Suomen Valtakunnan Urheiluliitto

Suomen Valtakunnan Urheiluliitto (lyh. SVUL) toimi vuosina 1906–1994 suurimpana suomalaisen urheilun ja liikunnan kattojärjestönä, jonka seuraaja Suomen Liikunta ja Urheilu perustettiin vuonna 1993. Suomen Urheiluliitto puolestaan on nimestään huolimatta ”vain” yleisurheilun lajiliitto (vuoteen 1931 SVUL:n urheilujaosto). SVUL perustettiin nimellä Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto.

SVUL perustettiin virallisesti 11. maaliskuuta 1906, mutta aikaisemminkin jo 1800-luvun loppupuolella oli ollut yrityksiä suomalaisen urheiluliiton perustamiseksi. Viktor Damm yritti perustaa suomenkielisen työväen urheiluliiton vuonna 1897 ja Ivar Wilskman yleisen kaksikielisen urheiluliiton vuonna 1899, mutta molemmat yritykset epäonnistuivat. Kesäkuussa 1900 Wilskmanin johdolla pidetyssä kokouksessa perustettiin suomenkielinen Suomalainen Voimistelu- ja Urheiluliitto, mutta se ei saanut senaatin hyväksyntää, joten se joutui toimimaan epävirallisena. Liitto järjesti kuitenkin kaksi yleistä voimistelujuhlaa, 1900 Helsingissä ja 1903 Viipurissa. Liitto ei ollut niinkään kilpaurheilujärjestö, vaan se toimi yhdyssiteenä silloisille helsinkiläisille, tamperelaisille ja viipurilaisille urheiluseuroille. Nopeasti syntyi tarve määrittää kilpaurheilun säännöt ja oli myös halua saada liitosta kaksikielinen. Uuden liiton perustamisesta alettiin keskustella loppuvuodesta 1902. Vuoden 1905 suurlakko yhdisti kansaa sen verran, että Ivar Wilskman onnistui ajamaan läpi alkuperäisen ideansa kaksikielisestä liitosta. Alkuvuodesta 1906 suomenkielinen liitto lakkautettiin ja tilalle perustettiin kaksikielinen Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto. Samalla kilpaurheilun asema vahvistui.

SVUL ja kilpailijat

SVUL oli aluksi pääasiassa ruotsinkielinen, mutta vähitellen suomenkielisten määrä SVUL:n johdossa kasvoi, joten ruotsinkieliset perustivat oman järjestönsä Finlands Svenska Gymnastik- och Idrottsförbundin (FSGI) vuonna 1912. Ruotsinkieliset olisivat halunneet, että SVUL ja FSGI olisivat toimineet tasa-arvoisina rinnakkaisliittoina, mutta SVUL suostui hyväksymään FSGI:n omaksi piirijärjestökseen. FSGI liittyi SVUL:ään vuonna 1914. FSGI:stä tuli vuonna 1917 Svenska Finlands Idrottsförbund (SFI). SVUL ja SFI riitautuivat 1930-luvulla ja SVUL jopa erotti SFI:n vuonna 1939. Tilanne rauhoittui 1940-luvun puolivälissä, jolloin SFI korvattiin Finlands Svenska Centralidrottsförbundilla. Sen seuroista tuli myös SVUL:n seuroja.

Työväen urheilu irtautui SVUL:stä vuonna 1919, kun perustettiin Työväen Urheiluliitto, ja Suomen urheilu jakautui liittotasolla kahtia. Vuonna 1917 SVUL:ssä oli ollut 43 000 jäsentä, mutta TUL:n perustamisen jälkeen enää 22 000 jäsentä. Jatkossa SVUL kasvoi kuitenkin nopeasti TUL:ia suuremmaksi. SVUL:n ja TUL:n välit olivat rikkonaiset pitkään. Siinä missä ruotsinkieliset saatiin ”ruotuun”, TUL ei suostunut mihinkään yhteistyöhön. Se johti siihen, että TUL:n urheilijat eivät osallistuneet muun muassa olympialaisiin vaan 1920- ja 1930-luvuilla järjestettiin niin sanottuja työläisolympialaisia. Vasta kun Suomelle myönnetyt vuoden 1940 kesäolympialaiset lähestyivät, saatiin vuonna 1939 jonkinlaista sopua aikaiseksi. Vaikka kotikisat eivät toteutuneetkaan, solmivat SVUL ja TUL yhteistyösopimuksen elokuussa 1940. TUL:n urheilijat osallistuivat ensimmäisen kerran olympialaisiin vihdoin vuonna 1948 Lontoon kisoissa.

SVUL yritti saada 1950-luvun lopulla aikaiseksi yhtä valtakunnallista keskusjärjestöä, mutta TUL harasi jälleen vastaan. Vuonna 1961 tehtiin esitys valtakunnanliiton, Suomen Urheilun Keskusliiton perustamisesta, mutta TUL hylkäsi senkin ehdotuksen. Kuitenkin TUL:lle myönnettiin kilpailujäsenyys SVUL:n lajiliitoissa ja SVUL muutti nimekseen Suomen Valtakunnan Urheiluliitto. Jukka Uunilan aikana 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa yritettiin jälleen vakavasti SVUL:n ja TUL:n yhdistämistä. Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Harri Holkerikin ilmoitti, että Suomen urheilun päällekkäisyydet pitää lakkauttaa. TUL ei halunnut osallistua neuvotteluihin, joissa suunniteltiin sen lakkauttamista tai yhdistämistä SVUL:ään. 85 urheilujärjestön kokouksessa vuonna 1992 päästiin jo yhteisymmärrykseen valtakunnallisen keskusjärjestön perusperiaatteista, mutta SVUL ehti kaatua taloudellisiin ongelmiin. SVUL:n velat tulivat julki ja osoittautui, että se oli konkurssin partaalla. SVUL ei kuitenkaan mennyt konkurssiin, vaan sen toiminta ajettiin hallitusti alas vuosien 1993 ja 1994 aikana. SVUL:llä oli lopputilinpäätöksessä velkaa 350 miljoonaa markkaa.
Nykyään SVUL toimii lähinnä paperijärjestönä, mutta se on kuitenkin edustettuna Suomen olympiakomitean valtuuskunnassa jäsenenään Martti Huhtamäki (varajäsenenä Timo Lehmuskoski).

SVUL:n puheenjohtajat

• Ivar Wilskman 1906–14
• Kaarle Majantie 1914–
• Aksel Ek –1924, 1928–
• Kustaa Levälahti 1925–27
• Väinö Niiniluoto –1934
• Jukka Rangell 1934–45, 1951–54
• Väinö Karikoski 1945–51
• Kauno Kleemola 1954–60
• Akseli Kaskela 1960–71
• Jukka Uunila 1982–93

Lähteet

• Seppo Martiskainen, Antti O. Arponen, Ingmar Björkman, Matti Hannus, Urho Salo, Pentti Vuorio: Suomi voittoon – Kansa liikkumaan. Helsinki: Yleisurheilun tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
• Eija-Leena Wuolio: Suomen liikuntahistoria. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura, 1982. ISBN 951-859-250-0.
• Reijo Häyrinen: Suomen yleisurheilun historia. Helsinki: SUL:n historiatoimikunta, 1987.
• Antero Heikkinen, Seppo Hentilä, Pekka Kärkkäinen, Leena Laine, Henrik Meinander, Martti Silvennoinen, Erkki Vasara: Suomi uskoi urheiluun – Suomen urheilun ja liikunnan historia. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura, 1992. ISBN 951-37-0805-5.