Pavlo Lazarenko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pavlo Ivanovytš Lazarenko (ukr. Павло Іванович Лазаренко, s. 23. tammikuuta 1953) on entinen ukrainalainen poliitikko, Ukrainan pääministeri ja liikemies, joka elokuussa 2006 tuomittiin Yhdysvalloissa yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen rahanpesusta, kiristyksestä ja petoksesta. Vankeusrangaistuksen lisäksi Lazarenko tuomittiin 10 miljoonan dollarin sakkoihin.[1]

Lazarenko valmistui Dnepropetrovskin maatalousinstituutista 1978 ja nousi seuraavan vuonna M. Ka­linin kolhoosin johtoon Novomoskovskin piirissä Dne­propetrovskin alueella. 1980-luvulla Lazarenko ryhtyi liiketoimiin.

Vuonna 1992 hänestä tuli Ukrainan kansanedustaja ja maaliskuussa 1992 presidentti nimitti hänet edustajakseen alueelle. Hän oli energiaministerinä ja ensimmäisenä varapääministerinä Kutšman hallituksessa vuodesta 1995 ja käytti valtaansa varatakseen suurimman osan Ukrainan maakaasuntuonnista Yhtyneille energiajärjestelmille, jota johti Dnepropetrovskissa hänen ystävänsä Julia Tymošenko.[2]

Lazarenkoa edeltänyt pääministeri Martšuk joutui eroamaan toukokuussa 1996 ja hyvissä väleissä Lazarenkon kanssa ollut Ukrainan presidentti Leonid Kutšma nimitti hänet pääministeriksi 28. toukokuuta 1996. Ukrainan parlamentilla ei ollut nimityksen kanssa mitään tekemistä. Virassa ollessaan Lazarenkolla oli paljon valtaa taloudessa ja hän oli paljolti vastuussa mm. Ukrainan suurten maakaasuvarojen yksityistämisestä. Lazarenko erosi virastaan painostuksen alla 2. päivä heinäkuuta 1997.

Lazarenkon ja Kutšman välit heikkenivät pian tämän jälkeen. Lazarenkon koneistoksi tuli Antiguaan rekisteröidyn yhtiön omistama ja laajan levikin saanut Pravda Ukrainy -lehti, joka kirjoitti paljastusjuttuja ylimmistä virkamiehistä ja väitti Kutšman vaimon siirtäneen valtion varoja puolueelleen. Lehti tuki Lazarenkon Hromada-puoluetta. Maan tiedotusministeri pyrki lakkauttamaan lehden.[3]

Lazarenko valittiin parlamenttiin maaliskuussa 1998, jossa hän johti oman Hromada-puolueensa ryhmää.

Lazarenko pidätettiin joulukuussa 1998 kun hän yritti tulla autolla Ranskasta Sveitsiin panamalaisella passilla. Häntä syytettiin Sveitsissä rahanpesusta, mutta vapautettiin 2,5 miljoonan dollarin takuita vastaan. Lazarenko väitti hankkineensa rahat laillisin keinoin.[4]

Lazarenko lensi Yhdysvaltoihin helmikuussa 1999 ja haki poliittista turvapaikkaa, mutta hänet pidätettiin.[4] Hänet siirrettiin kotiarestiin San Fransciscoon.

Kesäkuussa 2000 geneveläinen tuomiostuin totesi hänet syylliseksi 6,6 miljoonan dollarin rahanpesuun sveitsiläisten pankkien kautta.[4] Samassa kuussa Ukrainassa häntä vastaan nostettiin syyte osallisuudesta 1996 tapahtuneeseen poliitikon murhaan ja kahteen korkea arvoisen virkamiehen epäonnistuneeseen murhayritykseen. Lazarenko kiisti syytteet ja väitti itsekin joutuneen murhayrityksen kohteeksi heinäkuussa 1996.[4] Lazarenkoa ei luovutettu Yhdysvalloista Ukrainaan.

Yhdysvalloissa häntä syytettiin mm. yhdysvaltalaisten pankkien kautta tapahtuneesta 114 miljoonan dollarin rahanpesusta, jotka hän hankki ollessaan korkea-arvoisissa viroissa Ukrainassa 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Ukrainan itsenäistyttyä. Elokuussa 2006 Lazarenko tuomittiin Yhdysvalloissa yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen ja 10 miljoonan dollarin sakkoihin.[4]

Korruption vastainen järjestö Transparency International on väittänyt vuonna 2004 julkaisemassaan kymmenen eniten korruptoituneen poliitikon listassa Lazarenkon hankkineen 114–200 miljoonan dollarin omaisuuden epärehellisin keinoin.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan vaakuna Ukrainan pääministerit 1991–
Vitold Fokin 1991–1992 | Leonid Kutšma 1992–1993 | Vitali Masol 1994–1995 | Jevhen Martšuk 1995–1996 | Pavlo Lazarenko 1996–1997 | Valeri Pustovoitenko 1997–1999 | Viktor Juštšenko 1999–2001 | Anatoli Kinah’ 2001–2002 | Viktor Janukovytš 2002–2005 | Julija Tymošenko 2005 | Juri Jeh’anurov 2005–2006 | Viktor Janukovytš 2006–2007 | Julija Tymošenko 2007–2010 | Mykola Azarov 2010–2014