Pristinan lentokentän välikohtaus
| Pristinan lentokentän välikohtaus | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Kosovon sotaa | |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
Pristinan lentokentän välikohtaus oli 12. kesäkuuta 1999 alkanut ja useita viikkoja kestänyt jännittynyt pattitilanne Pristinan lentoaseman vallanneiden venäläisten joukkojen ja Naton KFOR-rauhanturvajoukkojen välillä. Rauhaturvaoperaatio Kosovossa seurasi Kosovon sodan päättymistä. Rauhaturvaoperaatio toteutettiin 10. kesäkuuta Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1244. Venäläiset erottivat seuraavana päivänä osaston rauhanturvajoukoistaan Bosniassa ja marssivat Kosovoon vallaten Pristinan lentoaseman ennen Naton joukkojen saapumista.
Tilanne päättyi lopulta rauhanomaiseen neuvotteluratkaisuun. Venäläisjoukot osallistuivat Kosovon rauhanturvaoperaatioon, joskaan eivät Naton alaisuudessa. Venäläisten motiiveista niin sanotun Pristinan kilpajuoksun toteuttamiselle on esitetty useampia eri teorioita.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naton johtama operaatio Allied Force oli ryhtynyt Slobodan Miloševićin johtaman Jugoslavian liittotasavallan ilmapommituksiin osana yritystä pakottaa maa rauhaan Kosovon sodassa. Nato esitti Naton kokouksessa 12. huhtikuuta joukon vaatimuksia, joihin Miloševićin olisi taivuttava ennen pommitusten lopettamisesta. Niistä yksi oli kansainvälisten rauhanturvajoukkojen sijoittaminen Kosovoon. Nato neuvotteli asian ratkaisusta kuitenkin myös Venäjän kanssa. Venäläiset halusivat joitakin lisäyksiä, jotka tehtiin G8-maiden kokouksessa valmistuneessa lopullisessa vaatimusluettelossa 6. toukokuuta.[1]
Miloševićin hyväksyessä ehdot venäläiset olivat hyväksyneet tulevan kansainvälisen rauhanturvaoperaation olevan Nato-johtoinen. Venäjän sotilaallisen läsnäolon luonteesta tai laajuudesta ei oltu kuitenkaan sovittu.[1] 10. kesäkuuta 1999 hyväksytyn[2] Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244 mainitsi operaation Nato-johtoisuuden, mutta kysymys venäläisistä sotilaista oli ohitettu viivästysten välttämiseksi.[1]
Pristinan lentokenttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkoi niin sanottu kilpajuoksu Pristinan lentoasemalle.[3] Päivä päätöslauselman antamisesta 11. kesäkuuta venäläisistä rauhanturvajoukoista Bosniassa erotettiin noin 200 miehen vahvuinen erikoisjoukkojen osasto, joka alkoi marssia kohti tarkoituksenaan vallata Pristinan lentoasema Venäläiset kerkesivät Kosovoon ensimmäisinä ennen Naton hiljattain perustettujen KFOR-rauhanjoukkojen saapumista.[1]
Venäläisjoukkojen todettiin kerenneen ennen KFOR-joukkojen alkaessa saapua Kosovoon 12. kesäkuuta. Naton Euroopan joukkojen komentaja kenraali Wesley Clark määräsi tällöin 500 miehen brittiläisistä ja ranskalaisista laskuvarjosotilasta kootun joukon valmiuteen Pristinan lentoaseman valtausta varten. Brittiläisiä KFOR-joukkoja komentanut kenraali Mike Jackson kieltäytyi kuitenkin suunnitelman toteuttamisesta omien sanojensa mukaan mahdollista yhteenottoa peläten.[4]
