Linda Lampenius

Wikipedia

Ohjattu sivulta Linda Brava
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Linda Lampenius, tunnetaan myös taiteilijanimellä Linda Brava, (26. helmikuuta 1970 Helsinki) on suomalainen viulutaiteilija ja julkisuuden henkilö. Hän on saanut muusikkona tunnustusta ja huomiota ennen kaikkea ulkomailla, ja Suomessa suuri yleisö tunteekin hänet parhaiten lähinnä vuosia kestäneestä asemastaan suomalaisen sensaatiolehdistön kestojulkkiksena, josta on kirjoitettu pääasiassa musiikin ulkopuolisten asioiden myötä. Lampenius valittiin Suomen Turhimmaksi Julkkikseksi vuonna 1997.[1]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Tausta

Lampenius syntyi suomenruotsalaiseen kulttuuriperheeseen kasvaen pääasiassa Helsingin Eirassa ja sukunsa maatilalla Lapinjärvellä. Hänen isänsä Börje Lampenius on entinen ohjaaja, näyttelijä, laulaja ja säveltäjä ja äitinsä Ulla Eklund entinen näyttelijä ja laulaja. Molemmat vanhemmat työskentelivät pääasiallisesti Ruotsalaisessa teatterissa, mutta myös elokuvissa ja TV:ssä. Lampenius on opiskellut Svenska normallyceumissa ja Sibelius-Akatemian musiikkiyliopistossa. Lähdettyään Suomesta vuonna 1997 Lampenius on asunut Los Angelesissa ja Lontoossa, ja vuodesta 2002 Tukholmassa. Lampenius on naimisissa ruotsalaisen asianajaja Martin Cullbergin kanssa. Parilla on tytär Olivia, joka syntyi Tukholmassa 26. helmikuuta 2009. Lampeniuksen appivanhemmat ovat tunnettuja ruotsalaisia mielenterveyden ammattilaisia: psykiatrian professori Johan Cullberg ja psykologi-kirjailija Marta Cullberg Weston.

[muokkaa] Musiikillinen ura

[muokkaa] Klassinen musiikki

[muokkaa] Helsingin juniorijouset ja Viuluviikarit musiikkimaassa

Lampenius aloitti musiikkiopintonsa kolmivuotiaana, kun hän meni musiikkileikkikouluun ja soitti eri instrumentteja. Viisivuotiaana hän aloitti viulunsoiton maineikkaan unkarilaissyntyisen viulupedagogi, professori Géza Szilvayn alaisuudessa Itä-Helsingin musiikkiopistossa. Kolmessa vuodessa Lampenius oli edistynyt niin paljon, että hänestä tuli kansainvälisessä lehdistössä jopa maailman parhaaksi nuoriso-orkesteriksi tituleeratun Helsingin juniorijousien jäsen - myöhemmin myös konserttimestari. Lampenius oli orkesterin nuorin soittaja, sillä muut jäsenet olivat jo 11-20-vuotiaita. Helsingin juniorijouset teki useiden kansainvälisten kiertueiden ja levytysten lisäksi 1970- ja 1980-luvuilla 55-osaisen Viuluviikarit Musiikkimaassa -nimisen televisiosarjan, jossa esiteltiin Szilvayn ja tämän veljen Csaba Szilvayn kehittelemää Colourstrings -metodia, jota käytettiin myös orkesterin soittajien opetuksessa. Nykyään Colourstrings on käytössä musiikkikouluissa ympäri maailmaa muun muassa Lontoon Royal College of Musicissa. Kymmenenteen ikävuoteensa mennessä Lampenius oli jo palkittu ensimmäisellä Ruotsalaisen kulttuurisäätiön stipendillä.

