Linda Lampenius

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Linda Lampenius
Linda Lampenius Stockholm Pride Festival 2009 2.jpg
Linda Lampenius esiintymässä Tukholmassa 2009.
Syntynyt 26. helmikuuta 1970 (ikä 44)
Taiteilijanimet Linda Brava
Kotipaikka Suomen lippu Helsinki, Suomi
Aktiivisena 1977
Tyylilajit Klassinen, pop, rock, jazz, maailmanmusiikki, kansanmusiikki, joulumusiikki
Ammatit viulisti
Soittimet viulu
Levy-yhtiöt Linda Lampenius Productions

Linda Magdalena Cullberg Lampenius (s. 26. helmikuuta 1970 Helsinki),[1] tunnetaan myös taitelijanimellä Linda Brava, on suomenruotsalainen viulisti ja levyttävä artisti.[2]

Lampenius on asunut ja työskennellyt pääasiassa ulkomailla vuodesta 1997 työskennellen muun muassa EMI Classics -levymerkin maailmanlaajuisena artistina usean vuoden ajan.[3] Lampenius on soittanut useille kuninkaallisille ja valtionpäämiehille,[4] minkä lisäksi hän on esiintynyt Sir Andrew Lloyd Webberin teoksessa Englannissa, Italian suurimman televisiokanavan Rai Unon 160 maahan levittämässä musiikkispesiaalissa[5] ja yli 250 PBS -televisiokanavan kautta lähetetyssä konserttiohjelmassa Yhdysvalloissa.[6] Lampenius onkin saanut huomiota ja tunnustusta muusikkona erityisesti ulkomailla, kun taas Suomessa huomio on kiinnittynyt enemmän hänen yksityiselämäänsä.[4][7]

Musiikillisen uransa ohessa Lampenius on työskennellyt satunnaisesti mallina kansanvälisille brändeille ja julkaisuille sekä näyttelijänä eurooppalaisissa ja yhdysvaltalaisissa televisiosarjoissa,[2] joista mainittakoon Baywatch, joka on Guinnessin ennätysten kirjan mukaan maailman katsotuin televisosarja yli miljardilla viikottaisella katsojallaan. Lampenius sai sarjaan kokonaan hänen ympärilleen rakennetun jakson, jossa hän esitti pulaan joutunutta viulistia; jaksossa kuultiin myös useita Lampeniuksen levyttämiä popkappaleita hänen esikoislevyltään.[8] Suomessa Lampenius on lisäksi toiminut kartturina rallikilpailuissa sekä vaikuttanut Helsingin kaupunginvaltuustossa[2] ja Helsingin kaupunginorkesterin johtokunnassa.[9]

Vuonna 2010 Lampenius nähtiin Suomen X Factorin ensimmäisellä tuotantokaudella yhtenä kykykilpailun tuomareista.[10] Aikaisemmin Lampenius on osallistunut muun muassa Ruotsin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan.[11]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius syntyi suomenruotsalaiseen taiteilijaperheeseen, jossa musiikki oli osa jokapäiväistä elämää. Hänen isänsä Börje Lampenius on entinen ohjaaja, näyttelijä, laulaja ja säveltäjä ja hänen äitinsä Ulla Eklund on entinen näyttelijä ja laulaja. Lampeniuksen vanhemmat työskentelivät pääasiassa Ruotsalaisessa teatterissa, mutta myös elokuvissa ja televisiossa.

Lampenius alkoi esiintyä vanhempiensa kanssa laulajana kolmivuotiaana. Myöhemmin hän soitti viulua samalla kun hänen isänsä soitti pianoa ja hänen äitinsä lauloi. Lisäksi Lampenius esiintyi jo nuorella iällä solistina sekä eri orkestereissa.[2] Vuonna 1978 Vasabladet uutisoi hänestä erään vaikuttavan sooloesiintymisen jälkeen ja kehotti lukijoita pistämään nuoren viulistin nimen mieleensä.

Lähdettyään Suomesta vuonna 1997 Lampenius on asunut Los Angelesissa, Lontoossa ja Tukholmassa. Hän on naimisissa ruotsalaisen juristi Martin Cullbergin kanssa, ja heillä on tytär Olivia (s. 2009); pariskunnan toinen lapsi syntyy alkuvuodesta 2013.[12] Lampeniuksen appivanhemmat ovat psykiatrian professori Johan Cullberg ja psykologi-psykoterapeutti Marta Cullberg Weston.[13] Lampeniuksella on sekä Suomen että Ruotsin kansalaisuus.[14]

Varhaiset vuodet lapsiviulistina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius soitti useita eri instrumentteja musiikkileikkikoulussa, mutta keskittyi viisivuotiaana viuluun Colourstrings -metodin kehittelijän, professori Géza Szilvayn alaisuudessa. Lampeniuksen ura alkoi Helsingin Juniori­jousien solistina seitsemänvuotiaana, ja hän soitti orkesterissa kaksi ja jopa kolme kertaa itseään vanhempien soittajien kanssa.[2] Helsingin Juniori­jouset on nimetty maailman parhaaksi nuoriso-orkesteriksi,[15] ja Max Rostal sekä Yehudi Menuhin ovat molemmat toimineet sen suojelijoina.[16]

Lampenius kiersi ympäri maailmaa koko lapsuutensa esiintyen konserteissa muun muassa Lontoossa, New Yorkissa ja Tokiossa. Lapsena hän esiintyi myös lukuisia kertoja Suomen televisiossa osana Yleisradion maineikasta taidekasvatusohjelmaa Viuluviikarit musiikkimaassa.[2][17]

Lyhyessä ajassa Lampenius palkittiin Ruotsalaisen kulttuurisäätiön stipendillä lupaavana nuorena viulistina,[18] hänestä tuli Helsingin juniorijousien konserttimestari ja jo 11-vuotiaana hän esiintyi Radion sinfoniaorkesterin solistina.[2][19] Samoihin aikoihin Lampenius valittiin solistiksi kansallisissa orkestereissa, jotka tekivät kiertueita muun muassa Englannissa.[20]

