Leevi and the Leavings

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leevi and the Leavings
(1978–2003)
Tiedot
Tyylisuunta: rockmusiikki
Tyylilaji: suomirock
aikuisrock
folkrock
poprock
iskelmä
Kotipaikka: Suomi Suomi
Laulukieli: suomi
Sivusto: www.leavings.net
Jäsenet
Gösta Sundqvist laulu, kitara
Risto Paananen basso
Juha Karastie kitara
Niklas Nylund rummut
Levy-yhtiöt
Love Records 1978–1979
Johanna Kustannus 1979–2003

Leevi and the Leavings oli suomalainen vuonna 1978 perustettu poprock-yhtye. Yhtyeen kantavana voimana toimi julkisuutta vältellyt Gösta Sundqvist. Sundqvist vastasi yksin kappaleiden sävellyksistä, sanoituksista ja sovituksista. Sundqvist toimi myös yhtyeen laulajana. Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat "Mitä kuuluu, Marja-Leena?", "Teuvo, maanteiden kuningas" ja "Pohjois-Karjala". Muut yhtyeen jäsenet olivat Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund, jotka päättivät lopettaa yhtyeen Gösta Sundqvistin kuoltua vuonna 2003.

Leevi and the Leavings tuli tunnetuksi myös esiintymättömyydestään. Koko 25-vuotisen uransa aikana yhtye ei tehnyt ainuttakaan keikkaa eikä esiintynyt paljoakaan julkisuudessa. Esiintymättömyydestään huolimatta yhtye keräsi vankan kuulijakunnan ja nautti suurta suosiota koko uransa ajan. Vuonna 1997 julkaistu kokoelmalevy Keskiviikko... 40 ensimmäistä hittiä on kaikkien aikojen 14. myydyin suomalainen albumi. Yhtyeen menestyksen takana olivat pitkälti Gösta Sundqvistin kirjoittamat kappaleet, joista monet muodostuivat hiteiksi. Sundqvist käsitteli kappaleissaan useimmin esimerkiksi alkoholismia, syrjäytyneisyyttä, ihmissuhteita, luonnonsuojelua ja yhteiskunnallisia asioita usein humoristisesti ja ironisesti. Yhtye sai vuonna 1995 vuoden kotimaisen yhtyeen Emma-palkinnon.

Yhtyeen johtohahmo Gösta Sundqvist muistetaan vaatimattomana ja periaatteistaan kiinnipitävänä ihmisenä. Sundqvist kieltäytyi koko yhtyeen uran ajan julkisista huomionosoituksista, eikä saapunut esimerkiksi vastaanottamaan yhtyeelle myönnettyä Emma -palkintoa vuonna 1995 tai Juha Vainio -sanoittajapalkintoa vuonna 1996. Sundqvist antoi haastatteluja lähinnä vain radioon ja musiikkialan lehtiin - niitäkin tosin harvakseltaan.

»Missä on tabu tai muuten poliittisesti epäkorrekti aihe, siellä on Sundqvist sulkakynineen piikittelemässä. Leevi and the Leavingsin laulujen läpi puhuvat yksinäiset, syrjäytyneet, kylähullut, rikolliset, huorat, transvestiitit, yksinhuoltajaäidit, erolapset - koko tarkkaan varjellun pohjoismaisen hyvinvoinnin hyssytelty kääntöpuoli. Gösta Sundqvistin eetos taiteilijana oli ihmiselämän mittainen projekti: tehdä ruma ja piiloteltu rehellisen kauniiksi ja näkyväksi.»
(Olavi Uusivirta[1])