[muokkaa] Sibelius-Akatemia ja orkesteriviulistin ura

Vuosien 1978-1993 välisenä aikana Lampenius teki useita konserttikiertueita eri orkestereiden solistina, konserttimestarina ja jäsenenä Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa. Suoritettuaan Itä-Helsingin musiikkiopiston hän pääsi Sibelius-Akatemian erityislahjakkaille nuorille tarkoitettuun nuorisokoulutukseen, ja ollessaan vielä lukiossa Lampeniuksesta tuli yksi harvoista opiskelijoista, jotka ovat pääseet Sibelius-Akatemian yliopistopuolelle pelkällä soittonäytteellä. Lampenius soitti Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin konserttimestarina useaan eri otteeseen sekä johti Jorma Panulan ja Eri Klasin kapellimestariorkesteria seitsemän vuotta tehden myös joitain äänityksiä Yleisradiolle. Lampenius soitti myös Ofelia-nimisessä kvartetissa, jonka puitteissa hän osallistui kuuluisan Amadeus-kvartetin mestarikurssille, jonka päätöskonserttiin Ofelia valittiin myös esiintymään. Lisäksi Lampenius keikkaili Tapiola Sinfoniettassa ja Helsingin kaupunginorkesterissa ennen varsinaista pestiään Suomen Kansallisoopperan orkesterin ensimmäisenä viulistina vuosina 1994-1996. Lampenius esiintyi myös solistina ja muun muassa avasi vuoden 1995 Sibeliuspäivät Suomessa. Sibelius-Akatemiassa Lampenius opiskeli Ari Angervon, Päivyt Mellerin (os. Rajamäki) ja Nachum Erlichin johdolla, mutta hän on myös osallistunut mestarikursseille Pariisissa ja Israelissa (Shlomo Mintzin perustama Keshet Eilon). Yhdysvalloissa asuessaan Lampenius opiskeli professori Maurizio Fuksin ja Eduard Schmiederin yksityisoppilaana.

Sibelius-Akatemian solistisen osaston entinen johtaja, musiikin tohtori Lajos Garam on sanonut, että Lampenius "on herkkä taiteilijatyyppi ja hyvin taitava ja kokenut muusikkona. Hänen soittonsa on laadukasta ja verevää." [2] Atso Almilalle oli "itsestään selvää, että hänestä (Linda Lampenius) oli tulossa yksi merkittävimmistä suomalaisviulisteista". [3] Päivyt Meller, joka on itse opiskellut Josef Gingoldin johdolla, on puolestaan todennut Lampeniuksen olevan "hyvin moniulotteisesti lahjakas. Hänellä on poikkeavan paljon ilmaisukykyä, voimaa ja taiteellisuutta ja hänen soittonsa on teknisesti varsin korkealla tasolla." [4] Lampeniuksen toinen Sibelius-Akatemian aikainen opettaja Ari Angervo totesi suomalaislehden haastattelussa vuonna 2007, että Lampenius "vain halusi oppia soittamaan mahdollisimman hyvin, mennä mahdollisimman syvälle musiikkiin. Siinä hän mielestäni on onnistunut. Linda on viulistina huippulahjakas". [5]

[muokkaa] Sooloura

Lampenius esiintyi ensimmäisen kerran ammattilaisorkesterin solistina 11-vuotiaana, kun hän soitti Suomen Radion sinfoniaorkesterin kanssa Ilkka Kuusiston johtaessa. Lampenius on sittemmin konsertoinut myös muun muassa useiden suomalaisten ja ruotsalaisten kaupunginorkestereiden, Stockholm Sinfoniettan ja BBC National Orchestra of Walesin solistina. Kesällä 2008 Lampenius esiintyi ruotsalaislinnojen pihamailla järjestetyissä klassisissa ulkoilmakonserteissa kahdesta Prahan suurimmasta sinfoniaorkesterista kootun orkesterin solistina sekä yhdessä brittiläisen tenori Paul Pottsin kanssa. Orkesterisolistina Lampenius on soittanut muun muassa Bachin Kaksoiskonserton kahdelle viululle, Beethovenin Kolmoiskonserton, Brahmsin Unkarilaisia tansseja, Bruchin Viulukonserto nro 1:n, Montin Csárdásin, Mozartin Viulukonsertto nro 5:n, Ravelin Tziganen ja Sibeluksen Humoreskeja työskennellen muun muassa Atso Almilan, Eri Klasin, Niklas Willénin ja Peter Jablonskin kanssa. Huilisti Andrea Griminellin kanssa Lampenius on esiintynyt Milanon La Scala -oopperatalon filharmonikkojen solistina Monacon ruhtinaanpalatsissa järjestetyssä klassisessa konsertissa.

Lampenius on kuitenkin ennen kaikkea kamarimuusikko ja esiintyy pääasiassa pianistin säestyksellä. Lampeniuksen säestäjinä ovat vuosien varrella soittaneet muun muassa Timo Koskinen, Folke Gräsbeck, Laura Mikkola ja John Lenehan, joka säesti häntä myös Linda Brava -levyllä. Nykyään Lampenius tekee yhteistyötä lähinnä ruotsalaispianisti Carina E. Nilssonin kanssa. Kamarimuusiikkona Lampenius on esiintynyt eri puolilla Eurooppaa, Venäjällä, Keski-Aasiassa, Saudi Arabiassa, Kaukoidässä ja Yhdysvalloissa.