Koulutus ja orkesterimuusikon työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius opiskeli Sibelius-Akatemiassa vuosina 1985-1997, ensin nuorisokoulutuksessa ja sen jälkeen yliopiston puolella. Hän oli yksi ensimmäisistä opiskelijoista, jotka saivat opiskelupaikan pelkän soittonäytteen perusteella.[2] Sibelius-Akatemiassa Lampenius opiskeli viulunsoittoa, musiikin teoriaa ja historiaa sekä pedagogiikkaa[10] ja oopperalaulua;[21] hänellä oli myös omia soitto-oppilaita. Lampenius oli mukana eri kamariyhtyeissä, ja hänen Ofelia-kvartettinsa valittiin maailmankuulun Amadeus-kvartetin pitämän mestarikurssin päätöskonsertin esiintyjäksi.[2]

Ollessaan vielä opiskelija Lampenius hankki huomattavaa työkokemusta orkesterimuusikkona. Hän toimi vuosina 1990-1997 Jorma Panulan kapellimestariluokan sinfoniaorkesterin konserttimestarina sekä eri yhteyksissä myös Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin konserttimestarina. Vuosina 1994-1996 Lampenius toimi Suomen Kansallisoopperan orkesterin 1. viulistina, minkä lisäksi hän keikkaili muun muassa Tapiola Sinfoniettassa.[22]

Sibelius-Akatemien lisäksi Lampenius on opiskellut professoreiden Mauricio Fuks[23] ja Eduard Schmieder[2] yksityisoppilaana Yhdysvalloissa. Hän on ottanut osaa myös mestarikursseille Ranskassa ja Israelissa, jossa hän on osallistunut Shlomo Mintzin Keshet Eilon -mestariohjelmaan.[24]

Sibelius-Akatemien solistisen osaston entinen johtaja, musiikin tohtori Lajos Garam on sanonut Lampeniuksen olevan "herkkä taiteilijatyyppi ja hyvin taitava ja kokenut muusikkona. Hänen soittonsa on laadukasta ja verevää."[22] Kapellimestari Atso Almilalle oli "itsestään selvää, että [Linda Lampeniuksesta] oli tulossa yksi merkittävimmistä suomalaisviulisteista".[25] Viulisti ja pedagogi Päivyt Meller on puolestaan todennut Lampeniuksen olevan "hyvin moniulotteisesti lahjakas. Hänellä on poikkeavan paljon ilmaisukykyä, voimaa ja taiteellisuutta ja hänen soittonsa on teknisesti varsin korkealla tasolla."[22] Kapellimestari ja viulisti Ari Angervo on puolestaan kertonut, että Lampenius "vain halusi oppia soittamaan mahdollisimman hyvin, mennä mahdollisimman syvälle musiikkiin. Siinä hän mielestäni on onnistunut. Linda on viulistina huippulahjakas".[4]

Musiikillinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klassinen musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius on esiintynyt kamariviulistina eri puolilla Eurooppaa, Aasiaa ja Yhdysvaltoja[10] työskennellen useiden suomalaisten, ruotsalaisten ja englantilaisten pianistien kanssa, kuten Timo Koskinen,[2] Folke Gräsbeck,[26] Carina E. Nilsson,[27] Laura Mikkola[28], Linn Hendry[29] ja John Lenehan.[30] Lampenius on esiintynyt useasti myös orkestereiden solistina. Suomalaisten ja ruotsalaisten kaupunginorkestereiden[31][32][33] lisäksi hän on esiintynyt Milanon La Scala -oopperatalon filharmonikkojen,[34] BBC National Orchestra of Walesin[2] ja Irlannin kansallisen sinfoniaorkesterin solistina[35] sekä ollut kiertueella kahdesta Prahan suurimmasta orkesterista kootun sinfoniaorkesterin[36] ja Schönbrunnin linnaorkesterin kanssa.[37][38][39] "Hän vangitsi yleisön Ulriksdalin linnan puistossa tunteen palolla -- Harmoniat, vasemman ja oikean käden pizzicato, soiton verevyys, kaksoisotteet - se oli kaikki siinä", kirjoitti Svenska Dagbladet Lampeniuksen tulkinnasta Maurice Ravelin Tziganesta yhdessä Stockholm Sinfoniettan kanssa.[40] Klassisen musiikin festivaaleja Lampenius on tähdittänyt muun muassa oopperalaulaja José Carrerasin[41] ja pianisti Kevin Kennerin kanssa,[42] minkä lisäksi hän on ollut mukana vierailevana solistina tenori Paul Pottsin kiertueella [43] sekä konsertoinut huilisti Andrea Griminellin kanssa.[2]

Lampenius on asunut Ruotsissa vuodesta 2002, ja vuonna 2004 hän teki siellä ensimmäiset isot konserttikiertueensa. Lopputulos oli onnistunut, sillä kriitikot ylistivät Lampeniuksen taitoa ja karismaa, ja hänen onnistui lyödä itsensä läpi ruotsalaisiin musiikkipiireihin. "Täydellisellä lavaläsnäolollaan ja noidutulla viulullaan hän lumoaa korvat jo alusta eikä aplodeista tahdo tulla loppua" kirjoitti Dalarnas Tidningar, kun taas Göteborgs-Posten kuvaili, kuinka Lampeniuksen "musiikkipotpurista tuli virtuoosimaisen viulunsoiton näytös" ja että "hän on kieltämättä lahjakas soittaja, jolla on häikäisevä tekniikka ja suuri määrä viehätysvoimaa"[44] Lampenius on sittemmin osallistunut useille kiertueille sekä soittanut lukuisissa konserteissa ympäri Ruotsia esiintyen muun muassa pianisti Robert Wellsin,[45] sopraano Hannah Holgerssonin[46] ja harpisti Monica Ramosin kanssa.[47]

Ruotsin lisäksi Lampenius on jatkanut esiintymisiään myös kansainvälisesti. Hän on muun muassa esiintynyt NATO-joukoille Kosovossa,[48] Rhapsody in Rock -spektaakkelissa Royal Albert Hallissa Lontoossa[49] sekä konsertoinut Kazakstanissa,[50] Siperiassa[51] ja Cannesin elokuvajuhlilla.[52] Lampenius esiintyy myös säännöllisesti yritystilaisuuksissa sekä Pohjoismaissa että muualla.

