Kari Kairamo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kari Antero Oswald Kairamo (31. joulukuuta 1932 Helsinki11. joulukuuta 1988 Espoo) oli Nokian pääjohtaja ja vuorineuvos. Hän oli koulutukseltaan diplomi-insinööri. Nokian toimitusjohtaja hän oli vuodesta 1974 ja pääjohtaja 19771988. Kairamon aikana Nokia laajeni Eurooppassa ja panosti huipputekniikkaan.

Varhaisvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kari Kairamo vietti lapsuutensa Kotkan lähettyvillä. Hänen sukuunsa kuului useita merkittäviä suomalaisvaikuttajia, kuten isoisän isä Alfred Kihlman. Hänen isoisänsä oli johtohenkilö paperiteollisuudessa, vuorineuvos Oswald Kairamo samoin kuin hänen isänsä vuorineuvos Aulis O. Kairamo.

Kairamo suoritti ylioppilastutkinnon Oulun lyseossa vuonna 1951. Sen jälkeen opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa puunjalostustekniikkaa 1950-luvulla. Hänen opiskeluaikansa venähti poikkeuksellisen pitkäksi, kun hän harjoitti aktiivista opiskeluelämää. Hän oli mukana muun muassa polyteknikkojen kvartetissa.

Kari Kairamon vaimo Arja o.s. Sohlberg oli nuoruudessaan tunnettu konserttipianisti.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kairamo työskenteli valmistumisensa jälkeen muun muassa Rosenlewillä Porissa, Metex-nimisessä suomalaisen teollisuuden myyntiyhtiössä Etelä-Amerikassa sekä New Yorkissa myymässä Ahlströmin, Tampellan ja Wärtsilän paperikoneita. Vuonna 1967 hän pestautui juuri fuusioiden kautta muodostuneeseen monialayritykseen, Nokia Oy:öön kansainvälisten asioiden johtajaksi.

Vuonna 1974 Kairamo valittiin Nokian toimitusjohtajaksi vuorineuvos Björn Westerlundin jäätyä eläkkeelle. Jo tuolloin Kairamo oli osoittanut poikkeuksellisen kovan työtehonsa ja kyvykkyytensä solmia verkostoja milloin mihinkin maailman kolkkaan. Myöhemmin hän eteni konsernin pääjohtajaksi ja hallituksen puheenjohtajaksi.

Kairamon aikana Nokia kasvoi ja muuttui ennätystahtia. Hän loi yhtiöön aivan uudenlaisen yrityskulttuurin ja pohjan sille mitä Nokia 2000-luvun alussa oli. Kairamo oli aktiivinen myös Nokian ulkopuolella; hän toimi Teollisuuden keskusliiton (nyk. Elinkeinoelämän keskusliitto) hallituksen puheenjohtajana 1980-luvulla. Hän piti hyvät suhteet Neuvostoliittoon, tiedostaen kuitenkin että tulevaisuudessa Nokian on laajennuttava länteen. Kairamon johdolla Nokia tuli tunnetuksi aktiivisena yritysostajana. Kairamo vaikutti keskeisesti tapahtumaketjuun jonka seurauksena Nokia muuttui elektroniikkaa, kaapeleita, kulutuspaperia ja kumisaappaita valmistavasta monialayhtiöstä tietoliikenneyhtiöksi. Kairamo antoi suomalaisille uuden käsitteen päivittäiseen kielenkäyttöön: kännykkä.

Monen yllätykseksi presidentti Mauno Koivisto myönsi miltei heti virkakautensa alettua Kairamolle vuorineuvoksen arvonimen 4. kesäkuuta 1982. Vuoden 1982 presidentinvaalien alla Kairamo oli tukenut näyttävästi Ahti Karjalaisen presidenttiehdokkuutta ja siten vastustanut Koiviston valintaa.

Sairastuminen ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kari Kairamo sairastui jo varhain maanis-depressiivisyyteen. Sairaudesta oli paljon merkkejä jo 1960-luvulta, mutta Nokian pääjohtaja ei halunnut hakeutua sairaalahoitoon. Nokian tilanteen käytyä vaikeaksi hän teki itsemurhan kotonaan Espoossa 11. joulukuuta 1988. Hän jätti jälkeensä kuolinviestin, jonka allekirjoituksena oli "Sairas".[1] Kairamon kuolema oli tapahtunut lauantai-iltana, mutta Nokia tiedotti asiasta vasta maanantaina puoliltapäivin.[2] Kairamon jälkeen Nokian johtoon nousi Simo Vuorilehto.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ollila, Jorma & Saukkomaa, Harri: Mahdoton menestys - kasvun paikkana Nokia. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2013. ISBN 9789511181170.
  • Saari, Matti: Kari Kairamo – kohtalona Nokia. Blackbird Productions, 2000.
  • Häikiö, Martti: Nokia Oyj:n historia. Tekijä, Nokia Oyj, Edita Oyj, 2001.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ollila & Saukkomaa 2013, s. 157
  2. Ollila & Saukkomaa 2013, s. 158
Edeltäjä:
Björn Westerlund
Nokian pääjohtaja
19771988
Seuraaja:
Simo Vuorilehto