Lampenius on ainoa suomalaisartisti, joka on levyttänyt arvostetulle EMI Classics -levymerkille. Hänen Linda Brava -levynsä julkaistiin maailmanlaajuisesti vuonna 1999, ja se sai paljon kiitosta alan lehdissä ja -kriitikoilta. Klassisen musiikin mahdollisesti arvostetuin julkaisu The Gramophone kuvaili Bach/Gounodin, Elgarin, Faurén, Kreislerin, Massenetin, Paganinin ja Sibeliuksen lyyrisistä viulukappaleista sekä Edvard Griegin c-molli-sonaatista koostuvaa levyä "nautinnolliseksi kokoelmaksi", joka on "soitettu sellaisella lämmöllä ja yksinkertaisuuden kauneutta korostaen, että se viekoittelee korvaa välittömästi". Griegin sonaatista sanotttiin, että se on "vahva, intohimoinen ja erittäin vaikuttava" ja sen "finaalissa on suurenmoisen rohkeaa, kansanmusiikinomaista otetta ja se on täynnä valoja ja varjoja". [6] Toinen suosittu klassisen musiikin erikoislehti Classic FM Magazine kuvaili "Suomen viulusensaatiosta" tekemässään kansikuva-artikkelissa Lampeniuksen soittavan "miellyttävällä hunajaisella soinnilla - saaden parhaan esiin kultaäänisestä vuoden 1781 Galliano-viulustaan - ja kepeällä sulolla, joka varmasti tuo hänen musisoinnillen monia ystäviä". [7] Myös BBC Radio 3 noteerasi levyn korkealle, ja brittiläinen Classic FM -kanava valitsi sen viikon levyksi viideksi viikoksi peräkkäin soittaen levyn musiikkia päivittäin. Lampenius vieraili ja esiintyi myös suosituissa, miljoonayleisön keränneissä aamu-TV-ohjelmissa kuten This Morning ja BBC Breakfast sekä Ian Wrightin noin viiden miljoonan katsojan kerännessä Friday Night's All Wright -talk showssa, jossa vierailivat samaan aikaan myös Mariah Carey ja Boy George. Pelkästään Suomessa Linda Brava myi ensimmäisten kuukausien aikana julkaisusta noin kolmetuhatta kappaletta, mikä on huomattava määrä klassiselle levylle, ja se nousi myös Ison-Britannian viralliselle klassisen musiikin albumilistalle sijalle 14. Julkaisun aikoihin Lampenius oli näkyvästi esillä myös Lontoon katukuvassa, sillä punaisen kaksikerroksisen bussin koko takaseinä oli peitetty hänen levyään mainostavalla kuvalla. Espanjassa kuvattu musiikkivdeo "Ave Maria" -kappaleelle näkyy edelleen klassisen musiikin Classic FM TV -kanavalla, ja se on mukana myös kanavan vuonna 2003 julkaistun nimikko-DVD:n ensimmäisessä painoksessa. Lampenius esiintyi Linda Bravan tiimoilta muun muassa useissa televisio- ja radio-ohjelmissa Englannissa, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa, Pohjoismaissa, Filippiineillä, Taiwanissa ja Etelä-Koreassa.

Lampenius on huomioitu muusikkona laajalti kansainvälisessä lehdistössä ja muussa mediassa. Musiikkijulkaisuista hänet ovat huomioineet jo edellä mainittujen lisäksi muun muassa American Record Guide, Andante, Classic CD, Muso ja Q Magazine. The Times on nimittänyt Lampeniusta "lahjakkaaksi suomalaiseksi klassiseksi viulistiksi", [8] joka on "briljantti" ja "kriitikoiden ylistämä", [9] kun taas The Sunday Times kirjoitti, että "hän soittaa kuin Nigel Kennedy". [10] Los Angeles Daily News on kuvaillut Lampeniusta "silmiinpistäväksi suomalaiseksi blondiksi, jolla on täydelliset musiikilliset ansiot" [11] ja New York Post on tiivistänyt hänen olevan "suomalainen ilmiö". [12] Yhdysvaltalaiset Details- ja Elle -lehdet ovat puolestaan nimenneet Lampeniuksen vuoden 1998 tulokkaaksi musiikin kategoriassa. Lampeniuksesta on lisäksi tehty juttuja merkittäviin uutisohjelmiin kuten Inside Edition ja The O'Reilly Factor, ja häntä on voinut nähdä sekä kuulla pohjoismaalaisten TV-kanavien lisäksi muun muassa ABC-, BBC-, Channel 4-, CNBC-, CNN-, E!-, ITV-, NBC- ja Rai Uno -kanavilla.

Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin entinen viulisti ja yksi Ruotsin suosituimmista artisteista Kalle Moraeus kutsui Lampeniuksen 25 konsertin kevätkiertueensa vierailevaksi solistiksi vuonna 2004. Lopputulos oli onnistunut, sillä kriitikot ylistivät Lampeniuksen taitoa ja karismaa, ja tämän onnistui lyödä itsensä läpi ruotsalaisiin musiikkipiireihin. "Täydellisellä lavaläsnäolollaan ja noidutulla viulullaan hän lumoaa korvat jo alusta eikä aplodeista tahdo tulla loppua" kirjoitti Dalarnas Tidningar [13] kun taas Göteborgs-Posten kuvaili, kuinka Lampeniuksen "musiikkipotpurista tuli virtuoosimaisen viulunsoiton näytös" ja että "hän on kieltämättä lahjakas soittaja, jolla on häikäisevä tekniikka ja suuri määrä viehätysvoimaa". [14] Lampenius soittikin samaisena vuonna jo toisella koko maan kattaneella 25 konsertin kiertueella, kun hänet valittiin solistiksi Ruotsin alkuperäiseen joulushow'hun.

Ruotsissa vietettyjen vuosiensa aikana Lampenius on esiintynyt lukuisissa julkisissa konserteissa sekä suosituissa televisio- ja radio-ohjelmissa. Hän on konsertoinut klassisella repertuaarillaan paitsi Tukholman konserttitalon kaltaisissa paikoissa, niin myös rock-konserteissa. Lampenius on lisäksi esiintynyt eri puolilla Skandinaviaa useissa yritysjuhlissa sekä soittanut NATO-joukoille Kosovossa, Unicefin hyväksi järjestetyssä White Turf -gaalassa Sveitsin St. Moritzissa, Berliinin taidemuseon näyttelyn avajaisissa Saksassa, vuoden 2007 Cannesin filmifestivaaleilla, Volvo Ocean Race -purjehduskilpailun lähtöjuhlissa Espanjan Alicantessa ja Ferrarin ja Maseratin Showroomin avajaisissa Moskovassa.

Julkisten konserttiensa lisäksi Lampenius on esiintynyt myös valtionpäämiehille ja kuninkaallisille. Hän on soittanut muun muassa Suomen presidentille Suomessa ja New Yorkissa sekä Pariisissa, Monacon ruhtinaalle Monte Carlossa ja useita kertoja Ruotsin kuninkaalle sekä kuningasperheen muille jäsenille ja heidän ystävilleen muun muassa kruununprinsessa Victorian syntymäpäivillä. Vuonna 2007 Lampenius esiintyi Carl von Linnén 300-vuotisjuhlavuoden päätöstapahtumassa Ruotsin Lapissa, jossa olivat paikalla Ruotsin kuningasparin lisäksi muun muassa uusia Nobel-voittajia sekä Christer Fuglesang.

Lampenius soittaa vuoden 1781 Gagliano -antiikkiviulua, jonka arvo on noin 200 000€. Hänellä on lisäksi kaksi muuta puuviulua sekä kaksi sähköistä.

[muokkaa] Pop/rock -musiikki

[muokkaa] Linda Lampenius

Lampeniuksen ensimmäinen pop-single "Violator"/"Toccata and Fugue" julkaistiin Suomessa vuonna 1996. Se sai huomiota myös ulkomailla, kun muun muassa Daily Record uutisoi uudesta "sensaatiosta" [15] ja The Sunday Times kertoi Lampeniuksen "nauttineen suuresta suosiosta Skandinaviassa eloisalla versiollaan Toccata and Fuguesta". [16] Poplevy Linda Lampenius julkaistiin Suomessa seuraavana vuonna, ja se nousi Suomen virallisella albumilistalla sijalle 8. Levy myi sittemin kultaa. Lampenius soitti musiikkia esikoisalbumiltaan oman pop/rock-bändinsä The Violatorsin kanssa eri puolilla Suomea sekä ulkomailla. Yhtyeessä soitti muun muassa Raptorista tuttu Tero Kaikkonen, joka myös sävelsi musiikkia Linda Lampenius -levylle.