Vuoden 1781 Gagliano-viulullaan, arvoltaan noin 200 000€,[53][54] Lampenius on esiintynyt useita kertoja valtionpäämiehille ja kuninkaallisille, mukaan lukien Suomen presidentille,[55] Monacon ruhtinaalle ja Ruotsin kuningasperheelle.[4] Lampenius on soittanut myös useille eurooppalaisille ja yhdysvaltalaisille poliitikoille, kuten Yhdysvaltain puolustusministeri William Perrylle,[56] sekä Nobel-palkituille pohjoisella napapiirillä järjestetyissä juhlallisuuksissa.[57] Vuosien aikana Lampenius on esiintynyt myös useissa hyväntekeväisyyskonserteissa muun muassa suomalaisten lastenklinikoiden hyväksi.[2][58] Lisäksi hän on esiintynyt Ruotsin kuningatar Silvian lastensairaalan 150-vuotisjuhlakonsertissa Ruotsissa[59] ja Unicefin hyväksi järjestetyssä gaalassa Sankt Moritzissa Sveitsissä.[60]

Muu musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sir Andrew Lloyd Webber kutsui Lampeniuksen kirjoittamansa Metal Philharmonic -teoksen solistiksi nähtyään dokumentin tästä Ison-Britannian televisiossa ja selvitettyään tarkemmin tämän musiikillista taustaa. Lampenius esitti Lloyd Webberin yhteistyössä Jim Steinmanin kanssa kirjoittaman sinfonian yhdessä orkesterin, kuoron, bändin ja tanssijoiden kera 23. Sydmontonin festivaaleilla. Lampeniuksen ja Lloyd Webberin yhteistyö tarkoitti Lampeniukselle merkittävää kansainvälistä mediahuomiota erityisesti Euroopassa, mukaan lukien The Sunday Timesin kulttuuriliitteen kansiartikkelin.[20] Lampeniusta alettiin kutsua brittiläisissä tabloideissa lisänimellä Bach Babe,[61] ja The Sun julkaisi hänestä etusivun artikkelin arvioiden hänet myös Vanessa-Maen yläpuolelle jutussaan, jonka otsikko oli "Vanessa Mae, Linda does" ("Vanessa saattaa, Linda tekee").[62]

Asuessaan Englannissa Lampenius opiskeli, soitti ja levytti pop rock -musiikkia yhdessä Dave Gregoryn (XTC:n ykköskitaristi), Chris Blackwellin (Robert Plantin rumpali) ja Charlie Jonesin (Robert Plantin ja Jimmy Pagen basisti) kanssa maineikkaan tuottajan Craig Leonin (The Ramones, Blondie) alaisuudessa. Lampenius työskenteli myös yhdessä Ofra Hazan kanssa, ja he levyttivät Abbey Road Studioilla yhteiskappaleen Tarab, joka jäi Hazan viimeiseksi levytykseksi tämän kuoltua pian äänitysten jälkeen.[63][64] Violators -bändinsä kanssa Lampenius puolestaan keikkaili eri puolilla Eurooppaa.[2]

Vuonna 2003 Lampenius esiintyi omassa Fantastix -show'ssaan teatterissa Tukholmassa soittaen viulua, näytellen, tanssien ja niellen tulta.[65] Sittemmin hän on esiintynyt useiden ruotsalaisten laulajien kanssa, kuten Sofia Källgren,[66] Pernilla Wahlgren[67] ja LaGaylia Frazier.[68] Lampenius on esiintynyt myös rock- ja hevimetallibändien kuten Takidan[69] ja Mustaschin[70] kanssa, minkä lisäksi hän soittaa viulua Celine Dionin levyllä Taking Chances. Lampenius soittaa viulua myös Ruotsin saamelaisen laulajan Yana Mangin vuonna 2010 julkaistulla levyllä Earth Shadow, jonka on tuottanut Kee Marcello.[71] Jazzmusiikkia Lampenius on puolestaan soittanut ja esittänyt muun muassa Jeff Goldblumin kanssa Los Angelesissa,[2] sekä muissa konserteissa New Yorkissa[72] ja Tukholmassa.[73]

Vuonna 2007 Lampenius työskenteli irlantilaisen Anúna -kuoron kanssa Pohjois-Amerikassa. Heidän palkittu musiikkispesiaalinsa PBS-kanavalla lähetettiin yli 250 televisioaseman kautta ympäri Yhdysvaltoja, ja se on julkaistu myös DVD:nä.[74][6] Anúnan ja Lampeniuksen Celtic Origins -albumi nousi puolestaan maailmanmusiikin kategoriassa Pohjois-Amerikan myydyimmäksi levyksi viisi viikkoa peräkkäin elo-syyskuussa 2007. Saman vuoden lopulla Lampenius osallistui myös Anúnan kaksi kuukautta kestäneelle ja lähes 40 kaupunkia kattaneelle konserttisalikiertueelle eri puolille Yhdysvaltoja.[75][76][77]

Vuonna 2008 Lampenius oli yksi Robert Wellsin Rhapsody in Rock -show'n 10-vuotisjuhlakiertueen solisteista, ja Skandinavian suurin sanomalehti Aftonbladet nimesi hänet kiertueen parhaaksi artistiksi, joka "herättää kunnioitusta, kuten tavallista".[45] Loppuvuodesta Lampenius esiintyi toistamiseen Ruotsin alkuperäisellä joulukiertueella esiintyen konserttisaleissa ja areenoilla ympäri Ruotsia.[78] Vuonna 2010 Lampenius esiintyi useissa joulukonserteissa sekä Ruotsissa että Suomessa, muun muassa kahdesti Porvoon tuomiokirkossa.[79]

Vuosien varrella Lampenius on esiintynyt useasti myös erilaisissa urheilutapahtumissa. Hän on soittanut kansallisissa koripallo-, jalkopallo- ja jääkiekko-otteluissa Suomessa ja Ruotsissa,[2] kahdesti ATP Champions -tilaisuudessa Royal Albert Hallissa Lontoossa (televisiointi BBC:lle ja Eurosportille)[80][81] ja Formula 1 -väelle sekä Monacossa[2] että Monzassa.[82] Globenissa Lampenius on puolestaan avannut televisioituja urheiluotteluita, kuten K-1-gaaloja[83] ja GE Galan 2008.[84] Moskovassa Lampenius on sen sijaan soittanut Ferrarille ja Maseratille.[85] Vuoden 2004 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailua silmällä pitäen Lampenius levytti Ruotsin jääkiekkomaajoukkueen virallisen tunnuskappaleen Tre Kronor (Slå Oss Om Ni Kan).

Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linda Lampenius[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampeniuksen popalbumi Linda Lampenius julkaistiin vuonna 1997, ja se nousi Suomen virallisen albumilistan sijalle 8.[86] Vaikka albumi julkaistiin vain Suomessa, Lampeniuksen single Violator/Toccata and Fugue sai kansainvälistä huomiota. Muun muassa Daily Record kirjoitti uudesta "sensaatiosta"[87], joka oli The Sunday Timesin mukaan "nauttinut suuresta suosiosta Skandinaviassa eloisalla versiollaan Toccata and Fuguesta".[88] Lampenius on esittänyt musiikkia popalbumiltaan Suomessa ja ulkomailla, muun muassa Sporting Clubilla Monacossa sekä televisoiduissa esiintymisissään Royal Albert Hallissa Lontoossa ja Playboy Mansionissa Los Angelesissa.[2]

Linda Brava[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EMI tarjosi Lampeniukselle maailmanlaajuista levytyssopimusta vuonna 1997,[89][90] ja hän työskenteli EMI Classicsen artistina vuosina 1998-2002.[3][91] Lampenius aloitti ensimmäisen klasssisen levynsä äänitykset Abbey Road Studioilla pianisti John Lenehanin kanssa elokuussa 1998,[2] ja hänen klassinen albuminsa Linda Brava julkaistiin maailmanlaajuisesti syksyllä 1999 levyn ohjelmiston koostuessa Edvard Griegin c-molli-sonaatin lisäksi Edward Elgarin, Gabriel Faurén, Jean Sibeliuksen, Johann Sebastian Bach-Charles Gounodin, Jules Massenetin, Niccolò Paganinin ja Fritz Kreislerin viuluminiatyyreistä. Levy nousi pian julkaisunsa jälkeen Ison-Britannian klassisen musiikin albumilistalla sijalle 14, ja Lampeniuksesta tuli vuosituhannen vaihteen myydyin klassisen musiikin suomalaisartisti.[92]

Gramophone kuvaili Linda Brava -albumia "nautinnolliseksi" ja "tervetulleeksi kokoelmaksi", joka on "soitettu sellaisella lämmöllä ja yksinkertaisuuden kauneutta korostaen, että se viekoittelee korvaa välittömästi". Griegin sonaatista sanotttiin, että se on "vahva, intohimoinen ja erittäin vaikuttava" ja sen "finaalissa on suurenmoisen rohkeaa, kansanmusiikinomaista otetta ja se on täynnä valoja ja varjoja".[93] Classic FM Magazine omisti kansiartikkelinsa "Linda Bravalle, Suomen viulusensaatiolle", ja kuvaili Lampeniuksen soittavan "miellyttävällä hunajaisella soinnilla - saaden parhaan esiin kultaäänisestä vuoden 1781 Galliano-viulustaan - ja kepeällä sulolla, joka varmasti tuo hänen musisoinnillen monia ystäviä".[17] Säveltäjä ja kriitikko Paul Turokin (Turok's Choice) mielestä Lampeniuksen ja hänen säestäjänsä John Lenehanin "hienon resitaalilevyn kohokohta on voimakas tulkinta Griegin sonaatista",[94] kun taas Evening Standard kirjoitti, että Lampenius on parhaimmillaan maanmiehensä Jean Sibeliuksen teoksissa.[95] Ison-Britannian klassinen radiokanava soitti levyn musiikkia päivittäin usean viikon ajan, ja levy noteerattiin korkealle myös BBC Radio 3:ssa[96] sekä Australian klassisella radiokanavalla.[97]

Lampenius esiintyi levynsä tiimoilta lukuisissa lehdissä sekä televisio- ja radio-ohjelmissa ympäri Eurooppaa ja Aasiaa.[98][99] Maailman suurimmalla ostoskadulla Oxford Streetillä Lontoossa kulkevan kaksikerroksisen bussin koko takaseinä oli peitetty Lampeniuksen levyä mainostavalla kuvalla,[29] ja hänen musiikkivideonsa Ave Maria -kappaleelle pyöri vuosia Classic FM TV -musiikkikanavalla. Video löytyy myös Classic FM [2003] -DVD:n ensimmäisestä painoksesta.[100] Nykyisin Ave Maria -musiikkivideon voi nähdä muun muassa C Music TV -kanavalla, joka valitsi sen elokuun 2010 kohokohtien joukkoon.[101]

Nordic Light[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampeniuksen kolmas albumi Nordic Light julkaistiin Pohjoismaissa vuonna 2005 ja uudelleenjulkaistiin Ruotsissa vuonna 2008 nousten maan virallisella albumilistalla sijalle 12. Albumi on kokoelma kansansävelmiä Suomesta ja Ruotsista, ja se sisältää myös medleyn musikaalista Kristina från Duvemåla, jonka ovat säveltäneet Björn Ulvaeus ja Benny Andersson (ABBA). Lampenius inspiroitui levyttämään Nordic Light -albuminsa tehtyään Ruotsissa kaksi 25 kaupungin konserttikiertuetta yhdessä Kalle Moraeuksen kanssa. Moraeus on Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin entinen viulisti ja yksi Ruotsin kysytyimmistä kansanmuusikoista. Kriitikoiden kiittelemällä levyllä[102][103] esiintyy Lampeniuksen kanssa Benny Anderssons Orkesterin jäseniä, minkä lisäksi Anders Ekborg laulaa kahdessa kappaleessa.