Venäläisjoukot valtasivat lentoaseman lopulta ilman minkäänlaista vastarintaa.[4] Seurasi useita viikkoja kestänyt jännittynyt pattitilanne.[3] Korkea-arvoiset venäläiset upseerit, kuten kenraali Leonid Ivašov, väläyttelivät ajatusta tuoda lentoasemalle venäläisiä lisäjoukkoja ilmateitse. Kenraali Clark suunnitteli tämän varalta brittiläisten panssariajoneuvojen ajamista aseman kiitotielle laskeutumisten estämiseksi. Suunnitelma tosin hylättiin jälleen brittien vastustuksen takia. Sen sijaan Unkaria ja Romaniaa pyydettiin sulkemaan ilmatilansa venäläisiltä lentokoneilta.[4] Tilanne ratkesi kuitenkin lopulta rauhanomaisesti neuvotteluratkaisuun.[3] Venäläiset olivat kriisin ajan vaatineet venäläisjoukkojen olevan käskynalaisia vain omille komentajilleen. Heinäkuun alussa tehdyn ratkaisun mukaisesti venäläiset toimisivat osana KFOR-operaatiota, mutta eivät suoraan Naton komennossa.[4]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäläisten päätökselle lentoaseman valtauksesta on esitetty monenlaisia motiiveja. Ehkä selvin on yksinkertaisesti halu varmistaa edes jonkinlainen sotilaallinen läsnäolo Kosovossa, jottei Nato jättäisi venäläisiä kokonaan sen ulkopuolelle. Venäläisten mielestä venäläisiä ei kuunneltaisi, ellei Venäjä toimisi nopeasti ja asettaisi Natoa tapahtuneiden tosiasioiden eteen. Tämän jälkeen voitaisiin neuvottelemalla päästä johonkin tyydyttävään ratkaisuun venäläisten läsnäolosta alueella. Tätä voidaan pitää myös tapahtumien lopputuloksena. Venäjän ja Länsimaiden välit säilyivät rikkoutumattomina, joskin aikaisempaan tapaan varovaisina.[1]
Venäläisten toiminalle on esitetty myös salaliittomaisempia motiiveja. Yhden esityksen mukaan lentoaseman valtauksen oli tarkoitus edeltää huomattavasti suurempien joukkojen saapumista alueelle. Tämän tarkoituksena olisi ollut vallata suurempi alue Pohjois-Kosovossa, joka oli pääosin serbien asuttamaa. Lopputuloksena olisi ollut käytännössä Kosovon jako. Tätä teoriaa kannattivat myös jotkin korkeat länsimaiset tahot. Yhdysvalloissa entinen kansallinen turvallisuusneuvonantaja Zbigniew Brzezinski esitti sen kuulemisissa senaatissa lokakuussa 1999. Tämän vastaisen näkemyksen mukaan lentoasema ei olisi tässä tapauksessa edes ollut erityisen merkityksellinen. Esimerkiksi kenraali Clarck kirjoitti muistelmissaan venäläisten voineen toteuttaa saman tapaisen suunnitelman yksinkertaisesti ajamalla Kosovoon Bosniasta.[1]
Vielä muiden salaliittoteorioiden mukaan tarkoituksena oli saattanut olla esimerkiksi Venäjän salaa serbeille antamien aseiden takaisinhaku, tai että serbit olisivat hieman samaan tapaan luovuttamassa venäläisille Venäjälle kuljetettavaksi sodan aikana alasammutun yhdysvaltalaisen häivehävittäjä F-117 Nighthawkin hylyn. Venäjällä toimia selitettiin ajoittain mahdollisena presidentti Boris Jeltsinin yrityksenä kiinnittää yleisön huomio ulkomaille sisäpoliittisista ongelmista, tai vain tarpeesta yrittää ylläpitää kuvaa Venäjästä merkittävänä tekijänä Koillis-Euroopassa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Paul Latawski ja Martin A. Smith: The Kosovo crisis and the evolution of post-Cold War European security, s. 100-105. Manchester University Press, 2003. ISBN 0 7190 5979 8. (englanniksi)
- ↑ RESOLUTION 1244 (1999) (pdf) United Nations Security Council. Viitattu 22.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina : Lännen etuvartio. Docendo, 2020. ISBN 978-952-383-006-7.
- ↑ a b c d Confrontation over Pristina airport BBC News. BBC. Viitattu 22.9.2021. (englanniksi)