[muokkaa] Yhteistyö Sir Andrew Lloyd Webberin kanssa

Sir Andrew Lloyd Webber näki lehtitietojen mukaan Channel 4 -kanavan dokumentin Lampeniuksesta ja hämmästyi tämän soittotaidosta. Tehtyään taustaselvityksiä Lloyd Webber päätti kutsua Lampeniuksen yksityisille, vuosittain järjestettäville Sydmonton Festival -musiikkijuhlilleen Englantiin. Musikaalimaestron linnan mailla järjestettäville festivaaleille saapuu vuosittain suuri joukko musiikkialan vaikuttajia eri puolilta maailmaa hakemaan vaikutteita ja solmimaan kontakteja. Siellä on myös kantaesitetty Lloyd Webberin suurimmat hittimusikaalit kuten Cats ja Oopperan kummitus. Lampenius soitti solistina Lloyd Webberin ja Jim Steinmanin teoksessa Metal Philharmonic, jossa olivat mukana myös orkesteri, bändi, kuoro ja tanssijoita. Lampenius sai esittää myös oman konserttinsa festivaaleilla, ja yhteistyö Lloyd Webberin kanssa teki hänestä hetkessä uuden kansainvälisen viulusensaation. Arvostettu The Sunday Times omisti kulttuuriliitteensä kansikuva-artikkelin Lampeniukselle, jota alettiin kutsua brittiläisillä tabloideissa lisänimellä Bach Babe. Maailman luetuin englanninkielinen sanomalehti The Sun arvioi etusivullaan Lampeniuksen Vanessa-Maen yläpuolelle, ja jopa Euroopan luetuin tiedelehti New Scientist huomioi Lampeniuksen pääkirjoituksessaan, jossa pohdittiin myyttiä, että äly ja kauneus eivät sovi samaan kroppaan: "Poikkeuksiin - kuten Linda Lampeniukseen, suomalaiseen virtuoosiviulistiin Baywatch-ulkonäöllä - suhtaudutaan kuin luonnonoikkuihin". [17]

Lampenius on sittemin soittanut kevyttä musiikkia muun muassa yhdysvaltalaisissa televisio-ohjelmissa, BBC:llä ja Rai Unolla sekä Royal Albert Hallissa, Monacon Sporting Clubilla ja Globenissa. Linda Lampenius -levyn kappaletta "Aquamerine" on käytetty Baywatch-TV-sarjan 9. tuotantokauden 18:nnessa jaksossa, ja suosittu yhdysvaltalaissarja Fame L.A. on puolestaan käyttänyt "Violator"-kappaletta ainoan kautensa 7:nnessä jaksossa. Myös Lampenius itse esiintyi vieraileva tähtenä kyseisissä jaksoissa.

[muokkaa] Fantastix ja Rhapsody in Rock

Lampenius esiintyi suositussa Fantastix-varietee-show'ssa Tukholman legendaarisessa showravintola Hamburger Börsissa vuonna 2003. Viulunsoiton lisäksi Lampenius näytteli, tanssi ja kohahdutti tulennielennällään.

Lampenius on esiintynyt useasti myös Rhapsody in Rock -nimisessä show'ssa. Se on muun muassa vuoden 2008 Kesäolympialaisten musiikista vastanneen pianisti ja säveltäjä Robert Wellsin luoma musiikkispektaakkeli, jossa yhdistyy klassinen ja kevyt musiikki. Show on kiertänyt ympäri maailmaa, ja sen ovat nähnyt sadat miljoonat ihmiset. Lampenius on esiintynyt show'n solistina muun muassa Royal Albert Hallissa, ja esiintyi myös kesällä 2008 Rhapsody in Rock -10-vuotisjuhlakiertuellaa Ruotsissa. Pohjoismaiden suurin sanomalehti Aftonbladet nimesi Lampeniuksen koko kiertueen parhaaksi artistiksi, joka "herättää kunnioitusta kuten tavallista". [18]

[muokkaa] Muuta

Asuessaan Lontoossa Lampenius soitti ja levytti muun muassa Jimmy Pagen ja Robert Plantin kiertuebändistä lainassa olevien muusikoiden ja veteraanituottaja Craig Leonin kanssa. Julkaisemattomat levytykset sisältävät mahdollisesti myös Ofra Hazan viimeisimmän äänityksen, sillä hän kuoli pian sen jälkeen. Lampenius on vuosien varrella työskennellyt myös monien muiden pop- ja rock-artistien kanssa. Hän on esiintynyt muun muassa Leningrad Cowboys-, Mustasch- ja Takida -yhtyeiden kanssa sekä vieraillut Magnus Bäcklundin singlellä Burn, joka nousi Ruotsin virallisen singlelistan sijalle 4. Lampenius soittaa viulua myös "Fade Away" -kappaleessa Celine Dionin vuoden 2007 albumilla Taking Chances, Emilia de Poretin "Pick Me Up" -singlellä, joka on nousi syksyllä 2008 Ruotsin virallisen singlelistan sijalle 1, ja Sofia Källgrenin Cinema Paradiso -albumin kappaleessa "The Prayer".