Angels[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampeniuksen viimeisin albumi Angels julkaistiin Suomessa ja Ruotsissa vuonna 2010 ja uudelleen 2011. Levy on kokoelma joululauluja Suomesta, Ruotsista, Saksasta, Ranskasta, Englannista ja Yhdysvalloista, muun muassa O Holy Night, Sankta Lucia ja Sylvian joululaulu. Kappaleet on sovitettu sooloviululle, jousikvartetille, harpulle ja naiskuorolle sekä useille vieraileville ruotsalaisartisteille, joita ovat kitaristi Ulf Wakenius, vetopasunisti Nils Landgren, viulisti Kalle Moraeus, sopraano Sofia Källgren ja baritoni Fredrik Lycke.

Angels on Lampeniuksen ensimmäinen hänen oman Linda Lampenius Productions -levy-yhtiönsä kautta tekemä ja tuottama levy. Naxos Records vastaa tosin levyn kansainvälisestä jakelusta.[104][105][106] Levy on saanut hyviä arvosteluja sekä suomalaisissa että ruotsalaisissa medioissa, kuten Rondo-Classicassa[107] ja Göteborgs-Postenissa.[108]

Tuleva sooloalbumi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius on työstänyt uusia levytyksiään ja muita projekteja Suomessa, Ruotsissa, Irlannissa ja Yhdysvalloissa muun muassa Jeff Franzelin ja Ronan Hardimanin kanssa.[4][109] Hänen uuden klassisen levynsä on tarkoitus sisältää osia eri viulukonsertoista sekä muita viulumusiikin helmiä.[110][111]

Muut urat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius kävi Sanelma Vuorteen mannekiinikoulun ja tuli toiseksi kansallisessa Mannekiinikuningatar-kilpailussa vuonna 1988 esiintyen muutamissa muotinäytöksissä sekä television kahvimainoksessa.[2] Lampeniusta pyydettiin myös useasti osallistumaan Miss Suomi -kilpailuihin, joista hän kuitenkin kieltäytyi, koska hän halusi keskittyä viulunsoittoonsa.[112]

Vuonna 1996 sekä Panos Emporio että Björn Borg tarjosivat Lampeniukselle mallisopimusta. Lampeniuksesta tuli sittemin Björn Borgin keulakuva, ja hän esiintyi mainoksissa, muotinäytöksissä sekä muissa tilaisuuksissa Suomessa, Ruotsissa ja Englannissa vuosina 1996-1999.[2][113][80] Erityisesti Björn Borg -muotinäytökset, joista osa myös televisioitiin, tulivat suosituiksi, ja Lampenius sai kansainvälistä mediahuomiota esittelemällä näytöslavoilla uima-asuja viulua soittaen.[2][114][115] Muotinäytöksistä tuli niin suosittuja, että Lampeniuksen esiintyessä ensimmäistä kertaa NK:ssa Tukholmassa ihmiset joutuivat jonottamaan ulkona eivätkä kaikki nähneet show'ta. Lampeniuksen televisioitu esiintyminen Lontoon Royal Albert Hallissa kesken Björn Borgin ja John McEnroen ATP Masters -tennisturnauksen sai myös aikaan otsikoita, ja kuva Lampeniuksesta pienessä mustassa tyköistuvassa lycra-asussa oli näkyvästi esillä lehdissä seuraavina päivinä.[116]

Vuonna 2000 Lampenius toimi sveitsiläinen Maurice Lacroix -kellobrändin Calypso -sarjan keulakuvana Englannissa. Lampenius esiintyi mainosjulisteissa sekä eri juhlatilaisuuksissa, muun muassa Mandarin Oriental Hyde Parkissa Lontoossa.[2][117][118]

Vuosien varrella Lampenius on tehnyt mallintöitä myös useille kansainvälisille muoti- ja lifestyle -lehdille, kuten Café,[119] Elle,[2] Esquire,[99] GQ,[2] Hello!,[120] Maxim[121] ja Playboy.[122]

Näyttelijä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius esiintyi jo kolmikuukautisena suomalaisessa elokuvaklassikossa Akseli ja Elina vuodelta 1970. Lampeniuksen äiti esitti elokuvan naispääosaa ja Lampenius hänen vastasyntynyttä tytärtään Kaarina Koskelaa. Varhaislapsuudessaan Lampenius esiintyi myös pienissä rooleissa Ruotsalaisen teatterin tuotannoissa osallistuen myös teatterin kiertueelle Ruotsiin ja Norjaan. 1990-luvulta lähtien Lampenius on esiintynyt muutamissa suomalaisissa ja ruotsalaisissa televisiosarjoissa, kuten Kadonnut näky,[123] Uuno Turhapuro ja Cleo.[2] Lampenius on lisäksi näytellyt YLEn komediasarjassa Kultajukka & kumppanit, jossa hän muiden roolien ohessa parodioi omaa julkisuuskuvaansa: Media-Linda on tyhmä blondi, joka ilmestyy viulun kanssa jokapaikkaan pienissä vaatteissa.[2]

Asuessaa Los Angelesissa Lampeniukselle tarjottiin rooleja Hollywood-sarjoista Fame L.A., Melrose Place ja Baywatch,[2][124] minkä lisäksi hänelle tarjottiin mahdollisuutta esiintyä television viihdekeskusteluohjelmassa sen studiobändin vetäjänä.[2][125] Lampenius kieltäytyi solmimasta pitkäkestoisia sopimuksia, koska hän halusi keskittyä viulunsoittoonsa, mutta suostui esiintymään vierailevana tähtenä MGM:n Fame L.A. -sarjassa. Lampenius esitti ruotsalaista viulistia Ilsa Lundqvistia, joka päätyy soittamaan viulua taidekoulun oppilaiden joulujuhlaan ja johon eräs koulun oppilaista rakastuu. Kuukausien suostuttelun jälkeen Lampenius myöntyi myös tuottaja Douglas Schwartzin tarjoukseen esiintyä vierailevana tähtenä maailman katsotuimmassa televisiosarjassa Baywatch. Lampenius esiintyi yhdessä, kokonaan hänen ympärilleen rakennetussa jaksossa, jossa hän esitti vaikeuksiin joutunutta eurooppalaista viulistia Arianaa. Molemmat televisiosarjat käyttivät jaksoissaan musiikkia Lampeniuksen popalbumilta, mukaan lukien kappaleet Violator ja Aquamarine, joista tehtiin jaksoille myös omat musiikkivideot.

Poliitikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon neljän vuoden kaudelle Ruotsalaisen kansanpuolueen riveistä vuonna 1996.[126] Hän toimi myös Helsingin kaupunginorkesterin johtokunnassa, ja sai panostuksestaan julkista kiitosta Seppo Heikinheimolta.[9] Vuonna 1997 Lampenius nimitettiin Suomen Turismilähettilääksi Ruotsissa, koska hän oli nostanut ruotsalaisten kiinnostusta Suomea kohtaan.[127]

Yrittäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampeniuksella oli oma Linda-siideri Pohjoismaissa vuosina 1997-2000. Siideri oli suuri menestys myyden kahdessa vuodessa yli 12 miljoonaa pulloa.[128] Tukeakseen siiderinsä myyntiä Lampenius julkaisi oman kalenterin vuodelle 1998, minkä lisäksi hän matkusti helikopterilla aika ajoin ympäri maata vieraillen useissa jättimarketeissa yhden päivän aikana. Näissä tilaisuuksissa Lampenius jakoi nimikirjoituksia sekä poseerasi kuvaajille.[2][129]

Kirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WSOY julkaisi Lampeniuksen omaelämäkerran Linda vuonna 2003. Lampenius kertoo kirjassaan avoimesti lapsuudestaan, vaativasta viulistikoulutuksestaan, kiertueistaan lapsena ympäri maailmaa, menestysvuosistaan maailmalla sekä henkilökohtaisista ongelmistaan, mukaan lukien huonosta itsetunnosta, epäterveistä suhteista, oikeustaisteluista entistä yhdysvaltalaista manageriaan ja tämän miljonäärituttavaa vastaan, masennuksesta ja syömishäiriöistä.[2]

Vuosien varrella Lampenius on julkaissut myös joitain päiväkirjamerkintöjään sekä novellin suomalaislehdissä.[2][130]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius suoritti rataleiman 1990-luvulla[131] ja on sittemmin ajanut kilpaa Sports 2000 -luokan autoilla sekä toiminut Teijo Lahden kartturina rallikilpailuissa Suomessa. Lampeniuksella on lisäksi ollut oma karting-talli, ja hän on toiminut kommentaattorina pohjoismaalaisille televisiokanaville Formula 1- ja jääkiekko-otteluissa Euroopassa.[2]

Lampenius on harrastanut vuosia laskettelua (nimeten Courchevelin, Madonna di Campiglion ja Åren suosikkikohteikseen),[132] nyrkkeilyä ja sukellusta. Hän on harjoitellut myös jousiammuntaa Israelissa[2] sekä treenannut thainyrkkeilyä Thaimaassa, jossa hän kuvasi mainosvideon maineikkaalle Fairtex Bangplee -keskukselle vuonna 2008.[133]

Vuonna 2008 Lampenius opetteli kilpatansseja osallistuessaan Ruotsin Tanssii tähtien kanssa -televisio-ohjelmaan. Lampenius ja hänen tanssiparinsa Daniel da Silva olivat kisan ennakkosuosikkeja, ja heidät valittiin myös kahden muun parin ohessa näyttävään kadunvarsimainontakampanjaan. Lampenius ja da Silva voittivat kilpailussa useita kierroksia, mutta tulivat Lampeniuksen loukkaantumisen jälkeen 6:nneksi 12:sta.[134][135][11]

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampenius nousi julkisuuteen ensikerran lapsiviulistina esiintyen lukuisia kertoja Suomen televisiossa 1970- ja 1980-luvuilla. Hänestä tehtiin myös juttuja lehtiin, minkä lisäksi hän esiintyi konserttikiertueilla Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Japanissa. Vuodesta 1996 Lampenius on ollut yksi Suomen kuuluisimmista julkisuuden henkilöistä, ja hän on myös yksi nykyisen kotimaansa Ruotsin tunnetuimmista suomalaisista. Lampenius on ollut aina avoin yksityiselämästään, ja erityisesti suomalaismedia on uutisoinut tarkasti hänen tuosta elämän osa-alueesta.[2][4][136]

Lampenius on esiintynyt lukuisissa kansainvälisissä televisio-ohjelmissa vuodesta 1997 lähtien. Brittiläisen Channel 4 -kanavan Lampeniuksesta tekemää dokumenttia on esitetty ympäri Eurooppaa sekä Japanissa,[114] kun taas yhdysvaltalaisen CBS-kanavan Inside Edition -ohjelman tekemää dokumenttia on näytetty Yhdysvalloissa.[137] Lampenius on myös esiintynyt Italian suurimman televisiokanavan Rai Unon musiikkispesiaalissa, joka levitettiin 160 maahan maailmanlaajuisesti,[5] sekä BBC:n Englantia varten televisioimassa konserttissa BBC National Orchestra of Walesin solistina.[99] Vuonna 2007 Lampenius esiintyi solistina Anúnan Celtic Origins -musiikkiohjelmassa PBS-kanavalla, joka lähetti konserttitaltioinnin yli 250 televisioaseman kautta ympäri Yhdysvaltoja.[76] Lampenius on lisäksi esiintynyt uutisohjelmissa ABC-, BBC-,[2] CNBC,[54] CNN- ja Fox News Channel -kanavilla,[54] muun muassa ohjelmissa kuten BBC Breakfast[2] ja The O'Reilly Factor,[54] joka on Yhdysvaltojen katsotuin kaapelikanavan uutisohjelma. Lampenius on esiintynyt myös kepeissä viihdeohjelmissa, muun muassa E! Entertainment -kanavalla.[54] Klassisen levynsä tiimoilta Lampenius esiintyi useissa televisio-ohjelmissa eri puolilla Eurooppaa ja Aasiaa[98][29] esiintyen yhdellä kertaa jopa 200 miljoonalle katsojalle.[99]

