjailija Sylvi-Kyllikki Kilpi ja kirjailija Elvi Sinervo. Hänen puolisonsa oli runoilija Veikko Kolula.
Sinervo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1935 ja filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1943.[3] Sisarensa Elvin ohella Aira Sinervo kuului toimintansa vuonna 1936 aloittaneen vasemmistolaisen kulttuuriyhdistys Kiilan perustajajäseniin ollen sen ensimmäinen sihteeri[3]. Hän kirjoitti säännöllisesti yhdistyksen julkaisuihin. Vuonna 1943 Kansan Lehdessä työskennellyt Sinervo sai yhdeksän vuoden vankeustuomion desantti Risto Westerlundin auttamisesta. Hän vapautui jatkosodan jälkeen.[3]
Vuosina 1945–1946 Sinervo oli SNS-lehden toimitussihteeri ja 1946–1947 opintosihteeri Työväen Sivistysliitossa. Sinervo johti Sirola-opistoa vuodet 1947–1952, Paraisten työväenopistoa 1952–1955 ja Iisveden työväenopistoa 1955–1956.[1] Hän johti myös Työväenteatteria sen lakkauttamiseen vuonna 1957 saakka, minkä jälkeen hän ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi ja kääntäjäksi.[3] Vuodesta 1962 kuolemaansa saakka Sinervo työskenteli Kansallismuseossa. Hän oli viimeisinä vuosinaan aktiivinen kirjallisuuskriitikko, suomentaja ja esseisti.[3]
Tuotannosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotien jälkeen Sinervo kirjoitti useita kaunokirjallisia teoksia kirjailijanimellä Aira Brink. Hän kirjoitti sekä nuortenkirjoja että historiallisia romaaneja. Sinervon esikoisteos Memmoin arvat (1952) on tunnelmaltaan taianomainen ja sisältää fantasiakirjallisuuden elementtejä. Teos käsittelee kristinuskon ja pakanuuden yhteentörmäystä 1200-luvun Suomessa Hämeeseen ristiretkelle saapuvan piispa Tuomaan näkökulmasta. Kirja sijoittui toiseksi Tammen pohjoismaisessa nuortenkirjakilpailussa.[4]
Sinervon toinen teos Velhojuuri (1953) sijoittuu 1600-luvulle Pietari Brahen aikaan. Se kertoo espanjalaisesta aatelismiehestä, joka etsii kaukaa Pohjolasta spitaalin parantavaa yrttiä. Noitavainojen aikaiseen Suomeen ja mystiseen Kaukoitään sijoittuvan monivaiheisen pääjuonen taustalla kulkee viittaussuhde Pedro Calderón de la Barcan tunnettuun filosofiseen näytelmään Elämä on unta (1635).
Vuonna 1959 ilmestyivät Sinervon teokset Koirantassujen rapinaa ja nuortenromaani Tapahtui toukokuussa, joka kuvailee näkökulmanvaihdosten kautta 14-vuotiaiden luokkatoverusten kipeitä kokemuksia, koulukiusaamista sekä kuolemaa ja mielenterveyden järkkymistä lähipiirissä.
Sinervon vuonna 1960 ilmestynyt kohua herättänyt romaani Koskessa kolisten kuvailee 1950-luvun vasemmistolaisuutta liikkeen sisältä käsin.
Sinervon sanoituksista tunnetuimpia lienee Henrik Otto Donnerin säveltämä Raja Pepe & Paradise -yhtyeen levyllä Niin vähän on aikaa.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Memmoin arvat. Helsinki: Tammi, 1952 (2. painos 1980). ISBN 951-615-279-1.
- Velhojuuri. Helsinki: Tammi, 1953 (Maarit Sinervon uudistama lyhennetty 2. painos 1973). ISBN 951-0-00297-6 / ISBN 951-0-00298-4.
- Koirantassujen rapinaa. Kansankulttuuri, 1959.
- Tapahtui toukokuussa. Porvoo: WSOY, 1959 (2. painos 1980). ISBN 951-0-10122-2.
- Koskessa kolisten. WSOY, 1960.
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ivo Andrić: Drina-joen silta (1960, Elvi Sinervon kanssa)
- Dobrica Ćosić: Aurinko on kaukana (1965, Esa Adrianin kanssa)
- Florence Ford: Yhdeksäs kynttilä (1961)
- Ivar-Lo Johansson: Nimetön mies - kertomus nuoruudestani (1951)
- Ivar-Lo Johansson: Kulkukauppias (1953)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Sinervo, Aira Kirjasampo.fi. Viitattu 7.1.2015.
- ↑ Tuomas Manninen: Suomalaisen kommunismin rauniot löytyvät metsästä Helsingissä, läheltä kuuluisan salamurhan näyttämöä. Ilta-Sanomat 17.7.2017
- ↑ a b c d e Sinervo, Aira Onerva (pdf) Kansanarkisto. Viitattu 7.1.2015. [vanhentunut linkki]
- ↑ Loivamaa, Ismo: Kotimaisia nuortenklassikoita 3, s. 14. Helsinki: Avain, 2011. ISBN 978-951-692-818-3.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