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historiaa

[muokkaa] Yhtyeen alkutaival: 1978–1986

Leevi and the Leavings -yhtyeen tarkkaa perustamisajankohtaa ei tiedetä. Alun perin yhtye esiintyi Stereogramofoni-kaseteilla pilaillen radio-ohjelmille sekä yhtyeille. Kasetteja tehtiin noin kymmenen kappaletta ja niitä jaettiin ystäville sekä vihamiehille. Sketseistä suurin osa oli Gösta Sundqvistin käsialaa. Silloisen rumpalin Reijo Innan haaveena oli kuitenkin tehdä oikea levy. Kaseteilta valittiin kaksi kappaletta, "Mitä kuuluu Marja-Leena?" sekä "Rakas Annika...", ja ne lähetettiin Atte Blomille Love Recordsiin kuunneltavaksi. Tämä tehtiin Sundqvistilta salassa. Levy-yhtiö tarjoutui kustantamaan levyn ja ensimmäinen single julkaistiin vuonna 1978. Esikoissingleä mainostettiin normaalista poikkeavalla tavalla muun muassa Helsingin Sanomien Henkilökohtaista-palstalla. Lehtien palstoille lähetettiin viestejä, joissa etsittiin Marja-Leena-nimistä henkilöä. Aluksi Gösta Sundqvist vastusti albumin tekoa ja halusi julkaista sen sijaan tuplasinglejä. Niitä ilmestyikin kaksi kappaletta vuonna 1979. Samana vuonna yhtyeeseen liittyi kitaristi Juha Karastie, joka oli soittanut Sundqvistin kanssa yhdessä jo ennen Leevi and the Leavingsia. Samoihin aikoihin vuonna 1979 rumpali Reijo Inna päätti lähteä yhtyeestä, sillä hän ei kannattanut yhtyeen kaavaileman esikoisalbumin tekoa. Innan mielestä yhtyeen materiaali ei riittänyt pitkäsoittoon. Innan tilalle Leavingsiin tuli Risto Paanasen vanha koulukaveri Jarmo Leivo.

Yhtyeen ensimmäinen albumi Suuteleminen kielletty ilmestyi vuonna 1980. Sen alkuspiikissä oli mukana Jörn Donner. Levyn suurimmaksi hitiksi nousi instrumentaali "Tuhannen markan seteli", joka soi aikanaan Urheiluruudun tunnuskappaleena. Myöhemmin vuonna 1981 yhtye osallistui Euroviisujen Suomen alkukarsintaan kappaleella "Sinisilmä, mansikkasuu", mutta menestystä ei tullut. Euroviisukarsinnoissa he tekivät uransa ainoan julkisen esiintymisensä. Yhtye ei koskaan levyttänyt edustajaehdokastaan, mutta siitä on olemassa levytaltiointi Aarne Tenkasen esittämänä. Leavings alkoi myös valmistella seuraavaa albumiaan, Mies, joka toi rock'n' rollin Suomeen, joka ilmestyi vuonna 1981. Seuraavana vuonna yhtyeessä tapahtui taas henkilövaihdos, kun J.D. Leivo lähti yhtyeestä ja hänet korvattiin Markku Mattilalla. Mattila oli mukana jo kolmannella pitkäsoitolla, Kadonnut laakso.

Vuonna 1983 yhtyeeltä ilmestyi neljän kappaleen EP Jos taivaalta sataisi rahaa. Se sisälsi myös yhtyeen seuraavan kestohitin, "Kyllikki". Leevi and the Leavings -kokoelmalevy julkaistiin vuonna 1984, ja seuraavana vuonna uusi studioalbumi Raha ja rakkaus, jonka kansikuvassa parodisoitiin sensaatiolehdistön lööppejä. Levyn menestyneimmäksi kappaleeksi osoittautui "Poika nimeltä Päivi". Vuonna 1986 Leevi and the Leavings vaihtoi taas rumpalia, kun Markku Mattila jättäytyi pois. Mattilalle ei ehditty löytää korvaajaa, joten Sundqvist, Karastie ja Paananen ryhtyivät äänittämään seuraavaa albumia, Perjantai 14. päivä, kolmistaan. Levyn tekeminen ilman rumpalia kesti lähes vuoden, mutta se ei kuitenkaan estänyt sen onnistumista. Kappale "Pohjois-Karjala" nousi soitetuksi hitiksi ja sitä pidetään edelleen yhtenä Leevi and the Leavingsin parhaimmista kappaleista.