Televisio-ohjelmien lisäksi Lampeniuksesta on ollut lukuisia juttuja kansainvälisissä julkaisuissa eri puolilla maailmaa. Muun muassa The Sunday Times,[20] Classic FM Magazine[17] ja Playboy[122] ovat tehneet hänestä kansiartikkelit. Yhdysvalloissa sekä Elle[124] että Details[138] ovat valinneet Lampeniuksen vuoden tulokkaaksi musiikin kategoriassa vuonna 1998, ja sittemin Lampenius on esiintynyt myös useissa muissa kansainvälisissä muoti-, lifestyle- ja viihdelehdissä, kuten Entertainment Weekly,[139] Esquire,[99] GQ,[2] Hello!,[120] Maxim[121] ja Vogue.[2] The Times on kutsunut Lampeniusta "lahjakkaaksi klassiseksi viulistiksi", joka on "briljantti" ja "kriitikoiden ylistämä",[140] kun taas The Sunday Times on kertonut "hänen soittavan kuin Nigel Kennedy".[88] Los Angeles Daily News on puolestaan kuvaillut Lampeniusta "silmiinpistäväksi suomalaiseksi blondiksi, jolla on täydelliset musiikilliset ansiot"[141] ja New York Post on kuvaillut häntä "suomalaiseksi ilmiöksi".[142] Lisäksi The Guardian[143] ja The Independent[144] ovat molemmat nimittäneet Lampeniusta virtuoosiviulistiksi. Brittiläisissä tablodeissa Bach Babe -lisänimellä kutsutusta Lampeniuksesta[61] on tehty etusivun artikkeli myös maailman luetuimpaan päivittäiseen englanninkieliseen lehteen The Suniin,[145] minkä lisäksi Lampeniuksesta ovat kirjoittaneet sellaiset brittijulkaisut kuten Classic CD,[146] Daily Mail,[2] Evening Standard,[147] Q,[2] The Daily Telegraph[148] ja The European.[114]