[muokkaa] Kansan-, maailman- ja jazzmusiikki

[muokkaa] Nordic Light

Lampenius julkaisi kolmannen albuminsa Nordic Light vuonna 2005. Levy on kokoelma suomalaisia, suomenruotsalaisia ja ruotsalaisia kansansävelmiä. Se sai hyvät arvostelut, ja uudelleenjulkaistiin vuonna 2008, jolloin se nousi Ruotsin virallisen albumilistan sijalle 12.

[muokkaa] Celtic Origins

Maailmankuulu Anúna-yhtye kutsui Lampeniuksen erikoissolistiksi kuoron Celtic Origins -projektiin vuonna 2006. Lampenius kuvasi Anúnan kanssa musiikkiohjelman yhdysvaltalaiselle laatukanava PBS:lle vuoden 2007 alussa ja teki heidän kanssaan myös CD:n ja DVD:n. PBS näytti Anúna: Celtic Origins -nimisen musiikkiohjelman yli 220 tv-aseman kautta Yhdysvalloissa kesällä ja syksyllä 2007, ja samoihin aikoihin julkaistu Celtic Origins -CD nousi viideksi viikoksi Pohjois-Amerikan myydyimmäksi maailmanmusiikkilevyksi myyntiä mittaava Nielsen SoundScanin mukaan. Loppuvuodesta 2007 Anúna ja Lampenius lähtivät yhdeksän viikkoa kestäneelle ja noin 40 konserttia sisältäneelle kiertueella konserttisaleihin eri puolille Yhdysvaltoja. Celtic Origins -lavashow nähtiin muun muassa New Yorkissa, Los Angelesissa, Dallasissa, Bostonissa, San Franciscossa, Denverissä, Detroitissa, Clevelandissa, Minneapoliksessa, Charlottessa, Nashvillessä, Knoxvillessä, Philadelphiassa, Cincinnatissa, Pittsburghissa, Indianapoliksessa, Torontossa, Atlantassa ja Phoenixissa.

Anúnan perustaja ja johtaja Michael McGlynn sanoi suomalaislehden haastattelussa vuonna 2007, että "Linda tuntui olevan täsmälleen sitä, mitä tuleva Anúna-show tarvitsee saadakseen enemmän klassista herkkyyttä esitykseen -- Hänen soittonsa on kaunista, syvällistä ja oivaltavaa". Samassa haastattelussa irlantilainen säveltäjä Ronan Hardiman, joka on työskennellyt Lampeniuksen kanssa eri projekteissa, kertoi Lampenius olevan "loistava klassinen viulisti, suurenmoinen taiteilija, jolla on käsittämätön kyky siirtää tunteensa vahvana musiikkiin. Hän on erittäin luova. Hänen kanssaan on helppo työskennellä. Lisäksi hänellä on karismaa, jollaista harvoin tapaa." Hardimanin on ollut määrä säveltää useita teoksia Lampeniuksen tulevalle albumille, jolle ei ole annettu vielä julkaisupäivää. [19]

[muokkaa] Jazz-esiintymiset

Lampenius on tehnyt uransa aikana myös joitain jazz-esiintymisiä. Vuonna 1997 Lampenius soitti New Yorkin Plaza-hotellissa järjestetyssä The American-Scandinavian Foundationin gaalassa muun muassa tunnetun "All of Me" -kappaleen, ja yleisö vertasi häntä itse Stéphane Grappelliin. Vuonna 1998 Lampenius esiintyi puolestaan losangelesilaisella Lucky Seven -klubilla näyttelijä ja jazzpianisti Jeff Goldblumin ja tämän bändin kanssa; yleisössä istuivat tuona iltana muiden muassa Hugh Hefner ja Jim Carrey. Toistaiseksi viimeinen jazzesiintyminen oli vuoden 2007 lopulla, kun Lampenius esiintyi irlantilaislaulaja Owen Bradyn kanssa tukholmalaisella Stampen-jazz-klubilla.