[muokkaa] Suosion huipulla: 1987–1995

»Ei minulla ole hinkua saada Leavingsia ykkösbändiksi. Olisi paljon hienompaa jos joku löytäisi Leevi and the Leavingsin uudelleen kolmenkymmenen vuoden kuluttua ja sanoisi, että olihan se Leavings kova juttu aikanaan.»
(Gösta Sundqvist[2])

Leevi and the Leavings otti vuonna 1987 uudeksi rumpalikseen Niklas Nylundin. Nylund oli Risto Paanasen työkaveri, jonka hän onnistui saamaan mukaan yhtyeeseen. Nylundin tuleminen uudeksi rumpaliksi oli yksi tekijä tiellä kohti tulevaa menestystä. Heti vuonna 1988 yhtye julkaisi uudistuneella kokoonpanolla Häntä koipien välissä -albumin, josta tuli sittemmin yhtyeen menestynein ei-kokoelma-albumi. Leevi and the Leavings näytti löytäneen ominaisen tyylin, ja levyllä löytyy myös yhtyeen yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista kappaleista, "Teuvo, maanteiden kuningas". Suosituksi nousivat myös kappaleet "Sopivasti lihava" ja "Rin Tin Tin". Seuraava levy, Musiikkiluokka, on tyyliltään edeltäjänsä kaltainen, mutta siltä ei noussut samankaltaisia kestohittejä kuin edeltäjältään; kappale "Unelmia ja toimistohommia" on kuitenkin päässyt Leevi and the Leavings -klassikkojen joukkoon.

Yhtye kokeili rajojaan myös jouluisen musiikin saralla, ja äänitti albumin Varasteleva joulupukki, jossa Sundqvist halusi ottaa kantaa "joulunpilaajia" ja jouluna juopottelevia ihmisiä vastaan. Myöhemmin vuonna 1995 Rakkauden planeetta -albumin erikoispainoksessa julkaistiin kappale "Jouluaattona kännissä", joka ottaa myös kantaa joulujuopotteluun. Vuonna 1991 ilmestyi albumi Raparperitaivas, jonka yksi teema on luonnon suojelu; voimakkaimmin kantaa luonnon puolesta otetaan kappaleessa "Tikapuut taivaaseen".

Yhtye piti parin vuoden tauon levyttämisestä, vaikka se julkaisikin vuonna 1992 kokoelmalevyn Menestyksen salaisuus. Varsinaista studioalbumia saatiin odottaa kuitenkin seuraavaan vuoteen, kun Turkmenialainen tyttöystävä ilmestyi. 1990-luvun puolivälissä yhtye sai useita tunnustuksia. Hannu Puttosen ohjaama musiikkivideo "Rakkauden työkalu" sai Hopeisen Muuvin vuonna 1994. Seuraavana vuonna Leevi and the Leavings sai vuoden kotimaisen yhtyeen Emma-palkinnon, ja vuonna 1996 Gösta Sundqvistille myönnettiin arvostettu Juha Vainio -palkinto.

Vuonna 1995 yhtye julkaisi yhden menestyneimmistä albumeistaan, Rakkauden planeetta; levyltä nousivat kestosuosikeiksi etenkin kappaleet "Itkisitkö onnesta?" ja "Vasara ja nauloja", joka nykyäänkin soi Rautian televisiomainosten tunnusmusiikkina. Levyn kappaleista "Rakkauden planeetta" ja "Luonnollinen valinta" ottavat kantaa luonnon suojelemisen puolesta. Sundqvist olisi halunnut albumin julkaistavan muovikansia ekologisimmissa pahvikansissa, mutta ne eivät sopineet suurten levynmyyntiketjujen varkaudenestojärjestelmään, joten hanke ei toteutunut.

[muokkaa] Viimeiset vuodet julkisuudelta piilossa: 1996–2003

Vuonna 1996 Leevi and the Leavings ja sen keulahahmo Gösta Sundqvist ilmoittivat vetäytyvänsä julkisuudesta lopullisesti. Sundqvist ei ollut koskaan pitänyt esillä olemisesta, mutta oli antanut kuitenkin harvakseltaan haastatteluja. 1990-luvun puolivälin jälkeenkin bändi julkaisi tasaiseen tahtiin uusia levyjä, mutta haastatteluja Sundqvist ei enää antanut. Seuraavan albumin Käärmenäyttely yhtye julkaisi 1996. Vuonna 1997 julkaistua kokoelmalevyä Keskiviikko... 40 ensimmäistä hittiä on myyty tähän mennessä jo lähes 150 000 kappaletta. 1998 julkaistiin Kerran elämässä, joka valittiin radiotoimittajien keskuudessa kuukauden levyksi.

