Leonid Kutšma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leonid Kutšma
Leonid Kutšma.
Ukrainan 2. presidentti
19.7.199423.1.2005
Pääministeri Vitali Masol
Jevhen Martšuk
Pavlo Lazarenko
Valeri Pustovoitenko
Viktor Juštšenko
Anatoli Kinah'
Viktor Janukovytš
Edeltäjä Leonid Kravtšuk
Seuraaja Viktor Juštšenko
Ukrainan pääministeri
13.10 199222.9. 1993
Presidentti Leonid Kravtšuk
Edeltäjä Vitold Fokin
Seuraaja Vitali Masol
Tiedot
Syntynyt 9. elokuuta 1938 (ikä 76)
Neuvostoliiton lippu Tšaikyne, Tšernihivin alue, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto
Koulutus insinööri
Tutkinnot Dnipropetrovskin yliopisto (1960)

Leonid Danylovytš Kutšma (ukr. Леонід Данилович Кучма, s. 9. elokuuta 1938 Tšaikyne, Tšernihivin alue) on ukrainalainen poliitikko. Hän toimi maansa pääministerinä 1992-1993 ja presidenttinä 1994-2005.[1] Kutšma on ollut mukana politiikan huipulla myös presidenttikautensa jälkeen.

Kutšma opiskeli Dnipropetrovskin yliopistossa avaruustekniikkaa[1] ja työskenteli Južmašissa, joka valmisti maatalouskoneita, ajoneuvoja, sekä oli Neuvostoliiton suurin ohjustehdas. Hän nousi sen johtoon ja oli Ukrainan neuvostotasavallan kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenenä 19811991, mistä hänet valittiin Ukrainan korkeimpaan neuvostoon (hallitukseen). Hän toimi jälleen itsenäistyneen Ukrainan pääministerinä 19921993, josta asemasta erosi asettuakseen ehdolle presidentinvaaliin.

Pääministerinä Kutšma onnistui lähenemään länttä ja saavuttamaan riippumattomuutta, mutta taloudellisesti maan tilanne säilyi vaikeana, Neuvostoliiton loppuaikoja heikompana.

Kutšma valittiin presidentiksi vuoden 1994 vaalissa istuvaa presidenttiä Leonid Kravtšukia vastaan ja uudelleen 1999.[2]

Kutšmalla epäiltiin olevan osuutta syyskuussa 2000 tapahtuneeseen hallitusta korruptiosta ja rahanpesusta syyttäneen toimittaja Georgi Gongadzen murhaan, mikä johti sisäpoliittisen luottamuksen menettämiseen. Vuonna 2009 kiinni saatu ja murhan tunnustanut entinen sisäministeriön kenraali Oleksi Pukatš on todistanut toimineensa Kutšman käskyn perusteella. Pukatš kertoi Kutšman juonitelleen Volodymyr Lytvynin ja entisen sisäministeri Juri Kravtšenkon kanssa.[3]

Ulkopolitiikassa Kutšman osoitettiin 10. kesäkuuta 2002 tienneen Ukrspetseksportin Koltšuga-tutkajärjestelmiin liittyvistä asekaupoista YK:n vientikiellon alaiseen Irakiin, mihin Britannian kanssa lentokieltovyöhykkeitä valvovat Yhdysvallat, joka reagoi tapahtuneeseen voimakkaasti.[4]

Marras-joulukuussa 2004 käydyissä presidentinvaaleissa Leonid Kutšman tukema ehdokas ja hänen entinen pääministerinsä Viktor Janukovytš hävisi länsimieliselle nationalistille Viktor Juštšenkolle.

Juštšenkon puolestaan hävittyä vuoden 2010 vaalit Janukovytšille, Janukovytš nimitti Kutšman erityislähettilääkseen. Huhtikuussa 2010 Kutšma vieraili Kuubassa.[5]

Syksyllä 2014 Kutšma toimi presidentti Porošenkon edustajana neuvotteluissa Minskissä, jossa sovittiin tulitauosta Itä-Ukrainaan ja itsehallinnosta ja armahduksesta kapinallisille.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Leonid Kuchma Encyclopedia Britannica. Viitattu 24.1.2015.
  2. Kuchma, Leonid Internet Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 24.1.2015.
  3. Ukraine general claims ex-president Kuchma 'ordered reporter's murder' 2011. Sputnik News. Viitattu 24.1.2015.
  4. Kuchma implicated in Iraq weapons deal 2002. Washington Times. Viitattu 24.1.2015.
  5. Raúl Castro y enviado del presidente de Ucrania revisaron temas bilaterales (arkistoitu linkki) 2010. Viitattu 24.1.2015. (espanjaksi)
  6. Protokol OSCE /EYTJ (venäjäksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leonid Kutšma.
Ukrainan lippu Edeltäjä:
Leonid Kravtšuk
Ukrainan presidentti
19942005
Seuraaja:
Viktor Juštšenko
Ukrainan vaakuna Ukrainan pääministerit 1991–
Vitold Fokin 1991–1992 | Leonid Kutšma 1992–1993 | Vitali Masol 1994–1995 | Jevhen Martšuk 1995–1996 | Pavlo Lazarenko 1996–1997 | Valeri Pustovoitenko 1997–1999 | Viktor Juštšenko 1999–2001 | Anatoli Kinah’ 2001–2002 | Viktor Janukovytš 2002–2005 | Julija Tymošenko 2005 | Juri Jeh’anurov 2005–2006 | Viktor Janukovytš 2006–2007 | Julija Tymošenko 2007–2010 | Mykola Azarov 2010–2014 | Arseni Jatsenjuk 2014–