[muokkaa] Albumit, singlet ja DVD:t

[muokkaa] Sooloalbumit

  • Linda Lampenius (Audiovox Records, 1997) - Suomen virallinen albumilista: 8
  • Linda Brava (EMI Classics, 1999) - Ison-Britannian virallinen klassisen musiikin albumulista: 14
  • Nordic Light (Ladybird, 2005/2008) - Ruotsin virallinen albumilista: 12

[muokkaa] Soolosinglet

  • Violator/Toccata and Fugue (Audiovox Records, 1996)
  • Ave Maria/Salut d'Amour (EMI Classics, 1999)

[muokkaa] Vierailut albumeilla

Paul Oxley's Unit

  • The Magic (Sony Music Entertainment Finland, 1996) (viulu)

Anúna

  • Celtic Origins (Elevation, 2007) (vieraileva viulusolisti) - Nielsen SoundScan: 1

Celine Dion

  • Taking Chances (Sony, 2007) (jouset) - World Music Chart: 2

Sofia Källgren

  • Cinema Paradiso (One Voice AB, 2008) (vieraileva viulusolisti)

[muokkaa] Vierailut singleillä

Magnus Bäcklund

  • Burn (UNI, 2007) (vieraileva artisti) - Ruotsin virallinen singlelista: 4

Emilia de Poret

  • Pick Me Up (UNI, 2008) (jouset) - Ruotsin virallinen singlelista: 1

[muokkaa] DVD:t

Useita artisteja

  • Classic FM [2003] DVD (BMG Music Programming, 2003)

Anúna

  • Celtic Origins (Elevation, 2007) (vieraileva viulusolisti)

[muokkaa] Muut urat

[muokkaa] Malli

[muokkaa] Björn Borg ja Maurice Lacroix

Lampenius toimi Björn Borgin kampanjakasvona ja mallina Suomessa ja Ruotsissa vuosina 1996-1999. Lampenius esiintyi printtimainoksissa ja näytöksissä, joissa hän myös soitti musiikkia esikoisalbumiltaan. Vuonna 2000 Lampenius toimi Maurice Lacroix -kellobrändin mallina Englannissa esiintyen mainosjulisteissa ja soittaen viulua PR-tilaisuuksissa.

[muokkaa] Playboy ja muut lehdet

Maailman kuuluisin miesten lifestyle-lehti Playboy tarjosi Lampeniukselle mahdollisuutta tulla lehden julkkiskansikuvatytöksi, koska tästä oli tullut kansainvälisesti tunnettu viulusensaatio muun muassa Lloyd Webberin kanssa tekemän yhteistyönsä johdosta. Lampenius suostui, ja hänestä tehtiin 10-sivun kansikuva-artikkeli lehden musiikin erikoisnumeroon vuonna 1998. Samalla Lampeniuksesta tuli ensimmäinen klassinen artisti Playboyn kannessa ja Marilyn Monroen ohessa ainoa kansikuvahahmo, jonka kannessa ei ole lainkaan sisäsivujen muuta mainontaa. Lampeniuksesta tehtiin kansikuvajutut myös lehden useisiin muihin painoksiin eri puolilla maailmaa, ja Lampenius valittiin myös Playboyn perinteikkäälle Vuoden seksikkäimmät tähdet -listalle Hollywood-tähtien ja supermallien joukkoon.

Lampenius on tehnyt mallintöitä myös julkaisuille kuten Café, Elle, Esquire, GQ, Hello! ja Maxim sekä esiintynyt Details- (nimesi Lampeniuksen vuoden tulokkaaksi seksi- ja musiikkikategorioissa) ja Vogue -lehdissä.

[muokkaa] Näyttelijä

Lampenius teki filmidebyyttinsä sylivauvana elokuvassa Akseli ja Elina, jossa hänen äitinsä esitti pääosaa. Kolmivuotiaana Lampenius esiintyi Ruotsalaisen teatterin näytelmässä Hårda Tider ja seuraavana vuonna teatterin kiertueella Ruotsissa ja Norjassa. Lampenius on aikuisiällä näytellyt muutamissa suomalaisissa ja ruotsalaisissa televisiosarjoissa sekä tehnyt cameo-roolin elokuvaan Kymmenen riivinrautaa. Näkyvimmät näyttelijäntyöt Lampenius on kuitenkin tehnyt yhdysvaltalaisissa suosikkisarjoissa Fame L.A ja Baywatch.