Yhtyeen 2000-luvun ensimmäinen albumi Bulebule poikkesi tyyliltään edeltäjistään, sillä kappaleet olivat sanoituksiltaan vieläkin rohkeampia kuin aiemmilla levyillä. Bulebule oli samalla ensimmäinen Leavingsin levy, jonka Niklas Nylund tuotti. Albumi ylsi lähelle kultalevymyyntiä. Myös Fazerin musiikkikerho valitsi Bulebulen kuukauden poplevyksi.

Leevi and the Leavings vieraili vuonna 2001 Aarne Tenkasen Tenho -albumilla ja vastasi levyn soitannollisesta puolesta. Yhtye soitti salanimellä Pentti Jormanaisen studio-orkesteri. Pentti Jormanainen oli Gösta Sundqvistin salanimi, jonka takaa hän kirjoitti useita kappaleita Tenkaselle.

Vuonna 2002 yhtye palasi tuttuun ja itselleen ominaiseen tyyliinsä Onnen avaimet -albumilla. Seuraavana vuonna 2003 ilmestyi Leevi and the Leavingsin viimeiseksi jäänyt albumi Hopeahääpäivä, joka nimensä mukaisesti oli yhtyeen 25-vuotisjuhlalevy. 2000-luvun levyille ominaista oli, ettei niiltä noussut enää suuria hittejä, vaikka kaksi viimeisintä saivat kriitikoilta hyvät arvostelut.

[muokkaa] Sundqvistin kuolema

»Minä olen jäänyt koko elämäni paitsi uskosta ja uskonnosta. Jalkapallo on minulle se valoisa filosofia, joka on täyttänyt tuon tyhjiön. Minun maailmakatsomuksessani kaikki päättyy kuolemaan, kaikki sammuu. Se vaan tuntuu loogiselta. Kun puhutaan, että ihminen pääsee kuoleman jälkeen haudan lepoon, se tuntuu hyvältä.»
(Gösta Sundqvist[3])

Gösta Sundqvist kuoli 46-vuotiaana sydänkohtaukseen. Kuolinpäiväksi kirjattiin 16. elokuuta 2003, vaikka tarkkaa kellonaikaa ei tiedetä sillä hän kuoli yöllä kotonaan Espoossa. Sundqvistin kuoleman jälkeen Leevi and the Leavingsin muut jäsenet Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund päättivät yhdessä lopettaa yhtyeen toiminnan, sillä Leevi and the Leavings ilman Sundqvistia olisi ollut mahdoton ajatus.

Syksyllä 2004 järjestettiin Sundqvistin muistoksi neljä Malja Göstalle -muistokonserttia. Konserteissa useat suomalaiset artistit (mm. Ismo ja Ilkka Alanko, Tuomari Nurmio, Maarit Hurmerinta, Timo Rautiainen, Samuli Putro, Marjo Leinonen ja Pauli Hanhiniemi) tulkitsivat Leevi and the Leavingsin kappaleita loppuunmyydyille katsomoille. Konserteista kaksi järjestettiin Helsingin juhlaviikkojen Huvilateltassa 30. sekä 31.8.2004 ja kolmas Tampere-talon isossa salissa 11.9.2004. Neljäs konsertti järjestettiin Lahdessa Sibeliustalossa.

[muokkaa] Leevi and the Leavingsin jälkeen

Hämeenlinnan Kaupunginteatteri esitti vuoden 2006 helmikuusta alkaen Leevi and the Leavingsin lauluihin perustuvaa Teuvo -musikaalia.

Marraskuussa 2007 ilmestyi tribuutti-albumi Melkein vieraissa – Tribuutti Leevi and the Leavingsille, jonka julkaisi suomalainen Elements Music -musiikkiyhtiö. Levyllä kuullaan Leevi and the Leavingsin suurimpia menestyskappaleita muun muassa Maj Karman, Maija Vilkkumaan ja Egotripin tulkitsemina.

22. lokakuuta 2008 julkaistiin viiden cd:n ja yhden dvd:n kattava kokoelmaboksi Matkamuistoja – kaikki singlet 1978–2003. Boksi sisältää yhtyeen kaikki single-kappaleet.

