Heorhi Gongadze
| Heorhi Gongadze | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1969 Tbilisi, Georgian SNT |
| Kuollut | 2000 Ukraina |
| Ammatti | toimittaja |
| Puoliso | Myroslava Gongadze |
Heorhi Ruslanovytš Gongadze (georg. გიორგი რუსლანის ძე ღონღაძე, Giorgi Ruslanis dze Ghonghadze; ukr. Георгій Русланович Ґонґадзе; 1969 – 2000) oli Georgiassa silloisessa Neuvostoliitossa syntynyt ja Ukrainassa uraa tehnyt toimittaja. Gongadze tuli tunnetuksi etenkin Ukrainan presidentti Leonid Kutšman kriitikkona. Gongadze siepattiin ja murhattiin vuonna 2000. Opposition julkaisemat Melnytšenko-nauhat implikoivat Kutšman murhaan ja ne aiheuttivat suuria mielenosoituksia. Murhasta tuomittiin myöhemmin kaikkiaan neljä henkilöä, mutta sen tilaajaa ei saatu selville.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heorhi Gongadze syntyi Tbilisissä silloisessa Neuvostoliitossa ja nykyisessä Georgiassa vuonna 1969. Hän opiskeli kieliä Lvivin yliopistossa nykyisessä Ukrainassa ja perusti vuonna 1989 kotimaassaan itsenäisen uutistoimiston nimeltä Georgian kansanrintama. Gongadze palasi myöhemmin Ukrainaan, jossa hän työskenteli Ukrainan kansanrintaman (Narodnyi Ruh’ Ukrajiny) Lvivin osastolle. Vuodesta 1991 hän teki töitä toimittajana lviviläiselle televisioasemalle ja sanomalehdelle. 1990-luvun puolivälillä Gongadze muutti Kiovaan, jossa hän työskenteli uutisankkurina.[1]
Toimittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gongadze tuli tunnetuksi Ukrainan presidentti Leonid Kutšman kriitikkona ja hän kirjoitti presidentin taloudellisista väärinkäytöksistä.[2] Vuonna 1999 käytiin presidentinvaalit, joiden aikana Gongadze kampanjoi Kutšmaa vastaan. Hän otti osaa televisioväittelyyn, jossa hän arvosteli Kutšman sisäministeriä.[1] Kutšma voitti kuitenkin vaalit, joissa hän oli käyttänyt avoimesti valtiokoneistoa oman kampanjansa tukena.[2] Gongadze oli yksi 60 toimittajasta, jotka allekirjoittivat lehdistön vapauden rajoitukset tuominneen julkilausuman. Gongadze järjesti myös mielenosoituksen rajoituksia vastaan 3. toukokuuta.[1]
Kutšma kamppaili valintansa jälkeen Korkeimman neuvoston kanssa vallanjaosta. Hän antoi esityksen kansanäänestyksestä presidentin valtaoikeuksien lisäämisestä maan perustuslaissa. Uudistus meni huhtikuussa 2000 läpi yli 80 % äänisaaliilla, vaikkakin äänestyksessä esitetyt kysymykset olivat epämääräisiä ja niiden lopullinen muotoilu jätettiin parlamentille.[2] Gongadze oli kampanjoinut myös presidentin uusia valtaoikeuksia vastaan. 17. huhtikuuta 2000 Gongadze perusti internetissä ilmestyneen sanomalehden Ukrajinska pravda, jossa hän toi esiin etenkin Kutšman kanssa vuoden 1999 vaalien aikana läheistä yhteistyötä tehneen Oleksandr Volkovin hämäriä liikesopimuksia. Vuoden 2000 kesällä hän valitti viranomaisille hänelle tuntemattomien henkilöjen varjostavan hänen liikkeitään ja esittäneen uhkailuja liittyen hänen työhönsä toimittajana.[1]