Vuonna 2010 Lampenius oli yksi kansainvälisen The X Factor -menestysformaatin suomalaisen version, X Factorin, ensimmäisen tuotantokauden tuomareista. Kaikille yli 16-vuotiaille laulajille ja lauluryhmille avoin kykykilpailu on yksi Simon Cowellin luomista formaateista.[10]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dagens Nyheter, 23.2.2010.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap Linda, ISBN 9789510273364, WSOY, 2003.
  3. a b My way, ISBN 9789515011190, Schildts, 2000.
  4. a b c d e f Iltalehti, 16-17.6.2007.
  5. a b Ilta-Sanomat, 25.7.1997.
  6. a b Anúnan Christmas Memories -kotisivut, anuna.ie/Christmasmems_news.html, 24.1.2010.
  7. Apu, 46/2009.
  8. Baywatch, kausi 9, jakso 18.
  9. a b Helsingin Sanomat, 3.3.1997.
  10. a b c d X Factorin kotisivut, mtv3.fi/xfactor, 16.1.2010.
  11. a b Let's Dance 2008 -ohjelman kotisivut, tv4.se/letsdance, 2.3.2008.
  12. Ilta-Sanomat, 7-8.7.2012.
  13. Me Naiset, 2/2010.
  14. MTV3.fi, Linda Lampeniukselle myönnettiin Ruotsin kansalaisuus, 8.6.2011.
  15. The Upbringing of a Talented Violinist, ISBN 952913715X, Helsinki University Printing House, 2001.
  16. Helsingin juniorijousien kotisivut, ihmo.fi/strings, 16.1.2010.
  17. a b c Classic FM Magazine, 10/1999.
  18. Bettina på turné, YLE FST5, 26.5.2008.
  19. Huomenta Suomi, MTV3, 12.6.2008.
  20. a b c The Sunday Times, 20.7.1997.
  21. The Voicen kotisivut, thevoice.fi, 16.11.2009.
  22. a b c Iltalehti, 7.9.1996.
  23. Ilta-Sanomat, 7.11.1997.
  24. Hufvudstadsbladet, 5.11.1995.
  25. Ilta-Sanomat, 27.2.1998.
  26. Iltalehti, 24.6.1999.
  27. Artist & Eventbolagetin kotisivut, artistocheventbolaget.com, 18.1.2010.
  28. Ilta-Sanomat, 10.4.1997.
  29. a b c Ilta-Sanomat, 20.11.1999.
  30. Linda Brava, EMI Classics, 1999.
  31. Helsingin Sanomat, 20.1.1997.
  32. Dala-Demokraten, 7.6.2003.
  33. Västerås Tidning, 8.8.2008.
  34. Ilta-Sanomat, 18.6.1998.
  35. Irish Independent, 30.7.2010.
  36. Iltalehti, 27.7.2008.
  37. Huomenta Suomi, 11.2.2010.
  38. Iltalehti, 13.12.2010.
  39. Iltalehti, 22-23.1.2011.
  40. Svenska Dagbladet, 14.6.1998.
  41. Ulriksdals Slottsgala 1998.
  42. The Malar International Music Festival 2008.
  43. Dagen Nyheter, 19.2.2008.
  44. Göteborgs-Posten, 2.4.2004.
  45. a b Aftonbladet, 6.7.2008.
  46. Expressen, 28.11.2008.
  47. Artist & Eventbolagetin kotisivut, artistocheventbolaget.com, 16.1.2010.
  48. NATO Kosovo Forcen kotisivut, nato.int/KFOR, 2.1.2003.
  49. Evening Standard, 30.10.2003.
  50. Viihdeuutiset, MTV3, 9.10.2006.
  51. Komsomolskaya Pravda - Irkutsk, 22.9.2006.
  52. Aamulehti, 25.5.2007.
  53. Me Naiset, 50/2005.
  54. a b c d e Maria!, Nelonen, 15.10.2008.
  55. Helsingin Sanomat, 16.10.1997.
  56. Kirjeitä Suomesta, ISBN 9511155792, Otava, 1998.
  57. International Herald Tribune, 15.12.2007.
  58. Helsingin Sanomat, 10.12.1997.
  59. Ruotsin kuningatar Silvian lastensairaalan kotisivut, barnsjukhuset.nu, 3.4.2010.
  60. 'The 1st White Night in St. Moritz -hyväntekeväisyysgaala, 11.2.2005.
  61. a b The Times, 26.2.1998.
  62. The Sun, 27.7.1997.
  63. The Making of.. Tara'ab, Channel 2 (Israel), 20.2.2009.
  64. Chris Blackwellin kotisivut, chrisblackwell.co.uk, 31.7.2010.
  65. Fantastix, Hamburger Börs Stockholm, 2003.
  66. Expressen, 13.11.2006.
  67. Sundsvalls Tidning, 1.12.2008.
  68. Sundsvalls Tidning, 30.7.2007.
  69. Nyhetsmorgon, TV4, 1.10.2007.
  70. SR i Kungsan, 25.8.2007.
  71. Yana Mangin kotisivut, yana.nu, 10.4.2010.
  72. Ilta-Sanomat, 16.10.1997.
  73. Linda Lampeniuksen MySpace -sivut, myspace.com/lindalampenius, 4.12.2007.
  74. Anúna kotisivut, anuna.ie, 24.1.2010.
  75. 7 päivää, 42/2007.
  76. a b Anúnan kotisivut, anuna.ie, 1.1.2008.
  77. Elevation Groupin kotisivut, elevationgrp.com, 22.1.2009.
  78. Julkonserten 2008 -kiertueen kotisivut, julkonserten.se, 1.1.2008.
  79. Uusimaa, 20.12.2010.
  80. a b Ilta-Sanomat, 4.12.1997.
  81. Iltalehti, 7.12.1997.
  82. Helsingin Sanomat, 15.9.1998.
  83. Budo & Fitness -liikkeiden kotisivut, asp.budo-fitness.se, 20.5.2006.
  84. Urheilukanava, 11.2.2008.
  85. Ferrarin ja Maseratin näyttelyhuoneen avajaiset Barvikha Luxury Villagessa, 23.6.2006.
  86. Suomen virallinen albumilista, 15/1997.
  87. Daily Record, 16.6.1997.
  88. a b The Sunday Times, 15.6.1997.
  89. Helsingin Sanomat, 29.7.1997.
  90. The Times, 4.12.1997
  91. Ilta-Sanomat, 18.5.2001.
  92. The Guardian, 3.8.2000.
  93. Gramophone, 12/1999.
  94. Turok's Choice, syyskuu 2000.
  95. Evening Standard, marraskuu 1999.
  96. Iltalehti, 24.9.1999.
  97. ABC Classic FM, syys-joulukuu 1999.
  98. a b Ilta-Sanomat, 23.11.1999.
  99. a b c d e Iltalehti, 11.12.1999.
  100. http://ecx.images-amazon.com/images/I/51MFRE9YCRL._SS500_.jpg DVD:n kansi
  101. C Music TV, cmusic.tv/watchvideo/543, August Highlights 2010.
  102. Sundsvalls Tidning, 19.11.2005.
  103. POP-lehti, 1/2006.
  104. Metro Herald, 21.6.2010.
  105. Angels, Linda Lampenius Productions, 2010.
  106. Lumo, 11-12/2010.
  107. Rondo-Classica, 12/2010.
  108. Göteborgs-Posten, 15.12.2010.
  109. Norman Lebrechtin blogiSlipped disc, artsjournal.com/slippeddisc/, 3.2.2009.
  110. Linda Lampeniuksen verkkovierailu MTV3.fi:ssä, 11.2.2010.
  111. Huomenta Suomi, 10.12.2010.
  112. Ilta-Sanomat, 7.12.1991.
  113. The Independent, 3.8.1997.
  114. a b c Ilta-Sanomat, 5.7.1997.
  115. The Sunday Times, 6.7.1997.
  116. Finest.se, 29.8.2008.
  117. The Sunday Telegraph, 28.11.1999.
  118. Kauppalehti's Optio supplement, 24.2.2000.
  119. Cafe, toukokuu 1997.
  120. a b Hello!, 2.11.1999.
  121. a b Maxim, maaliskuu 1998.
  122. a b Playboy, huhtikuu 1998.
  123. Rondo Classica, 4/1997.
  124. a b Elle USA, tammikuu 1998.
  125. Ilta-Sanomat, 10.7.1997.
  126. Helsingin Sanomat, 22.10.1996.
  127. Helsingin Sanomat, 20.11.1997.
  128. Ilta-Sanomat, 17.4.1998.
  129. Helsingin Sanomat, 1.8.1997.
  130. Ilta-Sanomat, 24.3.1998.
  131. Helsingin Sanomat, 13.2.1997.
  132. TV4Vädretin kotisivut, tv4vadret.se, 20.2.2008.
  133. Ilta-Sanomat, 27.7.2008.
  134. Iltalehti, 12.11.2007.
  135. Apu, 27.2.2008.
  136. Suosikki, 9/1997.
  137. Ilta-Sanomat, 14.7.1997.
  138. Details, joulukuu 1997.
  139. Entertainment Weekly, 17.4.1998.
  140. The Times, 6.3.1998.
  141. Los Angeles Daily News, 29.4.1998.
  142. New York Post, 22.10.2006.
  143. The Guardian, 20.6.1997.
  144. The Independent, 16.6.1997.
  145. Ilta-Sanomat, 30.6.1997.
  146. The Guardian, 12.10.1999.
  147. Evening Standard, 30.10.2003.
  148. The Daily Telegraph, 3.7.1997.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]