[muokkaa] Ominaispiirteet

[muokkaa] Esiintymättömyys

»Uskon, että Göstan tekstit on monelle suomalaiselle tärkeämpiä kuin se musiikki. Ne tekstien tarinat on yleisölle kaikkein tärkeimpiä. Niissä oli tiettyä vaatimattomuutta ja syvää ymmärrystä. Ehkä ihmiset tykkäsivät myös siitä, että Leavings oli bändi, joka ei nostanut omaa egoaan millään tavalla. Diivan elkeet tuhoaa usein suosion suomalaisten silmissä.»
(Risto Paananen[4])

Leevi and the Leavings oli tunnettu siitä, että se ei tehnyt live-esiintymisiä. Yhtye ei antanut tähän yhtään keskeistä syytä. Yhdeksi syyksi mainitaan usein maineen luominen yhtyeelle. Gösta Sundqvist vertasi ensimmäisessä Leavings-haastattelussa vuonna 1978 yhtyettä Pink Floydiin. Jos Leevi and the Leavings olisi lähtenyt tekemään esiintymisiä, Sundqvist olisi halunnut tehdä samanlaista lavashowta kuin Pink Floyd. Keikoista olisi kuitenkin pitänyt tulla unohtumattomia kokemuksia ja kerta kerralta parempia. Gösta Sundqvistin nuoruuden ystävän Juha Partasen mukaan yhtyeelle oli helpompaa rakentaa mainetta muiden keinojen, kuten videoiden avulla.[5]

Yhtyeen kappaleita olisi ollut vaikea toistaa keikkaolosuhteissa täysipainoisesti, sillä levyillä kappaleissa on useita päällekkäisäänityksiä ja trikkejä. Kappaleet olisi pitänyt sovittaa keikkoja varten erikseen, eikä Sundqvistin ääni myöskään kuulostanut luonnossa samanlaiselta kuin levyllä. Sundqvist ei myöskään pitänyt suurista väkijoukoista tai matkustamisesta. Koska Sundqvist oli myös tunnettu tinkimättömyydestään ja halusta tehdä asiat oman päänsä mukaan, konserttijärjestelyistä olisi todennäköisesti tullut hankalia. Sundqvist itse viihtyi parhaiten perheensä parissa, mitä esiintyminen olisi rajoittanut.[5]

Sundqvist totesi myös useaan otteeseen yhtyeen olevan sen jäsenille vain harrastus. Sundqvist itse kertoi suhtautuvansa esimerkiksi jalkapalloon paljon vakavammin kuin musiikin tekemiseen. Vuoden 1984 haastattelussa YLE:lle Sundqvist totesi, että yhtye tekisi esiintymisiä, jos se ei olisi niin epäkaupallinen ja harrastelijamainen.[6] Sundqvist myös epäili vuoden 1990 haastattelussaan Soundissa, että keikkailu olisi todennäköisesti "polttanut hänet loppuun".[5]

Leevi and the Leavings teki kuitenkin alkuaikoinaan kaksi "keikkaa" Äimärock-festivaaleilla. Festivaalien esiaste, yksityiset Äimärock-juhlat, oli pidetty vuonna 1976 Iittalassa vanhassa harjoituspaikkana toimineessa navetassa. Vielä nimeämätön Leevi and the Leavings esiintyi seuraavana vuonna, 1977, festivaaleilla nimillä Rife Paananen & Kyytipojat ja Tarmon Dynamo. Tämä oli Leevi and the Leavingsiä edeltäneen kaveriporukan ensimmäinen ja sittemmin sitä seuranneen yhtyeen viimeinen keikka.[7] Vuoden 1981 Suomen Euroviisu-edustajan karsinta oli kuitenkin tiettävästi ainoa varsinaisen Leevi and the Leavingsin tekemä julkinen esiintyminen.[8] Ylen Mediakomppania-ohjelmassa yhtye esitti livenä kappaleensa "Matkamuistoja".