[muokkaa] Poliitikko

Lampenius valittiin RKP:n edustajana Helsingin kaupunginvaltuustoon neljäksi vuodeksi vuonna 1996. Samassa yhteydessä hänet valittiin myös Helsingin kaupunginorkesterin hallitukseen, ja hän sai panostuksestaan kiitosta itse Seppo Heikinheimolta. Vuonna 1997 Lampeniuksesta tuli myös Suomen Turismilähettiläs Ruotsissa.

[muokkaa] Urheilu

[muokkaa] Autourheilu

Lampenius on suorittanut rataleiman ja työskennellyt Teijo Lahden kakkoskuljettajana rallikilpailuissa Suomessa. Lampenius on ajanut myös Sports 2000 -luokan autoja, ja hänellä on ollut myös oma karting-talli.

[muokkaa] Tanssii Tähtien Kanssa

Lampenius harrasti lapsena jonkin aikaa balettia, ja vuonna 2008 hän opetteli kilpatanssia osallistuessaan Let's Dance -kilpailuun Ruotsissa. Ohjelma on Ruotsin versio Stricly Come Dancing -formaatista, joka Suomessa kulkee nimellä Tanssii Tähtien Kanssa. Lampenius voitti tanssiparinsa kanssa useita kierroksia kilpailussa, mutta tuli loukkaantumisen jälkeen kuudenneksi 12:sta.

[muokkaa] Harrastukset

Lampenius on harrastanut vuosia nyrkkeilyä, jonka lisäksi hän laskettelee, sukeltaa ja on kokeillut myös jousiammuntaa. Vuonna 2008 Lampenius treenasi Muay Thaita Fairtex Bangplee -keskuksessa Thaimaan Bangkokissa ja teki myös samantapaisen PR-videon keskukselle kuin Jack Osbourne.

[muokkaa] Esiintymiset

Lampenius on myös esiintynyt vuosien varrella lukuisissa urheilutapahtumissa. Hän on soittanut kansallisissa koripallo-, jalkapallo- ja jääkiekko-otteluissa Suomessa ja Ruotsissa sekä esiintynyt BBC:ltä ja Eurosportilta suorana lähetyksenä tulleessa tenniksen ATP Senior Tour -turnauksessa Royal Albert Hallissa ja Formula1-väelle Monacossa ja Monzassa. Lampenius on myös levyttänyt virallisen kappaleen Ruotsin jääkiekkomaajoukkueelle Prahassa vuonna 2004 järjestettyjen jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen yhteydessä sekä avannut Globenissa vuoden 2008 Ge Galan -yleisurheilutapahtuman ja useita K-1-otteluita.

[muokkaa] Linda-siideri

Lampeniuksella oli oma siideribrändi Linda-siideri useilla eri makuvaihtoehdoilla vuosina 1997-2000, jolloin se myös myi useita miljoonia litroja. Siiderin yhteydessä julkaistiin myös Linda-kalenteri vuodelle 1998.

[muokkaa] Kirjailija

Lampeniuksen omaelämänkerta Linda julkaistiin WSOY:n toimesta Suomessa vuonna 2003. Suomalaisissa lehdissä on julkaistu myös Lampeniuksen päiväkirjamerkintöjä ja novelli.

[muokkaa] Kirjallisuutta

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Turhat julkkikset -voittajat
  2. ↑ Iltalehti, 7. syyskuuta 1996.
  3. ↑ Ilta-Sanomat, 27. helmikuuta 1998.
  4. ↑ Iltalehti, 7. syyskuuta 1996.
  5. ↑ Iltalehti, 16.-17. kesäkuuta 2007.
  6. ↑ The Gramophone, joulukuu 1999.
  7. ↑ Classic FM Magazine, lokakuu 1999.
  8. ↑ The Times, 26. helmikuuta 1998.
  9. ↑ The Times, 6. maaliskuuta 1998.
  10. ↑ The Sunday Times, 15. kesäkuuta 1997.
  11. ↑ Los Angeles Daily News, 29. huhtikuuta 1998.
  12. ↑ New York Post, 22. lokakuuta 2006.
  13. ↑ Dalarnas Tidningar, 22. maaliskuuta 2004.
  14. ↑ Göteporgs-Posten, 2. huhtikuuta 2004.
  15. ↑ Daily Record, 16. kesäkuuta 1997.
  16. ↑ The Sunday Times, 15. kesäkuuta 1997.
  17. ↑ New Scientist, 21. kesäkuuta 1997.
  18. ↑ Aftonbladet, 6. heinäkuuta 2008.
  19. ↑ Iltalehti, 16.-17. kesäkuuta 2007.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Linda_Lampenius
Henkilökohtaiset työkalut