Murha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gongadze siepattiin kotimatkallaan 16. syyskuuta 2000. Hänen päätön ruumiinsa löydettiin läheltä Taraštšan pikkukaupunkia Kiovan alueella 2. marraskuuta 2000. Hänen vaimonsa Myroslava Gongadze kävi tunnistamassa ruumiin 10. joulukuuta. Myroslava ja perheen kaksi lasta saivat myöhemmin turvapaikan Yhdysvalloista. Murhasta tuli poliittinen skandaali 28. marraskuuta,[1] jolloin Sosialistisen puolueen johtaja Oleksandr Moroz julkaisi niin sanotut Melnytšenko-nauhat. Mykola Melnytšenko oli presidentti Kutšman henkivartija, joka Morozin mukaan oli nauhoittanut Kutšman keskusteluja lähipiirinsä kanssa. Kutšma oli eräässä keskustelussaan puhunut Gongadzesta hänen toiminnastaan ilmeisen suuttuneena. Nauhalla on myös kohta, joka voidaan tulkita Kutšman antamaksi murhakäskyksi. Melnytšenko-nauhoja on pidetty vähintään osittain aitoina.[2]
Melnytšenko-nauhat aiheuttivat laajoja mielenosoituksia. Mielenosoittajat järjestäytyivät tunnuksenaan "Ukraina ilman Kutšmaa". Suurin tekijä liikkeen taustalla oli kansallismielinen liberaali oikeisto.[2] Kutšmaa itse myönsi lopulta olevansa nauhoituksella kuuluva puhuja, mutta hän väitti nauhaa muunnellun siten, että hän vaikutti syylliseltä.[1] Viranomaisten yritykset selvittää murha vaikuttivat ponnettomilta.[2] Kesäkuussa 2004 Ukrainan syyttäjänvirasto ilmoitti tapauksen saralta pidätetyn epäillyn, joka oli tunnustanut teon. Pidätettyyn viitattiin vain nimellä "K". Syyttäjän väitteeseen suhtauduttiin kuitenkin epäillen.[1]
Kutšma ei asettunut uudelleen ehdolle presidentinvaaleissa loka-marraskuussa 2004. Sen sijaan hän tuki Viktor Janukovytšiä. Niin sanottu oranssi vallankumous johti kuitenkin opposition Viktor Juštšenkon voittoon.[2] Juštšenko lupasi ratkaista Gongadzen murhan. 4. maaliskuuta 2005 valtionsyyttäjä Stansislav Piskunin julkisesti kuulusteltavaksi pyytämä entinen sisäministeri Juri Kravtšenko löydettiin kuolleena ilmeisesti itsemurhan tehneenä. 15. maaliskuuta 2008 Gongadzen murhasta tuomittiin kolme entistä sisäministeriölle työskennellyttä poliisia.[1] He saivat 12–13 vuoden vankeusrangaistukset.[2] Poliisien tuomio johti edelleen kenraali Oleksi Pukatšin pidätykseen. Pukatš oli toiminut tuomittujen poliisien valvojana Gongadzen sieppauksen ja murhan aikoihin.[1] Pukatšin sanottiin tunnustaneen tappaneensa itse Gongadzen kuristamalla ja hakanneen tämän pään irti kirveellä.[3] Pukatš vuonna 2013 elinikäisen vankeustuomion.[4] Murhan tilaajasta ei kuitenkaan saatu selvyyttä.[2]
Syyttäjä oli avannut tutkinnan koskien Kutšman osallisuutta murhaan maaliskuussa 2011. Häntä vastaan nostetut syytteet kuitenkin hylättiin kiovalaisessa oikeusistuimessa joulukuussa 2011 todisteiden puutteen takia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Ivan Katchanovski, Zenon E. Kohut, Bohdan Y. Nebesio ja Myroslav Yurkevich: Historical Dictionary of Ukraine, s. 200-202. 2. painos. The Scercrow Press, 2013. ISBN 978-0-8108-7847-1. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Johannes Remy: ”10. Itsenäinen Ukraina”, Ukrainan historia. Gaudeamus Helsinki University Press, 2015. ISBN 978-952-495-855-4.
- ↑ Ukraine's ex-leader Kuchma denies Gongadze murder role BBC News. BBC. Viitattu 2.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Ukraine police officer accuses ex-president after being jailed for life Reuters. Viitattu 2.3.2022. (englanniksi)
| ||||||||||||||