[muokkaa] Julkisuuden välttely

Leevi and the Leavings muistetaan myös yhtyeenä, joka ei viihtynyt julkisuudessa. Syynä tähän oli paitsi se, että yhtyeen muusikot kokivat olevansa enemmänkin harrastelijoita kuin ammattimuusikoita, myös se, etteivät heitä kiinnostaneet musiikkibisneksen lieveilmiöt. Yhtye sai tehdä musiikkiaan ja elää arkielämäänsä ilman julkisuuden tuomaa painetta, mutta haastatteluja Sundqvist, Paananen, Karastie ja Nylund antoivat silti satunnaisesti. Vuonna 1996 Sundqvist totesi Juha Vainio -sanoittajapalkinnon voitettuaan, "ettei elämä julkisuudessa ole ihmisen arvoista elämää, vaikka se laulunaihetta antaisikin".[9]

[muokkaa] Muuta

Cover-yhtye LeeWings on soittanut vuodesta 1998 Leevi and the Leavingsia keikoillaan.[10]

[muokkaa] Kokoonpano

1978

1978–1979

  • Gösta Sundqvist (laulu, kitara)
  • Risto Paananen (kitara, basso, laulu)
  • Reijo Inna (rummut)
  • Jari Malinen (koskettimet)

1979–1982

  • Gösta Sundqvist (laulu, kitara)
  • Juha Karastie (kitara)
  • Risto Paananen (basso, laulu)
  • J.D. Leivo (rummut)

1982–1986

  • Gösta Sundqvist (laulu, kitara)
  • Juha Karastie (kitara)
  • Risto Paananen (basso, laulu)
  • Markku Mattila (rummut)

1986–1987

  • Gösta Sundqvist (laulu, kitara, rummut)
  • Juha Karastie (kitara)
  • Risto Paananen (basso, kitara, rummut)

1987–2003

  • Gösta Sundqvist (laulu, kitara)
  • Juha Karastie (kitara)
  • Risto Paananen (basso, laulu)
  • Niklas Nylund (rummut)

[muokkaa] Diskografia

Pääartikkeli: Leevi and the Leavingsin diskografia

[muokkaa] Albumit

[muokkaa] Palkintoja

[muokkaa] Levymyynti

  • Yhtyeen eniten myynyt levy on Keskiviikko... 40 ensimmäistä hittiä, jota on myyty lähes 150 000 kappaletta. Albumi on kokoelmalevy Leevi and the Leavingsin parhaista hiteistä, joiden mittavasta joukosta mainittakoon "Mitä kuuluu Marja-Leena?", "Pohjois-Karjala", "Teuvo – maanteiden kuningas", "Vakosamettihousuinen mies", "Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla Jurvanen", "Rin Tin Tin", "Onnelliset", "Sopivasti lihava", "Muotitietoinen", "Vasara ja nauloja" sekä "Itkisitkö onnesta?". Keskiviikko... 40 ensimmäistä hittiä on 16. sijalla Suomen eniten myytyjen kotimaisten äänitteiden tilastossa.[11]

[muokkaa] Lähteet

  • Partanen, Juha, Cyrano ja hullu koira. Nuoruusvuosia Leevi and the Leavingsin Gösta Sundqvistin kanssa. Mediakasvo JPA Oy, 2006, ISBN 952-92-0973-8
  • Luoto, Santtu, Raparperitaivas. Johnny Kniga Kustannus, 2004, ISBN 951-0-29667-8
  • Mediakomppania, tv-dokumentti Gösta Sundqvistista vuodelta 1990

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ Leevi and the Leavings: Matkamuistoja - kaikki singlet 1978-2003 (2008)
  2. ↑ Soundi 3/1984
  3. ↑ Soundi (1990)
  4. ↑ Matkamuistoja 2008
  5. ↑ 5,0 5,1 5,2 Partanen, Juha 2006, s. 151–152
  6. ↑ Leevi ja Leavings – antirockia Suomesta YLE. Viitattu 30. huhtikuuta 2007.
  7. ↑ Partanen, Juha, 2002, s. 117.
  8. ↑ Asko Murtomäki: Finland 12 points! Suomen Euroviisut. (Sivu 114) Teos 2007.
  9. ↑ Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry Pomus.net. Viitattu 1. joulukuuta 2007.
  10. ↑ LeeWings: LeeWings: esittely Viitattu 18. heinäkuuta 2007.
  11. ↑ Kaikkien aikojen myydyimmät kotimaiset albumit IFPI. Viitattu 29. huhtikuuta 2009.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Leevi_and_the_Leavings
Henkilökohtaiset työkalut
Muilla kielillä